Osmerus-klubi
Norssissa virisi Jatkosodan aikana myös luokkakohtaista klubitoimintaa. Eräs tällaisen toiminnan pitkäaikainen ilmentymä on vuonna 1942 perustettu Osmerus-klubi, joka toimii vielä tätä e-kirjaa vuonna 2008 kirjoitettaessa. Vaikka oli sota-aika, ja Iso-Britannia oli julistanut Suomelle sodan vuonna 1941, klubi oli englantilaistyyppinen. Toinen mielenkiintoinen piirre oli, että kyseiseltä luokalta ei yksikään poika liittynyt Norssin Karjala-Seuraan.
Norssin silloisen V klassillisen luokan oppilaat Kalle Vesanen, Jaakko Uotila ja Urpo Urho päättivät marraskuussa 1942 perustaa englantilaistyyppisen klubin, Osmerus- (kuore, norssi) klubin. Klubin jäsenpiiri laajeni myöhemmin käsittämään melkein kaikki luokan pojat.
Klubin tunnuslauseeksi valittiin: Corpus sanem laborem non caret” eli terve ruumis ei työtä kaipaa. Klubin tarkoituksena oli toteuttaa tunnuslausettaan, harrastaa tieteitä, taiteita, politiikkaa, kirjallisuutta, musiikkia, retkeilyä ja pelejä, kehittää toverihenkeä ja auttaa jäseniään taloudellisissa vaikeuksissa.
Klubin tunnuksena oli viininpunainen solmuke, jota tuli käyttää klubin kokouksissa. Kaikki yläluokkalaiset pukeutuivat sen aikaisen tavan mukaan pukuun ja solmioon, eräät käyttivät koulussakin tärkättyjä valkoisia kauluksia
Klubin sisäinen toiminta keskittyi kokouksiin, joita pyrittiin kouluaikana pitämään kerran kuukaudessa. Kokouksissa esitettiin säännönmukaisesti jäsenten musiikkiesityksiä. Lisäksi niissä pidettiin valmisteluja esitelmiä keskustelujen ja väittelyjen pohjaksi, tietokilpailuja sekä ex tempore-puheita. Ne oli pidettävä 10 minuutin kuluttua muiden valitsemasta aiheesta. Esitykset arvioitiin yhdessä tavallisesti suuren erimielisyyden jälkeen. - Kiroilu kokouksissa oli kielletty, uhkana 50 pennin sakko sanalta. Kiellon noudattamista valvoi censori.
Aiheet vaihtelivat koulun järjestyksestä, musiikinteoriasta, valokuvauksesta ja nuorison moraalista alkaen filosofiaan ja uskontoon saakka. Poikakoulun yläluokkalaisille naisia, seurustelua, avioliittoa ja seksuaalisuutta koskeva kysymykset olivat tietysti erityisen kiinnostavia. Sotilaallista tilannetta, ulkopolitiikkaa, säännöstelyä ja muita ongelmia, jotka liittyivät sotatilaan, käsiteltiin sen sijaan hämmästyttävän vähän.
Naisen asemaa koskeneen esityksen pohjalta klubi hyväksyi ponnen: ”Naisen korkein kutsumus olkoon koti”. Naiskasvatuksen ja verotuksen tuli tukea tätä tärkeää päämäärää. Vähemmistö piti pontta hieman vanhoillisena. Monilla jäsenillä oli kotiäiti, mutta myöhemmin kaikkien vaimot kävivät työssä.
Klubi pyrki myös vaikuttamaan omaan toimintaympäristöönsä, etenkin Norssiin ja sen konventtiin, joka ei ollut ottanut käyttöön teinikunta-nimeä. Klubissa käsiteltiin esille tulevat asiat ja päätettiin toimintalinjat ja ehdokkaat. Vuonna 1943 Konventin puheenjohtajaksi, varapuheenjohtajaksi ja rahastonhoitajaksi valittiin klubin jäsenet. Kun myös Veikon toimitusta hallitsivat klubilaiset, Konventti oli tuolloin vahvasti luokan käsissä.
Klubilaiset osallistuivat aktiivisesti myös koulun harrastustoimintaan aktiivisesti. Norssin raittiusseura Kipinän toiminta, joka oli sodan sytyttyä keskeytynyt, aloitettiin uudelleen vuonna 1943. Kipinä järjestikin heti kaikille koululaisille tarkoitetun juhlan, jonka varsinaisen ohjelman päättivät piirileikit, tanssi kun oli sodan aikana kielletty.
Lasse Pöystin synnytti Norssiin näytelmäkerhon. Sen tarkoituksena oli jäsentensä esiintymiskyvyn kehittäminen. Lisäksi se esiintyi muun muassa sotasairaaloissa. Kerho järjesti koulussa uutta modernia tyyliä edustavan juhlan, Cabaret du Rideau, jossa hovimestari ohjasi vieraat pieniin, tarjoilijoiden palvelemiin pöytiin. Veikko piti juhlan ideaa onnistuneena, etenkin jos keskilattialla voisi vielä karkeloida.
Luokka järjesti syksyllä 1943 ja 1944 koulussa ”nahkajuhlat” kuudesluokkalaisille, näiden päästyä konventin jäseniksi. Klubin vähemmän taiteellisetkin jäsenet olivat mukana ohjelmissa, jotka olivat sekoitus hottimusiikkia ja niin sanottuja hupiohjelmia. Tärkeä oli lopputaistelu, jossa ”nahat” pakotettiin kantamaan penkit paikoilleen.
Armeijasta palannut klubi järjesti II-vuosijuhlan syksyllä 1944. Jäsenet söivät ensin päivällisen. Tämän jälkeen paikalle saapuivat daamit, joille ojennettiin kukkaset. Yhdessä nautittiin kahvinkorviketta ja kahvileipää, jonka jälkeen tanssittiin grammarin tahdissa. Päivällisen syöminen ilman daameja ei johtunut suhtautumisesta naisiin, vaan siitä, että päivällispöydän kattaminen ja tarvittavien ruoka-aineiden hankkiminen kahtakymmentä henkilöä varten ei ollut yksityiskodissa käytännössä mahdollista.
Helmikuussa 1945 klubi piti Karjalaisessa osakunnassa iltapukujuhlat, joihin daamit osallistuivat iltapuvuissa ja herrat omissa tai vuokratuissa smokeissa. Tarjoilu käsitti voileipiä, kahvinkorviketta, teetä ja sakariinia.
Klubin jäsenistössä oli joukko esiintymiskykyisiä kavereita kuten Lasse Pöysti, Kauko Kuosma [piano], Erkki Melakoski [piano] ja Heikki Louhivuori [viulu]. Heidän varaansa oli helppo rakentaa sekä omien että ulospäin suuntautuneiden juhlien ohjelmisto.
Keskeiseksi ohjelmanumeroksi muodostui Jyrki Kauhtion kirjoittama ooppera ’Romeo ja Julia’, jota esitettiin menestyksellisesti useissa tilaisuuksissa, muun muassa tammikuussa 1945 Ruskeasuon invalidisairaalassa. Juliana esiintyi Heikki Louhivuori [altto] ja Romeona Urpo Urho [tenori]. Myös tiernapojat kuuluivat ohjelmistoon.
Romeo ja Julia esitettiin lisäksi koululaistanssiaisissa, jotka luokka järjesti Helsingin II suomalaisessa lyseossa tammikuussa 1945. Ohjelmaa täydensivät buffetti ja tanssi. Kaikki tapahtui omien opettajien valvonnassa. Valvojat ihmettelivät ”Eikö tänne saa enempää valoja” ja ”Onko tällaisissa juhlissa tapana polttaa näin yleisesti tupakkaa”. Klubi sai tanssiaisista varoja penkinpainajaisiaan varten.
Klubin jäsenet osallistuivat myös Suomen Teiniliiton toimintaan esittämällä Tampereen teinipäivillä tammikuussa 1945 viisiosaisen kuvaelman ’Teinielämää 1600-luvulla’. Tekstit kirjoitettiin harjoituksissa, eikä niitä ole koskaan siirretty paperille.
Klubin toiminta oli keskeytyneenä suuren osan vuotta 1944 jäsenien ollessa joko kutsuttuina tai vapaaehtoisina armeijan palveluksessa. Vuonna 1947 päätettiin klubin ainoaksi virkailijaksi valita klubivanhin. Nykyisin klubi pyrkii kokoontumaan kerran vuodessa joulusaunaan tai Norssin päivänä. Puheenjohtajina tai klubivanhimpina ovat toimineet Kalle Vesanen, Jaakko Uotila, Heikki Louhivuori ja Raimo Pekkanen.
(Pekkanen 2007)
Vaikka 1940-luvulta on ymmärrettävistä syistä varsin vähän valokuvia saatavilla, Osmerus-klubin toimintaa saatiin sentään myös valokuvattua. Kuvat: Heikki Havasin kokoelma.
Klubi-ilta vuonna 1945. Seisomassa takana: Jaakko Uotila, Urpo Urho ja Erkki Melakoski. Istumassa edessä: Heikki Havas, Raimo Pekkanen, Jorma Järvinen, Kalle Vesanen, Heikki Louhivuori, Kauko Kuosma ja Lasse Pöysti.
Heikki Louhivuori pitämässä esitelmää Osmeruksen kokouksessa.
Iltapukujuhlat helmikuussa 1945 Karjalaisen osakunnan tiloissa.
|