Toimelias Alumni

Voidaan hyvällä syyllä todeta, että Norssin Alumni, Vanhat Norssit teki 1960-luvulla hartiavoimin työtä vanhan koulunsa hyväksi ja eteen. Tämä huomioitiin myös koulun vuosikertomuksissa, jossa alkoi olla lause tai pari yhdistyksen toiminnasta.

Suurimmat voimainponnistukset olivat luonnollisesti Norssien 100-vuotisjuhlat vuonna 1967 sekä sen yhteydessä ilmestyneen matrikkelin aikaansaaminen. Muutoin toiminnasta saa sen käsityksen, että koulua yritettiin kaikin muinkin tavoin tukea ajan varsin partaradikaaleja virtauksia vastaan etenkin toukokuussa pidettävinä Norssin Päivinä.

Norssin Päivän ohjelma pysyi nimittäin perinteisenä koko 1960-luvun ajan. Se alkoi yhteisellä aamuhartaudella, jonka piti joku Vanha Norssi. Sitä seurasivat lukioluokkalaisille pidetyt esitelmät, joiden aihealueita ruvettiin teemoittamaan. Esimerkiksi vuonna 1963 oli teemana ’Gastronomia ja tapakasvatus’, vuonna 1965 ’Suomi kansainvälisessä politiikassa’ ja vuonna 1966 ’Mitä on rauhan ja konfliktin tutkimus?’.

Päivällä oli ohjelmassa Vanhojen Norssien ja nykynorssien välinen jalkapallo-ottelu, jota tosin suunniteltiin vuosikymmenen lopulla muutettavaksi vähemmän säävaihteluille alttiiksi koripallo-otteluksi. Illalla kokoonnuttiin Konventin kanssa Juhlakonventtiin, jollaisessa jaettiin konventtilaisille Vanhojen Norssien lahjoittamat palkinnot. Tilaisuudesta muodostui vuodesta 1969 lähtien myös Konventin Vaalikonventti.

Parhaiden Norssien Patsas jaettiin aina sille luokalle, jonka keskiarvo oli ollut joulutodistuksessa kaikkein korkein. Keskiarvot vaihtelivat 7.62 ja 7.83 välillä. Juhlakonventin yhteydessä pidettiin Vanhojen Norssien vuosikokous. Vuoden Norssin nimi alettiin vuodesta 1968 alkaen julkistaa Konventin Puurojuhlassa.

Jalkapallo-ottelu Vanhat Norssit – nykynorssit Norssin päivänä 1960.
Kuva: Pertti Salmensaari; Veikko N:o 2 1961,11.
I palkinto kulttuurikilpailuissa 1961 Norssiaiheisten kuvien sarjassa.

Vanhat Norssit julkaisi 1960-luvulla lisäksi kaksi Norssi-aiheista kirjaa. Ensimmäinen, ’Näköaloja. Juhlakirja Norssin täyttäessä 75 vuotta’, ilmestyi Helsingin Normaalilyseon 75-vuotisjuhlien yhteydessä. Toinen teos oli Norssin matrikkeli, joka julkaistiin Norssien 100-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1967. Kirjojen kansikuvat ja ’Näköalojen’ kirjoittajalista ovat nähtävissä kyseisistä juhlista kertovissa luvuissa norssi0614 ja norssi0616.

Vanhat Norssit lahjoitti myös koululle kaikenlaista. Vuonna 1962 pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä, pääsihteeri Kai Warras ja toimitusjohtaja Martti Viljanen ilmoittivat kustantavansa Norssin mitalin valmistuksen ja lahjoittavansa koululle kaikki vastaisuudessa tarvittavat Norssin mitalit. Valtaosa lyödyistä mitaleista oli jo jaettu vuonna 1961 aloitettujen KUVA, SANA, SÄVEL -kulttuurikilpailujen eri sarjojen voittajille.

Vuoden 1939 ylioppilaat lahjoittivat vuonna 1964 koululle aidon roomalaisen amforan. Vuoden 1925 ylioppilasklassikot lahjoittivat puolestaan ’Mens sana in corpore sano’ -maljan kiertopalkinnoksi sellaiselle klassikkoabiturukselle, jonka latinan ja voimistelun arvosanojen keskiarvo on korkein. Maljasta kilpailtaisiin viisi vuotta, jonka jälkeen sen saisi omakseen hän, kenen keskiarvo oli ollut korkein.

Vuonna 1970 lahjoitettiin koululle uusi vastaava kiertopalkinto. Metsänhoitaja Arno Pilz lahjoitti vuoden 1964 Juhlakonventissa Konventille lisäksi talvisodan aikana abiturienttina pitämänsä päiväkirjan.
(HN 1960-1961 – 1969-1970)

Vanhat Norssit ei ole koskaan varsinaisesti ollut mikään rahankeruuyhdistys. Tuloja kuitenkin kertyi muun muassa matrikkelimyynnistä. Norssin Päivänä 9.5.1970 kyettiinkin koululle lahjoittamaan 100-vuotisjuhlarahaston peruspääomaksi 4 000 markkaa [€ 4 893,60]. (HN 1969-1970, 12) Toisena projektina oli ainakin keskusteltu jonkinlaisen pienen tietokoneen hankkimisesta koululle. Yleensäkin varoilla pyrittiin hankkimaan koululle sellaista, mihin Norssilla ei syystä tai toisesta ollut varaa. (Veikko N:o 3 1969, 7)

Eräs mielenkiintoinen Vanhojen Norssien projekti oli saattaa Johanneksen kenttää paremmin soveltumaan eri urheilulajien harrastamiseen. Vuosikertomuksissa ei ollut asiasta halaistua sanaa, mutta aina valpas ’Pulpetin mietelmät’ oli havainnut projektin lähtölaukauksen vuonna 1962 ja Lennun leimaukset sen käsinkosketeltavan käynnistymisen vuonna 1963.

Kuva: Veikko 2 1963, 1.

”Vanhojen Norssien hallitus on anonut kaupungilta, että Johiksen reunaan louhittaisiin tila juoksurataa ja hyppypaikkoja varten. – Voi olla hauskaakin välituntisin katsella, kuinka Vanhat Norssit juoksevat ja hyppivät. Kuinkahan vanhoja he oikein ovat?” (Pulpetin mietelmät; Veikko N:o 2 1962, 28)

”Johis on tullut ihka uuteen muotoon, ja urheiluhullu tuntee henkensä pihisevän ja hampaittensa hermostuneisuudesta kilisevän odottaessaan pääsyä tuolle komealle kentälle, josta on varmasti muodostuva suuri kisanäyttämö ja ihan vaikka mitä, kun vain nyt jokainen innostuu hyppimään ja pomppimaan ja loikkimaan.”

”Kannattaa kuitenkin varoittaa ylikunnosta. Parasta asettaa siis tavoitteet, mihin pyrkiä. Koulun ennätys pituushypyssä on 652 senttiä ja korkeushypyn maailmanennätys on 228 senttiä. Kun satasen rataakin Johikselle odotetaan, palautetaan mieliin, että tätä matkaa täytyy juosta äärettömän lujaa, kädet heiluen, jalalla kovasti eteenpäin työntäen. Näin meistä tulee urheilukoulu.”
(Lennun leimaukset; Veikko N:o 3 1963, 17)

Ensimmäiseksi Vuoden Norssiksi valittiin vuonna 1967 kansleri Rolf Nevanlinna. Hänet promovoitiin Norssien 100-vuotisjuhlassa. Vuonna 1968 oli vuorossa ekonomi, Mexicon Olympialaisten hopeamitalisti Olli Laiho. Vuonna 1969 tämän kunnian sai osakseen Norssin civis, nuorten harmonikansoiton Suomen mestari Matti Rantanen. Ja vuonna 1970 lakitettiin Lakitieteen lisensiaatti, varatuomari, oikeuskansleri Risto Leskinen. Kuvat: Veikko 13.3.1982, 14.

Vuoden Norssi N:o 1 1967 Rolf Nevanlinna	Vuoden Norssi N:o 2 1968 Olli Laiho
Vuoden Norssi N:o 3 1969 Matti Rantanen	Vuoden Norssi N:o 4 1970 Risto Leskinen

Pankinjohtaja Toivo Nestori Aro [vuoteen 1906 Ahlstedt; 9.2.1887-8.10.1962]. Ylioppilas 1906, filosofian kandidaatti 1917, filosofian maisteri 1919. Helsingin Suomalaisen Säästöpankin kamreeri 1919-1925 ja toimitusjohtaja 1925-1957.

Toivo Aro on poissa

Toivo Aro ehti vielä tuoda jopa 1960-luvun norsseille tervehdyksen yli viiden vuosikymmenen takaa, ajalta, jolloin venäläisten sortokausi oli pahimmillaan, jolloin ensimmäiset autot ilmestyivät Helsingin katukuvaan ja jolloin urheiluharrastus rupesi heräämään kansamme keskuudessa.

Toivo Aro syntyi vuonna 1887, ja kymmenen vuotta myöhemmin hän tuli Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon oppilaaksi. Kouluaikanaan hän oli tavattoman tarmokas ottaen osaa moninaiseen harrastustoimintaan koulutyön ulkopuolella. Erityisesti hänen sydäntään lähellä oli urheilu ja voimistelu, jota tuohon aikaan opetti itse Ivar Wilskman. Hän sai nuoren Toivo Aron innostumaan voimisteluun ja myös uintiin.

Urheiluharrastus vei myöhemmin Toivo Aron monille suurille kansainvälisille kilpakentille. Hän oli edustamassa maatamme kaksissa olympiakisoissa: Lontoossa vuonna 1908 ja Tukholmassa neljä vuotta myöhemmin. Kouluaikanaan Toivo Aro oli Ivar Wilskmanin luottamusmiehiä toimien pari vuotta Turnarien sihteerinä.

Toivo Aro oli myös suuri luonnonystävä. Tuona aikana Norssissa toimi varsin vilkkaasti Papilio-seura, jonka sihteerin ominaisuudessa Toivo Aro joutui usein järjestämään linturetkiä Töölönlahdelle. Hänen harrastuksiinsa kuului myös raittiusaatteen tukeminen. Raittiusseura Kipinän toiminta oli hyvin aktiivista, ja Toivo Aro on itse kertonut, kuinka hän tuolloin antoi täydellisen raittiuslupauksen.

Konventin toimintaankin hän ehti ottaa osaa. Hänen aikanaan Konventti julkaisi omaa pilalehteään Pillereitä, joka sittemmin on liitetty Veikkoon. Pillereiden pääpappana Toivo Aro keräsi suuren joukon meheviä kaskuja, joita hän vielä vanhoilla päivilläänkin veitikka silmäkulmassa kertoili.

Ylioppilaaksi tultuaan Toivo Aro otti entistä innokkaammin osaa urheilutoimintaan. Hän kuului Suomen Urheilulehden vakinaiseen avustajakuntaan ja toimi pari vuotta sen päätoimittajana. Hän oli Suomen Uimaliiton johtokunnan jäsenenä useita kymmeniä vuosia. Häntä onkin pidettävä uintiurheilumme uranuurtajana.

Lopetettuaan aktiivisen kilpailemisensa Toivo Aro ei suinkaan jättänyt urheiluharrastustaan, vaan hän siirtyi toimimaan johtoportaassa. Hän oli mukana eräissä olympiakisoissa joukkueen johtajana tai rahastonhoitajana. Urheilu oli Toivo Arolle kuitenkin vain harrastus.

Varsinaisen elämäntyönsä hän teki Helsingin Suomalaisen Säästöpankin toimitusjohtajana ja myöhemmin sen johtokunnan puheenjohtajana. Maamme talouselämän palveluksessa Toivo Aro kohosi tarmokkuudellaan kunnioitettuun ja huomattuun asemaan.

Me norssit opimme kuitenkin tuntemaan Toivo Aron suurena Norssin ystävänä. Hän ei koskaan unohtanut vanhaa kouluaan, vaan seurasi aina mielenkiinnolla Norssin kehitystä. Kun Veikkoa ruvettiin painamaan, Toivo Aro halusi ruveta lehtemme kustantajaksi.

Toivo Arolle Norssi on aina merkinnyt hyvin paljon. Vanhoilla päivillään hän kertoi elämänsä kulkua muistellessaan, kuinka kouluvuodet ikään kuin kohosivat muiden tapahtumien yli ja muodostivat hänen elämänsä onnellisimman ja muistoista rikkaimman ajanjakson.
(Toivo Aro on poissa; Veikko N:o 4 1962, 4-5)