Vanhat Norssit ry Historiikin etusivulle 1867 - 1930. Norssin perintö 1930-luku. Pulasta sotaan 1940-luku. Sota-aika ja normalisoituminen 1950-luku. Levottomat teiniparvet 1960-luku. Tiedostavat teiniparvet 1970-luku. Tytöt ja kouluneuvostot Epilogi Liitteet Lähteet Videot













Helge Herbert Ryynänen

Ryynänen oli ainoita sisäsyntyisiä norsseja. Hänelle annettiin pulpetti V klassisessa joskus 1960 tukioppilaittensa Heikki Jäntin ja Risto Wennäkosken silmälläpidon alaisena. Koulukorttien anomuslistaan hänet kirjattiin muiden mukana, ja kun uusi luokanvalvoja tohtori T. P. Virkkunen niitä syksyllä jakoi, kaikki ällistyivät kuultuaan mainittavan Ryynäsen nimen.

Jäntti nousi kuitenkin kumiukkona pulpetista ja meni sitä hakemaan muiden sydäntä kylmätessä. Opettaja ei sanonut herrasmiehenä mitään myöhemminkään. Liikennelaitoksen kanslisti oli vain hieman tulkinnut alkuperäistä listaa ja kirjoittanut ”Ryynänen, Hegg Herbert”.

Tuo kuviteltu oppilas oli naskaleiden päiväkirjamerkinnöissä aina poissa tai myöhästynyt. Kuka tahansa sai käydä Ryynäsestä, jos ei ehtinyt ajoissa tunnille. Istumajärjestyksessä Ryynänen risteili sinne tänne aiheuttaen päänvaivaa naskaleille.

Ilkitöiden Syylliseksi ilmoitettiin aina Ryynänen. Sateella Wennäkoski toi kerran sisälle lätäköstä löytämänsä sotkuisen muovipussinraadon ja ripusti sen taululle. Opettajalle selitettiin, että Ryynänen oli jäänyt auton alle ja tuossa oli kaikki mitä onnettomasta jäi jäljelle.

Kun Norssi yllättäen muutettiin yhteiskouluksi, Yrjö Qvarnberg laittoi lehteen Ryynäsen kuolinilmoituksen sankariristein ja latinalaisin muistovärssyin, Tuona päivänä Norssi näet saatettiin klassillisena poikalyseona haudan lepoon yhdessä Helge Herbert Ryynäsen kanssa.
(Halén 1998, 11-12)



MaCa: Missäs Salonen on?
Järjestäjä: Hän on poissa.
MaCa: Jaa jaa, se kaunis pieni Salonen poissa luotamme, rauha hänen muistolleen.
(Veikko N:o 1 1961, 24)

Ryynänen – Norssin henki

Istumajärjestys on ollut Norssissa välttämätön virkatuntien pitäjien ja naskalien vuoksi. Istumajärjestyksen muuttaminen pilan päiten on varmaan monella luokalla tuonut herkullisia tilanteita harjoitustunneilla. Keskikoulun alaluokilla [yläasteella] 1950-luvun lopussa muuan auskultantti luki erehdyksessä, oliko se Rinkaman Ryynäseksi.

Erehdys syöpyi mieliimme, ja kohta tyhjällä paikalla istumajärjestyksessä luki Ryynänen. Välillä Ryynänen kummitteli monen muun oppilaan kohdalla, mikä aiheutti virkatuntien pitäjille varmaan käsittämättömiä naurunremahduksia.

Ryynänen sai myöhemmin etunimet: Heg-82-Herbert, yleisesti vain Hege. Etunimen muotoutumiseen lienee vaikuttanut Hegemonia-sana, sitä kun viljeltiin spartalaisuuden lisäksi monessa muussakin yhteydessä.

Ylioppilasvuoden kronikkanumeroon kelpuutettiin vuonna 1963 itse oikeutetusti uskollinen Helge Herbert Ryynänen, joka oli vuosien saatossa ollut valmis pieneen kujeiluun.

Myöhemmin Ryynänen lienee istunut muunkin nimisenä eri luokilla auskujen hämmästykseksi ja norssien iloksi. Vuoden 1971 Weikon kronikkanumerossa Ryynänen oli jälleen abituruksien joukossa.

Helge Ryynänen yritettiin haudata perinteisen Norssin myötä 1.8.1974, jolloin astui voimaan Laki Helsingin Normaalilyseon muuttamisesta Normaalikouluksi Yliopiston hallintaan. Helsinkiläisen päivälehden kuolinilmoitusten joukossa VIII Klassillinen julkitoi surunsa Hege Herbert Ryynäsen poismenon johdosta.

Lieneekö asiaan vaikuttanut nuori kirurgian apulaislääkäri matkallaan Vaasasta Helsinkiin, kun hän sai Ryynäsen perikunnalle tarkoitetun maksukuitin lehden konttorista.

Luokkakokouksissa myöhemmin kuitenkin totesimme, että ei Helge Herbert Ryynänen vielä lopullisesti ollut hävinnyt. Samoin ajan vaatimusten mukaan Norssin henki elää, ja perinteet jatkuvat naskalien suruksi ja norssien iloksi.

Yrjö Qvarnberg
(Qvarnberg 1987)


Donna: Ehkä he kuuluvat johonkin kemialliseen ihmistyyppiin. (Veikko N:o 1 1961, 24)


Donna: Minusta puuhailu on aina jotain hämärää. (Veikko N:o 1 1961, 24)