Välähdys punaista

Norssit ovat peräisin yhteiskunnan kaikista kerroksista ja heidän joukossaan on oikeastaan yllättävän monia alhaisiin tulo- ja sosiaaliluokkiin kuuluvista kodeista. Koulu muovaa heidät rakentaviksi kansalaisiksi, joita yhdistää Norssin henki; tietoisuus velvollisuuksista entisiä ja tulevia sukupolvia kohtaan, klassillinen kulttuuri-ihanne, velvoittava isänmaanrakkaus ja horjumaton suomalaisuustahto, joilla sanoilla Norssin henkeä on eri yhteyksissä kuvailtu.

Vuosiluokka toisensa jälkeen astuu Norssista elämään kohotakseen Matti Kuusen juhlallisten saattosanojen seuraamina aikanaan johtaviin asemiin virallisessa Suomessa tieteen, taiteen, talouselämän ja politiikan aloilla.

Norssissa saatu koulutus ja kulttuuri-ihanne johtaa ikään kuin luonnostaan evoluutioajatteluun, olemassa olevaan yhteiskuntaan sovittautumiseen ja uudistuspyrkimysten toteuttamiseen sen puitteissa. Kaikille norsseille tämä ei ole kuitenkaan riittänyt, vaan he ovat halunneet voimakkaammin ravistella suomalaista yhteiskuntaa. Maamme työväenliikkeellä on ollut vain kourallinen opillista sivistystä saaneita johtajia, joista harvinaisen moni on saanut koulutuksensa Norssissa.

Yrjö Oskar Ruutu, kalterijääkäri ja Jääkäriliiton kunniajäsen, Yhteiskunnallisen korkeakoulun pitkäaikainen rehtori ja kansainvälisen politiikan professori, Kouluhallituksen pääjohtaja, Sosialisoimiskomitean ja Suomen ulkopolitiikan tutkimuskomitean jäsen, on vuoden 1937 matrikkelissa numero 669. Hänen kynästään ovat mm. ”Tie sosialismiin” ja ”Uusi koulujärjestelmä”.

Numerolla 775 on matrikkelissa Johan Helo, Helsingin kaupungin rahatoimenjohtaja, Tannerin hallituksen ja useiden muiden hallitusten ministeri, Suomi – Neuvostoliittoseuran puheenjohtaja ja suurlähettiläs, joka vuonna 1965 julkaisi kirjan ”Vaiennettuja ihmisiä”.

Numerolla 1416 löytyy maatalousteknikko Yrjö Kaarlo Leino, loppujen lopuksi titolaiseksi kommunistiksi osoittautunut vaaran vuosien 1945-1948 sisäministeri, joka kävi Norssia viisi luokkaa. Nykyisin vaikuttavista poliitikoista on Aarre Edvard Simosella numero 2847B ja Pekka Juhana Kuusella 3216. Pentti Saarikoski ei luonnollisestikaan ole ehtinyt mukaan vuoden 1937 matrikkeliin.

Joukon mukana kulkeminen on tietyllä tavalla turvallista. Muiden kuin joukon hyväksymien mielipiteiden tunnustaminen koetaan joukossa ärsyttävänä, sitä voimakkaammin mitä enemmän niiden esittäjä irtautuu joukon mielipiteistä. Kukapa meistä ei olisi jossain vaiheessa ärtynyt ja vimmastunutkin jonkun edellä luetellun norssin mielipiteistä tai toimista.

’Kuitenkin he ovat meidän mittarimme, jolla käytännössä todennetaan niin usein kuultu väite: Norssi kouluna kasvattaa kriitillisiä kansalaisia, jotka kykenevät omaperäisten ja itsenäisten mielipiteiden muodostukseen – sekä tällaisten mielipiteiden sietämiseen.

Joukosta jossain suhteessa vieraantunut ja omia teitään kulkeva joutuu moneen otteeseen miettimään menettelynsä tarkoituksenmukaisuutta. Hänen parhaita aikomuksiaan epäillään, hänen edustamansa katsantokannat eivät ole saavuttaneet riittävästi ymmärtämystä ystäväpiirissä, uudet kannattajat tuntuvat jollain tavoin etäisiltä.

Joissakin työväenliikkeen johdossa toimineiden norssien kirjoituksissa ilmenee pettymyksen, alistuneisuuden ja katkeruudenkin tuntu. Politiikka nielee miehensä, edes omatkaan eivät ole ymmärtäneet.

Valtiollisen elämän teoreetikot viittaavat useasti poliittisen tasapainon teoriaan, jonka ajatuskulkuja on esitetty oikeastaan vuosisatoja. Teorian ytimenä on lyhyesti sanottuna se, että yhteiskunnassa käytävä eri ikäryhmien välinen alituinen kamppailu poliittisesta vallasta johtaa aina jonkinlaiseen tasapainoon. Voimakas voimainkeskitys kehittää myös vastavoimia ja näin vältytään ainakin avoimessa yhteiskunnassa liian voimakkaalta vallan keskitykseltä.

Oma maamme sopii oikeastaan erinomaiseksi esimerkiksi yhteiskunnallisen tasapainon teorian toteuttamisesta käytännössä. Ei vain poliittinen kenttä ole jakaantunut suhteellisen tavanomaisiin vasemmiston ja ei-vasemmiston ryhmittymiin, vaan kansalaiselämä on jakaantunut monilla muillakin aloilla: urheiluliikkeessä, nuorisojärjestöissä, osuuskaupallisessa toiminnassa jne.

Tässä poliittisessa teoriassa sijoittuvat myös työväenliikkeessä toimineet ja toimivat norssit omille paikoilleen. Heillä ei ole merkitystä vain sen takia, että erimielisyydellä tiettyjen yhteisesti hyväksyttyjen pelisääntöjen puitteissa on järkevä yhteiskunnallinen tehtävä kuten yksimielisyydelläkin, vaan myös siitä syystä, että he ovat Norssin anti yhteiskunnallisen tasapainotilan ylläpitämiseen.

Kauko Sipponen
(Sipponen 1967)

Tapahtumia

Kuin päässäni olisi ollut sade ja se nyt olisi sateen jälkeen.
Talojen välissä kasvaa puita.
Ne ovat erikokoisia toisin kuin me.
Olen muuttunut näiksi tavaroiksi tässä huoneistossa.
Se mikä on geometriaa ei ole totta.
Seisoin kadunkulmassa ja katsoin eri suuntiin.
Antikvariaatissa ihmiset olivat kumartuneet tutkimaan kirjoja.
Menin sisään ja tutkin vanhoja karttoja.
Jalkapohjat ovat matossa kiinni kun mietin.
Kuka minua opetti ja jos tietäisin mihin.
Kirjat ovat monen jo lukemia.
Leivässä oli harmaita ja vihertäviä homeläiskiä.
Ystäväni. Olet minua vasten kuolemaasi asti.
Sinun suusi on kuin pullonsuu. Antaa autojen olla. Tule kuvaan.
Olet kanssani matkalla.
Joen huomasi vaikka sitä ei näkynyt.
Mitä Kiinassa oikein tapahtuu.
En odota enää mitään. Kohta kaikki loppuu.
Sinun lantiosi on ruukku.
Minä olen täällä liikeasioissa.
Olen väsynyt ja muistan miltä mikin tuntui.
Olen ison kiven takana. Ei täällä mitään leppäkerttuja ole.
Tulin yhdessä hujauksessa vanhaksi.
Pitkä pelto oli vasemmalla. Minä vuonna?
Sitten tuli silta ja kurvi ja noustiin Ilmanmäelle.
Löysimme niin paljon haapasieniä että äitiä väkisinkin nauratti.
Kun sai kalan. Ja jos se oli ahven.
Siellä ne kaikki ovat.
Mor! Mor! O, mor! Orm!
Jo tukan asennosta näki että hän oli kaunis.
Asunnot ovat ongelmia. Niissä asumme.
Lähdetään pois yhdessä. Tie on mutkikas kuin kirjain.
Näin sinut kahden ikkunan läpi. Kirjoitit jotakin.
Elämäni on puolessa välissä tai vähän sen yli.
Haluaisin antaa sinulle lahjan.
Kävin koulua. En muista muuta kuin välitunnit.
Sanomalehdessä ei koskaan ole mitään kiinnostavaa.
Totuuden tietävät ne jotka eivät sitä kerro.
Kaikki on hajallaan ja koossa.
Yritän muistaa minkä näköinen olit.
Odotan lyhyttä kesää tässä kylmässä ja pimeässä maassa.
Ajattelen osia ja kokonaisuutta.

Pentti Saarikoski
(Saarikoski 1967)