Penkkarit ja torppa
Uudella vuosikymmenellä voitiin taas ruveta pitämään penkinpainajaisajeluja ja ottamaan niistä valokuvia.
Penkkarit 1956. Kuva: Veikko N:o 1 1956, 1
Viimeisen koulupäivän rituaaleihin kuuluivat hillityn melun pitäminen koulun käytävillä, opettajista tehtyjen laulujen laulaminen, penkkariajelu ympäri Esplanadin puistoa sekä illanvietto. Tuntemattoman sotilaan Hietasta mukaellen: ”Viimeinen tervehdys sinulle, koulumme. Jää hyvästi iankaikkisesti sinä hien imijä. Abit lähtevät ja heiluttavat sinulle, jonka suojissa on monet ilot ja murheet koettu. Ole aina hikinen paikka tuleville oppilaille.”
Penkkariajelu alkoi kello 14 Eteläsatamasta. Norssin autot ajoivat aina ensimmäisinä. Puisto kierrettiin useaan kertaan runsaan tunnin aikana. Karamelleja heiteltiin katsojille, joita oli kadulla sankoin joukoin pakkasesta huolimatta. Torvia toitottavien huulet olivat myös kovalla koetuksella kylmän viiman takia. Meteli oli aikamoinen. Mutta sekin mieliin jäänyt lysti loppui aikanaan ja illanvietto oli edessä.
Tyttönorssiin suuntautunut kosioretki oli tietysti epäonnistunut. Tyttönorssin vahtimestari oli ilmeisesti tavan mukaan napannut retkeilijät ala-aulassa ja kiikuttanut heidät rehtorin kansliaan kuulemaan Rehtori Lydia Almilan kielteistä viestiä (Kolbe 1994, 84). Tilanne olikin retken jälkeen peräti totinen; mistä saada seuralaiset penkinpainajaisten illanviettoon? Joillakin oli yhteyksiä Tyttölukioon tai Bullaan, joiden kautta seuraa järjestyi. Sekään ei silti käynyt kovin yksinkertaisesti, sillä tytöt tiesivät olleensa vasta kakkosvaihtoehto. Kun seuran saanti sitten onnistui, koulujen puolesta oli läsnä aina valvova opettaja.
Kustaa III:lla oli tietenkin sukkanauhat kireällä, mutta ei hän antanut kenenkään huomata sitä. [MaCa] (Veikko N:o 1 1959, 21)
Illanvietto sujui syömisen, seurustelun, laulun, tanssin ja kortinpeluunkin merkeissä. Useilla tytöillä ja pojilla oli tuohon aikaan alkoholiakin mukanaan, vaikka ikä oli vielä reilusti täysi-ikäisyyden [21 v.] ja viinakortin haltijuuden alapuolella. Sitä maisteltiin kuitenkin kohtuudella, eikä mitään hämminkiä syntynyt.
Osa joukosta muuttui supisuomalaiseen tapaan hilpeämmäksi ja osa hiljaisemmaksi illan edistyessä. Muutamat menivät jopa aikaisin nukkumaan. Muutamat lähtivät sentään yökävelylle, ja monilla yöuni jäi lyhyeksi. Aamulla ei silti kenelläkään näyttänyt olleen mitään vaikeuksia päästä mukaan uuteen päivään.
Norssin 8 a vietti penkkari-illanviettoaan vuonna 1955 kaupungin ulkopuolella. ”Kohtalokas tapahtuma oli … penkkarit…. Juhlaa vietettiin Tuusulan Gustavelundissa, jossa moni meistä mahtoi ensi kertaa tutustua kuningas alkoholiin. Seksi taisi olla hyvin vähäistä ulkoisesti, mutta sitä väkevämpää sisäisesti. …eroon päättynyttä avioliittoa. On vaarallista olla poikaluokalla.
(Larjola 2005, 76-79)
Penkinpainajaispäivän illanvietto 19.2.1955 Gustavelundissa Tyttölukiolaisten kanssa. Kuva: Larjola 2005, 78.
Lakkiaispäivän perinteisiin kuului ennen iltajuhlaa käynti Hietaniemen sankarihaudoilla ja kukkien laskeminen niille. Haudoilla pidettiin myös puhe Isänmaalle. Kaikki kaupungin suomenkieliset ylioppilaat mahtuivat vuonna 1955 iltajuhlaan Kalastajatorpalle. Hauskaa oli ja tanssittiin. Useille oli ensikertainen kokemus istua sillä tavoin juhlavaatteet päällä hienon ravintolan pöydässä. Norssit ja tyttönorssit oli sijoitettu samoihin pöytiin. Kuten alla olevasta kuvasta voi havaita, tytöt istuivat vierekkäin ja pojat samoin. Olisiko sekin ollut puuttuneen sukupuolivalistuksen tulosta?
Civis: ”Sina uppdrag fullgjorde de på ett sätt, som överraskade alla.” ”Tehtävänsä he täyttivät tavalla, joka piristi kaikkia.” (Veikko N:o 3 1958, 22)
Norssin 8 a Tyttönorssien kanssa Kalastajatorpalla 28.5.1955. Kuva: Larjola 2005, 88.
Vad brukade människor göra i stora massor under de där hungeråren? Dö.
(Veikko N:o 1 1959, 27)
Koulukansan sananparsia:
Tukala elo hirsipuussa. [Terveysopin naskali]
Tukalampi akan vihoissa. [Todistustaan katseleva]
(Veikko N:o 4 1959, 34)
|