Norssin historia 1867/1868 – 1929/1930;
Lyhyt oppimäärä

Koulun stipendirahastojen varat vuoden 1966 lopussa ja stipendien jako keväällä 1967 selviävät seuraavista taulukoista (HN 1956-1957, 38-39; HN 1966-1967, 52-54).

Mietelmä: Kun nuori mies nukkuu, se on kuin panisi rahaa pankkiin. Kaikkihan tiedämme, että parempiakin sijoituksia voi tehdä. (Pulpetin muistelmat; Veikko N:o 1 1963, 9)

Rahastojen tuotto oli vuonna 1967 kaikkiaan 5 970 markkaa [€ 8 351,95], joka voitiin jakaa stipendeinä oppilaille. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 1957 oli voitu jakaa 200 000:- [€ 4 407] ja vuonna 1947 vain 28 300 markkaa [€ 1 447]. Koulun omien stipendivarojen lisäksi jaettavana oli nyt jaettavissa stipendeinä myös ulkopuolisia lahjoitusvaroja. Verkakauppa Ura Oy oli lahjoittanut kaksi 200 markan [€ 279,80] stipendiä. Hufvudstadsbladet oli lahjoittanut parhaalle klassikolle 150 markan [€ 209,85] stipendin, ja Työväen opintorahasto oli lahjoittanut neljä 100 markan [€ 139,90] suuruista stipendiä.

Taulukosta voidaan todeta, että Norssin stipendirahasto oli 1960-luvulla ostovoimaltaan liki kaksinkertaistunut. Myös opettajakunnalla oli nyt käytettävissään ostovoimaltaan kaksinkertaiset stipendivarat. Markan ostovoima oli rahanuudistuksen myötä palautunut.

Naskali: ”Nämä Englannin puritaanit olivat jumalista joukkoa. Arkisin heillä oli tilikirja Raamattuna ja sunnuntaisin Raamattuna tilikirja.” (Veikko N:o 2 1968)

Stipendivarojen jako keväällä 1967 on selvitetty seuraavassa taulukossa.

1 Markka oli ostovoimaltaan 1.1.1967 = € 1,40. Vuonna 1957 markka oli ollut € 0,02 ja vuonna 1947 = € 0,05. Rahamäärien ostovoiman kehittymistä 1960-luvulla voidaan tarkastella seuraavan taulukon avulla. Kyseisen vuoden markkamäärä kerrotaan muuntokertoimella ja jaetaan euron arvolla 5,94573.

Seuraavassa taulukossa on esitetty eräiden Helsingin kaupungin viranhaltijoiden palkkoja.
(HKT 1957, 258; 1966, 262)

Tämän kirjan kannalta on tietysti erityisen valitettavaa, että samanlaisia palkkatilastoja ei ole löydettävissä opettajien palkoista kyseiseltä ajalta. Ei edes opettajien omasta ammattijärjestöstä OAJ:stä. Hävetköön moinen etujärjestö. Joka tapauksessa voidaan todeta, että vuoden 1967 devalvaation jälkeen Ruotsin palkkataso oli miltei kaksinkertainen Suomeen verrattuna.

Elintarvikkeiden sekä eräiden kulutushyödykkeiden keskihintoja voidaan tarkastella seuraavasta taulukosta.

1) Vapaa
2) Luumut
3) Appelsiinien ja tuontiomenoiden keskihinta
4) Kent
(HKT 1956, 282-283; HKT 1961, 213; HKT 1971, 201; Rauhala 2001)

Rasvasota kiihtyi vuonna 1968, jolloin voi tuomittiin epäterveelliseksi ja margariini sitä terveellisemmäksi. Mutta maassa vain kasvoivat viljavuori ja voivuori edelleen.

Kattainen: ”Jokos sinulla, P:a, on Rolls-Royce?”
Masa: ”Ei mulla ole.”
Kattainen: ”Onkos vähän pihit vanhemmat?
(Veikko N:o 2 1968)

Nahka A: – Mun setä on Amerikassa ja omistaa miljardin.
Nahka B: – Onks toi nyt mitään, mun setä on Helsingissä ja omistaa biljardin.
(Veikko N:o 4 1969)

Helsingin Kauppiaat Oy toi vuonna 1963 markkinoille tuotteen, jonka kylkeen oli sinisellä värillä painettu ”lenkkimakkara”. Tästä syntyi käsite tästä ”HK:n sininen”. Lenkistä tuli Suomen eniten myyty lihavalmiste, ja se oli nostamassa valmistajaansa maan suurimmaksi lihanjalostajaksi 1970-luvun taitteessa.

Kuva: Helsinki 1997, 310.

Naskali: ”Mikä Mr. Brown on tässä tapauksessa?”
Smerzi: ”Agentuuri.”
(Veikko N:o 2 1968)

MaCa: – Siihen aikaan, kun miehet oli miehiä ja naiset oli naisia, oli rahakin rahaa. (Veikko N:o 3 1968, 25)

Opettaja: – Tämän roomalaisen jumalan vaimon nimi oli Rea…
Ääni: – Ahaa, alennusmyynti.
(Veikko N:o 3 1968, 25)

Pula-aika oli ohi. Kotiruoka-keittokirjasta ilmestyi uusi värikäs laitos vuonna 1968.
Sitäkin käytettiin ahkerasti keittiöissä kuten takakannen kuvasta voi päätellä.
Kuva: Erkki Nordberg 2007.

Suomen Pankin johtokunta ehdotti huhtikuussa 1961 uudelleen rahanuudistuksen toteuttamista vuoden 1963 alusta. Vastaava uudistus oli jo toteutettu useissa muissa maissa, muun muassa Ranskassa vuonna 1960. Euroopassa oli Suomen ohella enää vain Italialla ja Jugoslavialla niin pieni rahayksikkö, ettei jako-osia tarvittu. Pankki totesi myös muistiossaan, että uudistuksen tulisi koskea koko rahalainsäädäntöä.

Pankkivaltuusmiehet hyväksyivät suunnitelman periaatteessa, ja pankin johtokunta sai tehtäväkseen ryhtyä toimenpiteisiin. Uusi rahalaki säädettiin 30.03.1962, ja se tuli voimaan vuoden 1963 alusta. Uusi markka [’nykymarkka’] tuli sen mukaan vastaamaan 100 vanhaa markkaa, ja vanha markka muuttui penneiksi. Laissa säädettiin myös, että markan kultana ilmaistavasta kansainvälisestä perusarvosta päättää Valtioneuvosto Suomen Pankin ehdotuksesta. Kultakannan tilalle on näin tullut virallisesti niin kutsuttu kultaparikanta.

(Talvio, 1981, 66)

Vuoden 1963 rahanuudistuksen pienimmät setelit.
Niiden ostoarvot olivat vuonna 1963: 1 markka = € 1,77 ja 5 markkaa = € 8,86.

Näiden suurten setelien ostoarvot olivat vuonna 1963: 10 markkaa = € 17,71; 50 markkaa = € 88,57 ja 100 markkaa 177,14. Huomionarvoinen seikka on lisäksi se, että teksti oli setelin kuvapuolella edelleen vain suomeksi. Kuvat: Suomen Pankki, Tiedotusosasto.