Temmeltävää poikaenergiaa
Keijo Kajantie, Norssi 1949-1957, on autenttisesti kuvannut koulussa vallinnutta menoa ja meininkiä päiväkirjassaan, jota hän piti 23.12.1955-19.4.1956 (luokka 7a) ja lyhyesti keväällä 1957. Tekstistä on korjattu vain ilmiselvät lyöntivirheet ja lisätty kappalejakoa.
Koulupojan päiväkirjasta
Maanantai 9.1.1956
Tänään koulu alkoi...eikä mikään näytä muuttuneen. Nytkin meille ilmoitettiin, että jäisimme luokkaan, jos joku opettaja tulisi ilmoittamaan huomisia läksyjä. Tietysti ei kukaan muu tullut kuin hra Sandels eli Sorainen. Tavanomaisella mylvinällä ja vinkunalla häntä tervehdittiin, mutta eipä hän tästä ensimmäisellä kerralla suuttunut, vetosi vain meihin poikiin että olisimme "suoraselkäisiä" (mikä vast.otettiin huudoin "No, ette kumarassa mylvintäänne kuuluviin saa"). Huomenna taitaa mies taas raivota.
Torstai 12.1.1956
Koulu meni tänään melko mukavasti. Paavon tunnilla tuli hieman huudeltua ja Santulta sain jopa muistutuksen "Kajantie ääntelee". Järjestäjänä ollut Aito sai myös aivan syyttä muikkarin "Aito laiminlyönyt järjestäjän tehtävät. Su" koska minä ja Sarrivaara olimme ennen tunnin alkua ripustaneet kaikki voimistelutossut ikkunanpuitteisiin, tauluun, yms.
Ensiksi Santtu kysyi Aidolta "No, miksi tällaista on täällä?", ja Aito vastasi: "No, emme nyt siitä saattaneet mitään tietää kun olimme päiväkirjaa hakemassa”. Siihen Santtu: ”No, mitä sitten varajärjestäjä teki?” Autere: "No, olimme ulkona emmekä tästä voineet tietää". Santtu: "No, Aito miksi ette tästä varajärjestäjälle ilmoittaneet?". Aito: "No, en nyt ehtinyt." Santtu: "No, kyllä olisitte ehtinyt, muistutuksen ansaitsette". Oma muistutus tuli kyllä aivan syystä "ääntelemisestä".
Terveysoppiakin oli meillä tänään pitkästä aikaa. Saksa oli lupaa jälleen, mutta nyt päästiin sentään niin pitkälle, että Visapää kävi ilmoittamassa, että uudeksi opettajaksi tulee Nti Pirkko Riihimäki. Tämä oli vasta tänään saanut tiedon tästä eikä voinut tulla. Pääsimme jo yhdeltä kotia.
Lauantai 14.1.1956
Santtu antoi Kjellbergille muistutuksen "Kjellberg epäjärj. Su." aivan syyttä. Moliis sai Suomelalta 1 t istumista lumipallonheittämisestä ja Rotta [lehtori Paavo Rudanko] uhkasi antaa tunnin n. 10 pojalle ensi maanantaina. Saa nähdä muistaako. Saksan opettajaksi tuli tänään Pirkko Riihimäki. Hän ei tunnu jaksavan pitää ollenkaan kuria. Naisellinen tyyppi hän kyllä on ja sössöttää kovasti.
Maanantai 16.1.1956
Algebran tunnilla huitaisi Saarinen minua nenään. Verta tuli ja oli kipeä. Wiiskanta toi kouluun Vapaan Sanan ja siitä revin ilmoituksen "Kommunisti"-lehdestä ja kirjoitin siihen "tilaukset Takkuselle 7a" ja panin sen konventin ilmoitustaululle. Takkunen ....pyyhki nimensä pois. Urheilutunnilla oltiin Messukentällä. Menin sinne ratikalla, odotin Saastaa [lehtori Esa Seeste] puoli tuntia, hän tuli, ilmoittauduin hänelle ja hiihdin takaisin ratikalle ja tulin kotia.
Tiistai 17.1.1956
Ruokatunnilla joku [Aallos] heitti tossulla kahden ikkunanruudun läpi. Geometrian tunnilla puhuttiin monitahokkaista.
Torstai 19.1.1956
Harmittaa kun saksan tunnilla melutaan ja heitellään lunta, tossuja, sukkia ja pulloja niin ei tahdo saada Pirkon sössötyksestä mitään selvää. Istun kaiken lisäksi aika takana luokassa. Kukaan [paitsi minä] ei näytä tuntevan mitään kiinnostusta saksan opiskeluun.
Perjantai 20.1.1956
Suomen tunnilla oli meillä taas se sama Valtiala ja metelikin oli yhtä kova jos ei kovempikin kuin ke:na. Kumma että tämä nainen jaksaa sen sietääkin. Virttä Jumala ompi linnamme lauloimme, tossuja heitettiin, naurettiin, huudettiin, jne. Saksa meni sitten taas ihan hulinaksi. Kellojakaan ei enää kolmelta soiteta ja näin oli luokassa vain muutama oppilas Pirkon tullessa sinne. Ajan mittaan kaikki kyllä kokoontuivat, mutta kaikki tapahtui hurjan metelin säestämänä. Taas heitettiin tossuja jne.
Perjantai 27.1.1956
Suomi meni mölinäksi. Englanti nukkumiseksi ja saksa mitä hurjimmaksi kiljumiseksi. Pirkko antoi muuten muistutuksen "Sarrivaara poistettu luokasta. P. R-i" kun tämä otti aktiivisesti osaa kaljapullonheittoon.
Kuva: Stephan. Veikko N:o 1 1957, 5.
Lauantai 28.1.1956
Hissan tunnilla munailin. Ruotsi ja Saksa menivät mölinäksi. Edellisellä Olkkola kuunteli radiosta Cortina-selostuksia, mutta sai tästä muistutuksen. Hän kuitenkin pyyhki kumilla sen pois heti tunnin päätyttyä. Saakohan 2 t? Kemian tunti oli viikon viimeinen eikä silloin tietystikään kukaan jaksanut pysyä hiljaisena.
Maanantai 30.1.1956
Aljassa mentiin differentiaali-laskentaan. On se ihme jos monikaan Rotan selityksestä mitään selvää sai. Fysiikan tunti alkoi hauskasti: käytävässä oli pitkän aikaa ollut iso kaappi, 1.5 x 1.5 x 2, ja tämän me kannoimme fysiikan salin oven eteen. Rotta sitten tulla löntysti rappuja ylös ja vanhan tavan mukaan meni peräovesta sisään. Pojat olivat hajaantuneet läheisiin luokkiin ja kaikkien katseet olivat kiinnittyneet tuohon kaappiin.
Aluksi oli pitkän aikaa hiljaista, mutta sitten alkoi kaappi kovalla rytinällä liikkua. Rotta siellä takana työnsi oikein hartiavoimin, luuli kai, että tuhmat pojat yrittivät opettajaa vastustaa. No, eihän se raskas kaappi niin vaan liikkunut, mutta kun Pjotr oikein kaikki voimansa pinnisti, niin johan kaappi liikkui ja kaatua rysähti päin käytävän kaidetta. Paavo hyppäsi itku kurkussa ulos ja käheällä äänellä komensi kaikki luokkaan. Jatko oli kuin saattoi odottaakin.
Muutakin kirjoitustyötä tuli päivällä tehtyä, ennen kaikkea päiväkirjaa tuhrittua. Muistutuksia kirjoitettiin monta, esim. "Rudanko rauhaton. Su", "Sorainen h.t.P.R.", ym. ym., mutta entisiä opettajien antamia pyyhittiin pois. Liitua pantiin siihen kohtaan mihinkä opettajan oli kirjoitettava, muste levisi laajoiksi läikiksi. Urheilu oli -25oC pakkasen takia sisällä.
Keskiviikko 1.2.1956
Itse [saksan] koe oli mitä helpoin, mutta ennen kaikkea haittaa oikean käsityksen muodostamista harjoitettu vilppi. Ei Pirkko pystynyt yhtään mitään asettamaan esteitä toisen vihosta katselemiselle. Algebra oli kuten tavallista ja historian tunnilla Eikka oli vihaisella päällä. Äijä käyttäytyi oudon tylysti, huusi ja uhkaili.
Haukkui minun saksan ääntämistä [Auerstadt]. Koko suomentunnin loppuosan istui Harmas opettajantuolilla virkkaamatta sanaakaan. Väitti vaan, että hän ei opeta ennen kuin luokassa vallitsee täysi hiljaisuus. Tällaista olotilaa sen absoluuttisimmassa muodossa, mitä juuri Harmas vaatii, on luonnollisestikin mahdoton saavuttaa.
Lauantai 18.2.1956
Ranskan tunnilta aamulla oli poissa enemmän kuin puolet, B:lta mukana vain Ormio. Kirkkohissan tunnilla tein ruotsintehtävää, mutta historian tunnilla yritin seurata romantiikan käsittelyä. Ruotsin tuntiin 11-12 loppuikin koulupäiväni. Alussa huutelimme koko peränurkka kuorossa ja siitä Santtu tietenkin ensimmäiseksi huomasi minut ja huulet väristen esitti jotakin "ala-arvoisesta käytöksestä".
Minä heti otin käteeni ruotsinkielen ylioppilastehtävän 1925 jonka olin musteella kirjoittanut k-historian tunnilla ja ojensin sen Santulle. Tämä alkoi puhua sekavia "Kajantien minulle jättämistä töherryksistä ja kuinka olen yrittänyt saada niistä selvää". Päätteeksi hän esitti, että "on parasta, että keskeytän Kajantien ruotsinopiskelun muutamaksi tunniksi. Menkää ulos!". Tein työtä käskettyä ja painuin ovesta ulos, mutta en ollut ainoa sillä perässäni tulivat ensin Saarinen ja sitten Aito.
Kuva: Stephan 1957. Veikko N:o 2 1957, 26.
Lauantai 25.2.1956
Heti ruotsin tunnin alussa jätin Santulle Saarisen kirjoitustehtävän, tämä kun oli matkoilla, mutta äijäpä vain alkoi rääkyä "no, no, menette ulos". Tietysti tottelin ja kiipesin yläkertaan lukemaan ruotsia, Saksan tunnilla ei ollut kuin viitisentoista poikaa. Meteli ei kuitenkaan ollut vähäisempi.
Sitten pantiin Pirkon eleganttiin kassiin mustepullo ja -kynä, liitua, paperia, karamellia, ym. Aito + Partinen ym. kirjoittivat tämän jälkeen komealla käsialalla muka kutsun Pirkolle "kunnioittaa läsnäolollaan meidän kotibailujamme". Tyttö otti asian ihan todesta ja rupesi selittämään kuinka hänellä on jo lippu ostettu junaan eikä hän voi sitä peruuttaa.
Tiistai 13.3.56
Kielikerhossa täytin mustepulloja tupakantuhkalla, työnsin mustekynänvarret Klubi-pillitupakoihin ja kirjoitin vuosikertomuksien kanteen "Hälvä".
Perjantai 16.3.56
Suomen tunnilla lässytimme kovasti ja koko tunti meni siihen. Itse taisin mennä vähän liian pitkälle, epäsuorasti väitin että Harmas on kehno opettaja. Tämä punastui ja myönteli naivisti että niinhän asian laita on.
Maanantai 19.3.56
Suomen tunnilta minut heitettiin ulos heti tunnin alussa, koska sanoin Autiolle jotakin. Ei olisi Harmas koskaan aikaisemmin tuollaista noin vähäpätöisestä syystä tehnyt, mutta nyt hän onkin minuun vihastunut. Sanoin ulos lähtiessäni: "Niin sitä käy kun naisen suututtaa".
Lauantai 24.3.56
Saimme väliarvostelut. Eikka oli todella arvalla jakanut numeroita. Ainakin minä, Himberg ja Tiusanen saimme 10. Takkusella oli 5 viitosta, Laaksovirralla 6. Kohtasella, Olkkolalla ja Lievosella oli 4 nelosta.
Maanantai 9.4.56
Kirjoitimme koulussa ruotsin yokirj. Ens. tunnin aikana oli Rotta valvomassa ja melkein jokainen [en minä] koetti luntata minkä ehti. Tunnin kuluttua tuli kuitenkin Santtu ja lunttaus loppui. Santtu sai muuten Kuloveden kiinni lunttaamisesta. 2 t? Itse en käyttänyt sanakirjaa ollenkaan, koehan oli äärimmäisen helppo. Illalla olin musiikkikerhossa.
Tiistai 10.4.56
Santtu muuten tuli ihan hulluksi. Hän sai eilen Kuloveden kiinni lunttaamisesta, mutta merkitsi kuitenkin päiväkirjaan 2 t istumista Saariselle, ehkä vanhasta tottumuksesta.
Lunttaavia ressuja. Kiuasmaa 1982, 303.
Torstai 12.4.56
Kylläpä on poikia joutunut viime aikoina kiinni lunttaamisesta. Santtu sai Kuloveden, Kivinen b-luokalta 3 poikaa ja nyt viimeksi Pirkko Hälvän. Riihimäki oli kuulemma löytänyt "luntin" Hälvän saksan koevihon välistä. Mainittakoon, että Santtu kieltäytyi arvostelemasta ruotsin yokirjoituksia niissä harjoitetun puhelemisen takia. "No, pahimpina häiritsijöinä mainitsisin Kajantien, Aidon ja Martinsenin ynnä monen muun".
Maanantai 21.1.1957
Rukouksista aamulla oli poissa aika monta poikaa, mutta siitä huolimatta Partinen, Autere, Kohtanen, minä, jne., saimme komean falsettikuoron kokoon ja ääni kuului taas pitkälle. Joskus panemme aivan siaksi. Mat. tunnilla käsiteltiin mat. ylioppilastehtäviä ja Paavo oli leppoisan vihaisella päällä.
Ojajärvi antoi aineet takaisin kehuen mm. Lappalaisen esitystä aiheesta "Taistelu vanhain ja nuorten välillä". Raimo sai 9- ja oli siitä kovin iloinen. Yleensä tuntuivat numerot jakaantuvan asteikon yläpäähän; vain Kjellberg sai 7- ja Takkunen 7.
Hälinä ei mennyt tällä kertaa ruotsin tunnilla liiallisuuksiin, vaikka Santtu välillä kovasti innostuikin ["No, taasko Kajantie siellä hihkuu"]. Koska b:llä oli aine, oli ranskakin lupaa ja tyhjä tunti meni täydeksi hulinaksi. Himberg yritti lähteä pois k-p-a:n kokeista ja hänellä oli jo vaatteet päällä, kun Salas yhtäkkiä huomasi, että Himberg oli rikkomassa koululakia.
Iso provosoitu ryhmä hyökkäsi H:n kimppuun riistäen häneltä rusettiborsan, salkun, hatun ja kengät. Näitä piilotettiin sitten ympäri yläkerrosta. Tällä välin oli myös Moliis ehtinyt livahtaa rappusia alas, mutta joku juoksi kiertotietä häntä vastaan ja riisti häneltä hatun. Moliisinkin oli näin ollen palattava ylös.
Jonkun voimistelutossut jalassa juoksenteleva Himberg oli jo löytänyt toisen kenkänsä ja hattunsa [vaatenaulakko], salkkunsa [yläkerran urkuharmoni]) mutta 1 kenkä puuttui vielä. Tämä oli ensin ikkunanlaudalla verryttelyhousujen alla, sitten siirsin sen Savolaisen kassiin.
Koska H ei tätä huomannut, auttoi hän Moliisia tämän hatun etsimisessä. Se löytyikin yläkerran naulakosta, mutta kun Moliis oli juuri lähtemäisillään karkuun, ryntäsi jostakin ryhmä poikia häntä pidättämään. Putte-Wiiskanta siellä riehui ylimpänä huudelleen jumal’autaansa ja harmistuneena Moliis löi häneltä silmälasit rikki. Tappeleva ryhmä hajosi hetkessä. Putte sai pienen haavan silmäkulmaansa, Moliis hieman suuremman sormeensa. Hän pääsi nyt lähtemään, kun sen sijaan Himberg etsi vielä toista kenkäänsä.
Tätä huvittuneina seuratessamme eksyi yläkertaan joku nahka. Näistä otimme pari kiinni, panimme heidät paperikoriin, pistimme karttakepin kädensijojen läpi ja lopulta panimme paperikorin 2:n pulpetin väliin kiikkumaan. Pian ne pikkupojat pääsivät siitä pinteestä ja juoksivat rappuun.
Ja Himberg etsi vieläkin kenkäänsä. Kello läheni jo 2:ta ja kaikki rauhoittui. Lähdin pois siis klo 16 ja hämmästyin suuresti kuullessani H:bergin äänen yläkerrasta. Hän oli siellä lukenut - 1 kenkä ja tossu jalassaan - läksyjä koko kokeen ajan. Saihan hän nyt jo kenkänsä, joka tällä kertaa oli Salaksen kassissa. Kotimatkalla Jaakko oli varsin hiljainen.
Torstai 22.1.1957
Arskan tunti alkoi railakkaasti minun huutaessani "Päivää Arska" ja Aidon "Terve Arska". Poikkeuksellisesti Arska kuuli nämä sanat, vastasi "päivää, päivää", mutta samalla huomautti Kajantielle jostakin "pillien pois ottamisesta". Siirryin istumaan eteen...
Heti aluksi suutahti Arska, kun Takkunen, joka aikoo kirjoitta saksan ja Laaksovirta eivät tunteneet ryhmää "an, auf, hinter,...". Aito viittasi innolla kääntämiseen, sai luvan ja aloitti, mutta väärästä kohdasta. Hän oli kerrankin valmistanut tehtävän ja oli nyt harmistunut epäonnestaan nauraen kuin villi. Arska hymyili itsekin, mutta sanoi "eipä naureta". Himberg kirjoitti koko tunnin runoa Santusta, 8 säkeistöä valmistui.
Keskiviikko 23.1.1957
Kuvaavaa Santun arvostelukyvyttömyydelle oli se, että vaikka Kelperi tahallaan käytti käännöksessään mitä järjettömintä ruotsin kieltä ei Santtu kiinnittänyt tähän huomiota kuin sellaisessa äärimmäisessä tapauksessa kuin "humanistiikillinen" [4 pist.].
...Fysiikka alkoi sangen hupaisasti Paavon tullessa aikaisin luokan ollessa vielä puolityhjä. Lyhyen matikan pojat aiheuttivat kovasti häiriötä huudellessaan toisilleen Paavon kiusaksi.
Kulkukin karjui luokan ulkopuolelta vielä luokassa olevalle Salakselle eri tavoin "Tule jo" niin että Paavo ei saanut ääntään kuuluviin. Hän suuttui kovasti ja kysyi "kukash on tuon pojan nimi?". Joku huusi "Tähtinen" ja tämä meni melkein täydestä. Päiväkirjat olivat muuten piilossa, toinen paperikorissa, toinen vaatenaulakon alla.
Maanantai 28.1.1957
Luokka oli perin sekaisin tullessamme aamulla kouluun, Penkit olivat ylösalaisin, lamppujen päällä oli verryttelyhousuja, karttatelineessä oli 1/2 m ränniä, ym. pientä sekasotkua. Piirustajat, luultavasti Kulku ja Salas olivat ilmeisesti tämän takana vaikka he sen kielsivätkin.
Rukousten jälkeen tuli Perse-Veikko kysymään syyllisiä ja sanoi siivoojan kieltäytyneen suorittamasta tehtäviä, jotka hänelle eivät kuulu. Aluksi hän ei ollut vihainen, mutta sattui myöhemmin kulkiessaan luokan ohi huomaamaan minun juuri aikovan heittää Hälvää verryttelyhousuilla [joilla hän oli minua heittänyt] ja karjaisi "Ei heitä". Räjähti siis.
(Kajantie 2007b)
Tästä temmeltävästä poikaenergiasta voidaan tehdä muutama havainto. Kyseessä olivat pojat, jotka olivat syntyneet noin vuosina 1938-1940, joten he olivat kokeneet sodan sekä sen jälkeisen ajan lapsina. Sodan ajan teini-ikäisinä tai asepalveluksessa olleina olivat poistuneet Norssista jo silloin, kun tämä nahkaikäluokka tuli kouluun vuonna 1949. Pojat myös varttuivat murrosikäänsä kasvavan hyvinvoinnin, olojen vapautumisen ja nuorisokulttuurin nousun aikana.
Mutta asiassa on toinenkin puolensa. Näyttäisi siltä, että koulukuri oli Norssissa 1950-luvun puolivälin aikoihin merkittävästi heikentynyt. Tähän asiaan palataan lähemmin vielä luvuissa norssi0538 ’Levoton luokka’, norssi0539 ’Rangaistuspäiväkirja’ sekä norssi0541 ’Vanhempainneuvoston kokous’.
Näistä häiriköistä tuli kyllä valtaosaltaan kunnon kansalaisia.
(Kajantie 2007b) |