Vanhat Norssit ry Historiikin etusivulle 1867 - 1930. Norssin perintö 1930-luku. Pulasta sotaan 1940-luku. Sota-aika ja normalisoituminen 1950-luku. Levottomat teiniparvet 1960-luku. Tiedostavat teiniparvet 1970-luku. Tytöt ja kouluneuvostot Epilogi Liitteet Lähteet Videot













Ryhti ja reippaus

Suomen opettajakunnalle ja kouluille normeja antavassa koulussa pitää luonnollisesti vallita hyvä kuri ja järjestys. Sitä oli myös rehtori Heporauta korostanut heti uuteen toimeensa astuessaan. Norssin uudet järjestyssäännöt oli muokattu aivan edellisen vuosikymmenen lopulla ilmeisesti juuri silloisen vararehtori Heporaudan johdolla.

Järjestyssääntöjen oppilaita koskenut II luku oli hyväksytty opettajakunnan kokouksessa 17.2.1930, ja Järjestyssäännöt pysyivät voimassa koko vuosikymmenen. Kyseessä oli kuitenkin paljon sitäkin pitempi projekti. Norssia käytiin vielä 1960-luvulla pääosin tämän Sisäpalvelusohjesäännön, Yleisen palvelusohjesäännön ja Sotaväen Järjestyssäännön yhdistelmän mukaisesti.

Järjestyssäännöt perustuivat tiukasti vuoden 1872 Koulujärjestykseen sekä siihen vuonna 1905 tehtyihin muutoksiin. Niissä oli kuitenkin myös paljon Norssin ja ilmeisesti juuri rehtori Heporaudan omaakin ajattelua. Eräs sellainen idea oli oppilaan päiväkirja. Suomalaisen Normaalilyseon Järjestyssäännöt II Luku: Oppilaat 1930 on kokonaisuudessaan samannimisenä lukuna norssi0338.


Kuta koulu kovempi, sitä oppi selkeämpi.
Kuva: Veikko Rauhala. Veikko N:o 1 1935-36, kansikuva.

Järjestyssäännöillä oli kaksi tarkoitusta silloin, kun niissä määrättiin oppilaiden olosta ja elosta koulussa. Niiden avulla tahdottiin ensinnä hankkia ne ulkonaiset edellytykset, jotka olivat välttämättömät suuren kouluyhteiskunnan säännölliselle ja menestykselliselle työlle.
Mutta ne tahtoivat tarjota oppilaille toiseksi myös johdonmukaisesti jatkuvaa tilaisuutta ja keinoja hyvän tahdon harjoittamiseen sekä siveellisen luonteen kehittämiseen. Tämä tapahtui totuttamalla oppilaita täsmällisyyteen, itsensähillitsemiseen ja kuuliaisuuteen. Järjestyssäännöt tarkoittivat sen yhteydessä oppilasten kasvattamista sievään, kohteliaaseen sekä kaiken puolin säädylliseen käytökseen.

”Sitä, joka istuu tai seisoo kateederilla, on ehdottomasti kunnioitettava.”
(Veikko N:o 1 1935-36, 2)

Oppilaiden tuli esiintyä hillitysti ja vaatimattomasti. Heidän piti olla huomaavaisia ja avuliaita, ja heiltä odotettiin kohteliasta sekä palvelevaa käytöstä niin koulussa, sen ulkopuolella kuin kotonakin. Oppilaiden oli kuljettava reippaasti ja ryhdikkäästi. Koulun ulkopuolella, esimerkiksi eri tilaisuuksissa, raitiovaunuissa ja muissa sellaisissa paikoissa, oli käyttäydyttävä mallikelpoisesti.

Katujen kulmauksiin ja käytäville ei saanut pysähtyä joukoittain, eikä kulkea katua täyttävissä riveissä. Äänekästä puheluakin oli kartettava. Koulun käytävillä oli kuljettava avopäin sekä vältettävä ovissa tunkeilemista ja juoksemista. Huoneisiin ei sopinut astua päällysvaatteet yllä tai kalossit jalassa.

Oppilaat eivät saaneet nauttia koulussa makeisia tai muuta syötävää. Kaikenlainen kaupanteko, vaihtaminen, rahan lainaaminen ja keruu tai muu sentapainen toimi oli yleensä kielletty. Oppilaat, jotka viettivät aamiaistuntinsa ruokailuhuoneessa, eivät saaneet sinä aikana liikkua koulun muissa kerroksissa.

Koulun omaisuutta kuten voimistelutelineitä, tauluja, pulpetteja, karttoja, kuvia, myös pieniä esineitä kuten liitua, sientä, karttapuikkoa, kynänvarsia ja muuta sellaista välineistöä tuli käsitellä mahdollisimman huolellisesti. Niiden samoin kuin kouluhuoneiden vioittaminen ja tahriminen oli ankarasti kielletty.

Jokaisen oppilaan oli piirrettävä pulpettien kansista puhtaalle, valkoiselle paperille tarkka jäljennös, johon merkittiin kaikki näkyvät vioittumat. Piirrokset jätettiin luokan esimiehelle [luokanvalvojalle] kunkin lukukauden alussa. Kun tämä oli tarkistanut, että piirros oli samanlainen kuin pulpetin kansi, hän otti sen haltuunsa ja palautti takaisin lukukauden lopussa uuden tarkastuksen jälkeen.

Koulun kirjat pidettiin ehjinä ja siisteissä varakansissa. Valo- ja lämpöjohtoihin saivat kajota ainoastaan järjestäjät ja silloinkin vain todellisen tarpeen vaatiessa. Mustan taulun aiheeton käyttäminen oli ehdottomasti kielletty. Oppilas, joka tavalla tai toisella rikkoi koulun omaisuutta koskevia määräyksiä, oli saava siitä rangaistuksen sekä korvattava vahinko rehtorin lähemmin määräämällä tavalla.

Muutamat pojat olivat kerran telmiessään särkeneet yhden pulpetin. He eivät tunnustaneet tekoaan, eikä luokka ilmiantanut heitä. Luokanvalvoja, teologian tohtori ja filosofian maisteri Rafael Holmström ilmoitti silloin, että luokka saa kollektiivisesti maksaa pulpetin hinnan koululle. Lohdutukseksi hän lisäsi, että pulpetti oli tämän jälkeen luokan omaisuutta. Pojat kantoivat pulpetin riemusaatossa välitunnilla koulun pihalle, missä se lopullisesti hajotettiin valvovan opettajan kauhuksi. Hänelle kuitenkin selitettiin, että luokka siinä vain hajotti uutta, ikiomaa omaisuuttaan. (Wahlgren 1994, 3)

Koulun ovet avattiin aamuisin 07.50 ja aamiaisajan jälkeen kello 13.00 Oppilaiden oli saavuttava luokkahuoneisiinsa hyvissä ajoin ennen kello 08.00 ja aamiaisajan jälkeen ennen ensi tunnin soittoa, joka tapahtui kello 13.08. Sisäkelloa soitettiin aamuisin tasan kello 08.00, mikä kutsui oppilaat nopeasti järjestymään riveihin ja lähtemään rukouksiin. Rukouksiin meno tapahtui parijonoissa.

Yläaulan luokat lähtivät liikkeelle ensin, jonka jälkeen keski- ja ala-aulan luokat liittyivät niihin. Rivissä seisottaessa ei saanut nojata seiniin. Rukouksissa oli kullakin oppilaalla oltava mukana oma virsikirjansa. Rukouksen päätyttyä oppilaat palasivat merkin saatuaan järjestyksessä takaisin luokkahuoneisiinsa alimpien luokkien poistuessa ensimmäisinä.

”Toverihenki on hyvä”, sanoi Jali, kun 9 latinan kirjoituksissa sai.
(Veikko N:o 6-7, 1935-36, 2)

Koulurakennuksen ovat suljettiin rukousten ajaksi heti soiton jälkeen, ja ne avattiin vasta, kun kaikki olivat poistuneet rukouksista. Rukouksista myöhästyneet oppilaat päästettiin sisään pihan portista tultaessa oikeanpuoleisesta ovesta. He kirjoittavat silloin nimensä, luokkansa ja päivämäärän valvovan opettajan antamalle lipulle. Ne oppilaat, jotka koulumatkansa tähden ovat rehtorilta saaneet luvan jäädä rukouksista pois, tulivat samaa tietä, mutta vasemmanpuoleisesta ovesta, jolloin heidän oli vaadittaessa näytettävä lupalippunsa.

Kun oppilaat olivat tulleet välitunnin jälkeen luokkahuoneisiinsa, heidän oli noudatettava hiljaisuutta. Toinen soitto tapahtui 12 minuuttia yli täyden tunnin. Sen jälkeen oppilaat odottavat äänettöminä opettajien saapumista. Milloin opetus tapahtui muualla kuin omassa luokkahuoneessa, luokka kokoontui riveihin aulaan luokkahuoneensa luo, josta asianomainen opettaja johti heidät opetustunnille. Voimisteluun menevät luokat kokoontuvat kuitenkin aina pukuhuoneeseen.

Tilapäinenkin sijaisopettaja toimi opettajan valtuuksin, joten oppilaiden oli silloinkin käyttäydyttävä niin kuin koulujärjestys ja hyvä sekä sivistynyt tapa vaatii. Kun opettaja astui luokkahuoneeseen, oli oppilaiden noustava yhtaikaa seisomaan suoriin ja hyväryhtisiin riveihin häntä tervehtimään. Samoin meneteltiin, kun luokkaan saapui vieraita.

Oppilaiden tuli kiinnittää ryhtiinsä tarkkaa huomiota. Heidän piti istua ryhdikkäästi kädet pulpetilla, viitata huolellisesti ja vastaamaan noustessaan astua ulos pulpetista sekä seistä suorana. Vastattaessa vaadittiin kuuluvaa ja selvää puhetta sekä yleensä täydellisiä lauseita.

Kuva: Veikko N:o 2 1935-36, 17.

Oppilaat eivät saaneet opetustunnilla tarjota omasta aloitteestaan oppikirjaa kuuntelijalle, vaan se sai tapahtua ainoastaan opettajan osoituksesta. Varsinaisen opettamisen lopettamiseen kehotti 2 minuuttia ennen tunnin päättymistä kuulunut lyhyt soitto, niin että oppilaat voitiin laskea säännöllisesti luokasta heti seuraavat soiton jälkeen. Oppilaiden oli tunnin jälkeen poistuttava opetushuoneesta opettajan antaman merkin jälkeen vitkastelematta ja ilman tarpeetonta hälyä. Opettajan jälkeen luokkaan jäi ainoastaan järjestäjä.
Oppilaat eivät saaneet opetustunnilla tarjota omasta aloitteestaan oppikirjaa kuuntelijalle, vaan se sai tapahtua ainoastaan opettajan osoituksesta. Varsinaisen opettamisen lopettamiseen kehotti 2 minuuttia ennen tunnin päättymistä kuulunut lyhyt soitto, niin että oppilaat voitiin laskea säännöllisesti luokasta heti seuraavat soiton jälkeen.

Oppilaiden oli tuntien päätyttyä lähdettävä viivyttelemättä pihamaalle, ellei auloihin asetetuilla tauluilla muuta ilmoitusta annettu. Kadulle johtavan pääoven käyttäminen oli tällöin kielletty. Väliajoilla ei saanut poistua pihamaalta. Oppilaat eivät myöskään saaneet lukea väliajoilla läksyjään.

Kengätkin siinä kuluu, kun täytyy joka välitunti pihalle mennä, sanoi nahka, kun maikka hätisteli ulos luokasta. (Veikko N:o 5 1938-39, 101)

Pihassa oleskeltaessa ei saanut istua piha-aidalla eikä nojailla rakennusten seiniin. Puita ja istutuksia ei saanut vahingoittaa, ei myöskään tuhria millään tavalla rakennusten seiniä tai aitoja. Hiekan, kivien ja lumen potkiminen tai heitteleminen oli kokonaan kielletty. Kun ulkokello soi, oppilaiden oli heti kiirehdittävä melutta sisään, asetettava päällysvaatteensa naulakkoon sekä kalossinsa lokeroihin ja astuttava vitkailutta luokkinsa.

Oppilaiden oli vältettävä juoksemista, huutamista ja äänekästä puhelua, kun he oleskelivat tai liikkuivat opetushuoneissa taika auloissa ja kulkivat portaissa. Seiniin ja pylväisiin ei saanut tällöin koskea tai nojailla. Auloissa oltaessa ei sopinut istua. Lattialle ei saanut varistella paperinpalasia, liitua eikä muita rikkoja, vaan ne tuli viedä niitä varten varattuihin laatikoihin.

Luokan esimies valitsi määrätyksi ajaksi kerrallaan kullekin luokalle ja sen osastolle yhden varsinaisen järjestäjän sekä yhden varajärjestäjän. Heidän nimensä merkittiin aina työviikon alkutunnilla luokan päiväkirjaan. Järjestäjän tuli olla saapuvilla, kun ovet avattiin aamuisin ja aamiaisajan jälkeen, ei kuitenkaan silloin, kun hänen luokkansa ei ollut koulussa.

Nahka miettii: Meidän talo on kuin automaatti. Kun paiskaa kiven sisään ikkunasta, tulee talonmies ulos. (Veikko N:o 5 1938-39, 101)

Jos oppilas tarvitsi erityistä lupaa [vapaata] joksikin tunniksi tai päiväksi, hänen oli pyydettävä sitä rehtorilta. Kun oppilas saapui kouluun sairaudesta toivuttuaan tai saamansa lupa-ajan loputtua, hänen oli vietävä päiväkirjansa poissaolonsa syyn tarkistamiseksi vanhempiensa tai holhoojainsa allekirjoitettavaksi ja palauttaa se sen tapahduttua viipymättä luokan esimiehelle.

Kaikki rahaa tai rahanarvoa koskevat pelit, niin myös tupakanpoltto ja oleskelu sellaisissa paikoissa, jotka kasvavalle nuorisolle olivat sopimattomia, olivat kielletyt.

Jokaisella oppilaalla oli oma päiväkirjansa, johon merkittiin hänen poissaolonsa, muistutuksensa ja rangaistuksensa. Päiväkirjaan kirjoitettiin myös lukukausien aikana annetut niin sanotut väliarvostelut. Luokan esimies merkitsi kerran viikossa oppilaan päiväkirjaan ajan ja tuntien lukumäärän, mikä oppilas viikon kuluessa on ollut poissa koulusta. Muistutukset ja rangaistukset kirjoitti aina asianomainen opettaja tai rehtori.

Oppilaan tuli palauttaa päiväkirja vanhempiensa tai holhoojiensa nimikirjoituksilla varustettuna luokan esimiehelle, joka tarkisti myös, että luokan päiväkirjaan tehdyt merkinnät oli siten saatettu vanhempien tai holhoojien tietoon. Luokan esimies säilytti oppilaiden päiväkirjat hallussaan.

”Kuule, eilen lähti Kalle koulusta kesken tuntia kotiinsa.”
”Minkä hän sille mahtaa, että kävelee unissaan?”
(Veikko N:o 4 1937-38, 130)

Opettaja: ”Minkä tähden olit aamupäivällä poissa koulusta?”
Poika: ”Sain tänä aamuna pikkusiskon.”
Opettaja: ”Hm – jaa. No olkoon tällä kertaa. – Mutta älä anna sen tapahtua toistamiseen.”
(Veikko N:o 2 1937-38, 41)

Seuraavat rangaistukset olivat Koulujärjestyksen 39 § mukaan luvallisia:

1. Varoitus ja nuhtelu luokan edessä;
2. erottaminen tovereista;
3. muutto alimmaiseksi luokassa;
4. jälkeenpito koulussa viikon lopulla;
5. nuhtelu ja moite koulun kokoontuneiden opettajain ja nuorison läsnäollessa;
6. aresti karsserissa;
7. kehoitus koulusta lähtemiseen;
8. karkoitus oppilaitoksesta vissiksi lyhyemmäksi tai pitemmäksi ajaksi;
9. karkoitus ainaiseksi.

Jokainen opettaja oli oikeutettu käyttämään neljää ensin mainittua rangaistusmääräystä. Oli kuitenkin suotavaa, että opettaja neuvotteli asiasta koulun rehtorin kanssa ennen jälki-istunnon antamista. Muuten oli rangaistusmääräyksiä täytäntöön pantaessa meneteltävä niin kuin voimassa olleessa koululaissa säädettiin.

”Minulla on opettajakunnan huonoimmat hermot”, sanoi opettaja kun heitti Sinervän ulos.
(Veikko N:o 5 1937-38, 153)

Oppilas niisti nenäänsä liian äänekkäästi opettajan tullessa luokkaan. Venäjän kielen opettaja Rusa, lehtori Kurki [vuoteen 1935 Rosenqvist]: ” Jääpä vekkuli tänne kolmen jälkeen niistelemään.” (Wahlgren 1994)

Jälki-istunnot suoritettiin lauantaisin, tai jos se oli pyhä- tai lupapäivä, edellisenä päivänä lukuvuosittain lähemmin määrättynä aikana. Rangaistuksen suorittaminen saatiin siirtää toiseen aikaan vain rehtorin luvalla. Ken luvatta tai ilman laillista syytä jäi pois rangaistustaan suorittamasta, kärsi siitä rangaistuksensa kaksinkertaisena.

Tapahtunut ojennus ja rikoksen laatu oli heti kirjoitettava niin hyvin siihen diaarioon, jota pidettiin kutakin luokkaa varten säädetyn kaavan mukaan, kuin myös oppilaan omaan päiväkirjaan. Rangaistu oli puolestaan velvollinen joka kerta näyttämään muistutuksensa vanhemmilleen tai holhoojalleen, jonka jälkeen päiväkirja oli tuotava niiden allekirjoittamana takaisin luokanesimiehelle. (Koulujärjestyksen 42 §).

Pienemmät tehtävien laiminlyömiset, kuten kirjojen, vihkojen, tai muiden opiskeluvälineiden unohtaminen kotiin sekä myöhästymiset merkittiin huomautuksina luokan päiväkirjaan. Oppilas sai kolmesta huomautuksesta päiväkirjaansa muistutuksen.
(Järjestyssäännöt 1930)

Jälki-istuntoon johtaneiden rikkomusten prosentuaalinen jakautuma Suomen oppikouluissa on esitetty seuraavassa taulukossa.

Rikkomus

Autonomian aika

1920-luku

1930-luku

Vilppi

9 %

20 %

11 %

Sopimaton käyttäytyminen

17 %

14 %

13 %

Tehtävien laiminlyönti

16 %

11 %

11 %

Tunnin häiritseminen

50 %

44 %

51 %

Luvaton poissaolo

8 %

9 %

12 %

Tupakointi

-

2 %

2 %

Yhteensä

100 %

100 %

100 %

(Kiuasmaa 1982, 310)

Opettaja (tyhmälle pojalle): ”Ota tästä markka ja mene ostamaan apteekista älyä!”
Poika (mennessään): ”Sanonko, että se tulee opettajalle?”
(Veikko N:o 4, 1937-38, 129)

Eräällä matikantunnilla seisoi Haila taululla teoreeman kimpussa. Mutta aivan vaiti.
Tällöin toteaa opettaja: ”Kyllä se Hallan pää korkealla keikkuu, mutta tyhjä se on, tyhjä se on. Mutta on se hyvä, että painopiste ei ole korkealla”.
(Veikko N:o 4 1937-38, 129)

”Opettajat ovat pettäneet minut.”
”Millä tavalla?”
”Rikoslaki sanoo: ’Petokseen tekee itsensä syypääksi se, joka käyttämällä hyväkseen toisen tietämättömyyttä, tuottaa hänelle vahinkoa’.”
(Veikko N:o 2-3, 1938-39, 44)