Vanhat Norssit ry Historiikin etusivulle 1867 - 1930. Norssin perintö 1930-luku. Pulasta sotaan 1940-luku. Sota-aika ja normalisoituminen 1950-luku. Levottomat teiniparvet 1960-luku. Tiedostavat teiniparvet 1970-luku. Tytöt ja kouluneuvostot Epilogi Liitteet Lähteet Videot













Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat

Suojeluskuntapoikien ja partiopoikien toimintaa verrattaessa voidaan todeta, että partiolaisten keskuudessa korostettiin ahkerasti omatoimisuutta. Erään hieman yksinkertaistetun näkemyksen mukaan:

“Partion tavoitteena oli monitaitoinen selviytyjätyyppi; tässä suhteessa se poikkesi suojeluskuntien linjasta oleellisesti. Suojeluskuntien poikatyö oli selkeää ja suoraviivaista sotilaskoulutusta. Siinä missä partio tähtäsi kansalaiskuntoon, oli suojeluskuntien tavoitteena maanpuolustuskunto.
Urheiluharrastukset palvelivat tätä tavoitetta siinä missä
riviharjoituksetkin...

Partion ja suojeluskuntien poikatyön eroavaisuudet selittyvät osaksi eri suunnista tulleilla vaikutteilla. Jääkärit olivat tuoneet Saksasta preussilaisia periaatteita, jotka jäivät elämään suojeluskunnissa - ja myös Suomen Armeijassa. Partion juuret olivat sen sijaan englantilaisten sisäoppilaitosten herrasmieskultissa - Baden-Powellkin oli käynyt koulunsa Charter Housessa.”

Voidaan toisaalta myös todeta, että partio- ja suojeluskuntien poikatoiminnassa oli selviä eroja. Partiotoiminta oli suunnattu osittain paljonkin nuoremmille pojille kuin suojeluskuntien poikatyö. Niiden painotukset ja käytännön toimintamuodot olivat myös osittain toiset. Mutta on melkoinen yksinkertaistus, että vain partiolaisista olisi oltu tekemässä omatoimisia, kansalaiskuntoisia kansalaisia sekä monitaitoisia selviytyjätyyppejä.

Tai että suojeluskuntapojista olisi vastaavasti tehty vain tottelevaisia alamaisia ja maanpuolustuskuntoisia sotilaita. Eikä suojeluskuntia voida suojeluskuntapojista puhumattakaan luonnehtia miksikään preussilaisiksi järjestöiksi. Olihan suojeluskunnilla muun muassa omat, vaaleilla valitut esikuntansa.
(Vasara 1997, 623-624)

Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat, S.N.L.P. oli perustettu heti Venäjän maaliskuun 1917 vallankumouksen jälkeen, jolloin partioliike pääsi uudelleen elpymään Suomessa. Eräällä välitunnilla koulun pihalla vain levisi kulovalkean tavoin tieto, että Norssiin oli perustettu partio. Sitten alettiin perustaa vilkkaasti vartioita, eikä eräältäkään luokalta jäänyt kukaan toiminnan ulkopuolelle.

Partiolaiset retkeilivät tuona keväänä suorastaan laumoittain. Satalukuinen partiorivistö olikin pitkä ja komea nähtävyys ainakin poikien mielestä. Erityisen suosittuja retkikohteita olivat Vanhankaupungin metsät, jotka ”olivat silloin täynnä vihellyspillien ääniä ja kirveenkalsketta”.
(Vuolasvirta 1938)

Mutta alkuinnostus haipui nopeasti tavanomaiseksi, hiljaiseksi toiminnaksi. Siihen vaikuttivat aivan ilmeisesti kaupungin jännittynyt poliittinen ja turvallisuustilanne sekä sittemmin vuoden 1918 tammikuussa syttynyt Vapaussota.

Norssissa partio kuitenkin toimi, ja sitä arvostettiin. S.N.L.P. sai vuonna 1933 koulun kivijalkatiloihin oman kerhohuoneen eli ’partiokolon’. Lippukunta oli niin ikään vuonna 1933 perustamassa Sokeain koululla toimivaa sisupartiolippukuntaa, Kallion Ritareita (Veikko No 2 1961, 20).

Partion vetovoima lisääntyi sittemmin 1930-luvun lopulla, ja liikkeellä alkoi nousukausi. Esimerkiksi Suomalaisen partiopoikaliiton lippukuntien määrä lisääntyi vuonna 1937 kaikkiaan 50 prosentilla. (Vuolasvirta 1938)


Suomalaisen Normaalilyseon Partiopoikia koulun pihalla 1938.
Kuva: Veikko N:o 2-3 1938, 51.

Norssin partiopoikiin kuului vuonna 1938 noin 50 partiopoikaa. Sokeainkoululla toimi haaraosasto, jossa oli 20 sokeaa jäsentä. Lippukunnassa oli lisäksi sudenpentulauma, jossa telmi parikymmentä pentua, ja vaeltajavartio, jossa samoili kymenkunta vaeltajaa. Lippukunnan vahvuus oli siten kaiken kaikkiaan noin 100 poikaa.

Norssin partiopoikien toiminta oli myös ollut peräti vilkasta ja tuloksekasta. Lippukunnalla oli vuonna 1938 hallussaan niin kutsuttu Matinjousi sekä melkein kaikki muutkin kiertopalkinnot, joita Helsingin partiopoikapiiri jakoi vuosittaisista kilpailuistaan. Matinjousi oli komea muinaissuomalaiseen malliin tehty kiertopalkinto, jonka piirin paras lippukunta sai haltuunsa vuodeksi kerrallaan.

Vuoden 1938 syksyllä lippukunta oli osallistunut Punaisen Ristin kukan myyntiin. Se oli myös vaikuttanut huomattavasti siihen, että loistavan kuvateoksen ”Meidän poikamme partiossa” toimittaminen onnistui yli odotusten. Teos ilmestyi saman vuoden jouluna. (U. S. 1938)