Weikon vaellus II; Painettu Veikko
Erilaiset luokkalehdet kukoistivat Norssissa 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa aivan ennenäkemättömässä määrässä. Oli käsinkirjoitettuja sekä oikein kirjoituskoneen ja hiilipaperin avulla monistettuja lehtiä, joita koristivat värilliset linoleumikuvat. Eräälläkin luokalle tällaisia lehtiä ilmestyi peräti neljä samanaikaisesti. Kullakin lehdellä oli tietysti oma ohjelmansa, mutta enimmäkseen ne haukkuivat toisiaan. Irtonumero maksoi keskimäärin 10 penniä [€ 0,03]. (Itkonen 1957, 10)
Konventin oma käsinkirjoitettu lehti Veikko vietti 60-vuotisjuhlaansa vuonna 1931 ja Konventin pilalehti Pillerit vuonna 1938. Näiden vuosien välille mahtuu kolmekin Veikon historian käännekohtaa. Ensimmäinen painettu Veikko ilmestyi syksyllä 1935, jolloin lehdestä tuli koko koulun, ei enää pelkästään Konventin lehti. Veikko täytti vuonna 1936 kunnioitettavat 65 vuotta. Ja samana vuonna alkoi ilmestyä Anturanahka, joka oli tarkoitettu Veikon ’Nahkasivuiksi’.
Veikon logo. Suunnittelija: Veikko Luoto.
Veikon ensimmäinen painettu numero ilmestyi marraskuussa 1935. Sen logo kesti sitten vuosikymmenien paineet pikku norssineen, joka taivaltaa Norssin lakki päässään ja lukee omaa lehteään. Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli civis Veikko Itkonen, mutta hänen alaikäisyytensä vuoksi lehden ’vastaavaksi toimittajaksi’ nimettiin Konventin kuraattori, lehtori Esko. R. Joki [1907-1966]. Lehden kustantajana toimi Helsingin Suomalaisen Säästöpankin toimitusjohtaja Toivo Aro [1887-1962]. Ensimmäisten irtonumeroiden myyntihinta oli viisi markkaa [€ 1,62], viiden raitiovaunulipun hinta. Riemujuhlanumero maksoi vuonna 1937 kuitenkin peräti 15 markkaa [€ 4,62]. Lehden tilaushinta oli aluksi 10 [€ 3.25] ja lukuvuonna 1936-1937 kokonaista 20 markkaa [€ 6,49].
Painetun Veikon tarkoituksena oli olla koko koulun lehti sekä seurata kaikkien oppilasryhmien elämää ja harrastuksia. Sen piti parantaa kaunokirjallista puoltaan ja kohottaa siten koko koulun kirjallista tasoa. Sillä tuli olla myös kirjallista arvoa. Veikon oli kolmanneksi kehitettävä myös alaluokkalaisten kirjallisia harrastuksia, millä rintamalla alkoi tapahtua Veikon toisessa painetussa vuosikerrassa. Veikko oli lisäksi ensimmäinen painettu suomalainen koululehti, jolla pyrittiin pääsemään tässäkin suhteessa samalle tasolle muiden eurooppalaisten eliittikoulujen kanssa. Ensimmäinen painettu Veikko on luettavissa tiedostokansion tiedostokansiossa norssi0343. Sen yhteydessä on lisäksi Veikon ensimmäisen päätoimittajan kirjoitus lehden synty- ja alkuvaiheista.
(Veikko N:o 1, 1935-36; Veikko N:o 3 1935-36, 6; Joki 1936)
1) Painetun Veikon isä Erkki Kario. Kuva ja kuvateksti: Veikko Itkonen 1936, Veikko N:o 2 1936-37, 4.
2)
Painetun Veikon ensimmäiset toteuttajat. Kuva: Veikko N:o 2 1935-36, 23.
Henkilöt vasemmalta: Vastaava toimittaja Esko R. Joki (Joki 1937, 104e); Idean isä Erkki Kario (Veikko N:o 2 1957, 8); Veikko Itkonen (Veikko N:o 2 1957, 11); ja Kustantaja Toivo Aro (Finne 1937, 164a).
Painetun Veikon kahta ensimmäistä numeroa arvioitsi muun muassa Helsingin Sanomien pakinoitsija ”Serp”, Seere Salminen, seuraavasti.
Äsken ilmestyi pöydälleni isohko kuori ja sen sisältönä näyttää olevan kaksi pientä julkaisua: ”VEIKKO. Norssin oma lehti”.
Jaha. Entäs mitä tämä siististi koneella kirjoitettu, myötäilevä kirje ilmiantaa?
”Norssissa, Suomalaisessa Normaalilyseossa, ilmestyi tänä syksynä konventin 65 vuoden vanha lehti ensi kerran painoasuisena ja yhä edelleen traditioiden mukaisesti Veikko-nimisenä. Nyt, kun Suomenkin koulut ovat astuneet samalle tielle kuin kaikki ulkomaiden suurkoulutkin, ovat saaneet oman painetun koululehden, lienee paikallaan saattaa asia ’muidenkin ihmisten’ tietoon. Pyydämme siis arv. nimimerkkiä…”
Aha, enempää ei enää tarvitsekaan toistaa. nythän se jo onkin ”muiden ihmisten” tiedossa.
Selaillaanpas hiukan tätä reipasten norssien äänenkannattajaa.
Kas kumma, nehän antavat opettajillekin suunvuoron. ”Vaikka koululainen saakin hyvin usein surukseen todeta, että jos hän on eri mieltä opettajan kanssa, niin hän aina häviää.” Rehtoria, lehtoreita, jopa naisopettajiakin on haastateltu. Kohteliaita poikia.
Sitten täällä näkyy olevan osasto ”Vanhat norssit esittäytyvät”. Ykkösenä on Jalmari Finne, kakkosena Jean Sibelius. Finne oli pyytänyt haastattelijaa ”olemaan kuin vieraisilla eikä kuin kotona”. Hyvä neuvo.
Sibeliuksesta taas kerrotaan kaikkia tulevia suurmiehiä suuresti lohduttava ja kannustava tieto: ”Janne ei suinkaan ollut mikään esikuvallinen koulupoika”.
Runoja, novelleja, pakinoita, urheilu-uutisia y.m. Ja pilapiirroksia, vitsejä ja kaskuja kosolti. Esim. tällainen: - Opettaja: Jos luokalla on 12 tyttöä ja 20 poikaa niin montako prosenttia kaikista … Ääni luokasta: Ah, jospa meillä olisikin niin!
Tai tällainen: Historian opettaja: - Tehdään selkoa Aleksanteri Suuresta. Oppilas – Aleksanteri Suuri valloitti melkein koko persian ja nai Dareioksen tyttären. Tätä hän olisi jatkanut, mutta kuolema keskeytti sen.
Tai ajatelma: ”Raitis ilma on abituruksen surma”.
Kaiken kaikkiaan: reipas ja pirteä lehti, suorastaan kiva. Nuoria, säkenöiviä kynänkäyttäjiä näyttää ”Norssista” nousevan. Onneksi olkoon.
(Veikko N:o 3, 1935-36, 6)
Toisessa painetussa vuosikerrassa paneuduttiin erityisesti alaluokkalaisten kirjallisten harrastusten kehittämiseen. Heitä pyrittiin näin lähentämään entistä paremmin omaan lehteensä. Uusi ”Nahkaosasto” tuli sisältämään syksystä 1936 alkaen aina vain yhden alaluokan kirjoituksia kerrallaan. Siten syntyisi terve kilpailu luokkien välisestä kirjallisesta paremmuudesta. Nahkaosaston kokoa lisättiin samalla huomattavasti. (Itkonen 1936, 5)
Anturanahan logo. Ernst Rydman.
Anturanahan ensimmäinen kolmisivuinen numero on luettavissa tiedostokansiossa norssi0344.
Veikossa alettiin vuonna 1937 julkaista myös ristisanatehtäviä. Tässä Ristisanatehtävä N:o 1.
(Veikko N:o 2, 1937-38, 50)
Vastaukset tähän ristisanatehtävään oli jätettävä ennen lokakuun loppua suljetuissa kuorissa keskiaulassa sijainneeseen ”Veikon” postilaatikkoon. Oikein vastanneiden kesken arvottiin kolme Poikien Seikkailukirjaa.
|