Suurennuslasin alla
Opettajainvalmistus jatkui lukuvuosina 1970-1971 likipitäen samanlaisena kuin miksi se oli 1960-luvulla muokattu. Mutta ylipolitisoitunut ja polarisoitunut ilmapiiri pakotti opettajat pitämään kielensä keskellä suuta ja muotoilemaan sanottavansa erityisen neutraalisti tai sitten edistyksellisesti, mitä kuitenkaan ei tiettävästi tapahtunut. Esimerkistä käyköön kysymys, jonka nimimerkki ’Vanha norssi’ esitti Suomen Sosiaalidemokraatissa rehtori Niilo Visapäälle syksyllä 1970.
Onko koulu taantumuksen kehto?
Hiljan on eräs koulumaailmaa käsitellyt tv-ohjelma herättänyt poliittista pahennusta. Syyttäkö vai syystä, sitä en voi itse arvioida, koska en ole nähnyt ko. esitystä. Sen sijaan näin eräässä pääkaupungin lehdessä 18.9. selostuksen puheesta, jonka Helsingin Normaalilyseon rehtori oli pitänyt kouluun saapuneille opetusharjoittelijoille eli auskultanteille.
Arvoisa rehtori Visapää, entisenä oppilaananne haluaisin kunnioittaen tiedustella Teiltä, pitääkö todella paikkansa, että olisitte puheessanne sanonut mm. seuraavaa:
”Auskultantti ei koskaan voi olla oppilaan puolella. Auskultantille kuuluu opettajan kaikkien oikeuksien ja auktoriteettisten asioitten puolustaminen. Oppilas on vain oppilas, joka saattaa käyttää hyvänahkaista opettajaa hyväkseen. Tervehtimisestä lähtien oppilaaseen on otettava viileä ja nyökkäyksenomainen kanta. Varsinkin alaluokan oppilaisiin, jotka tuppaavat olemaan liian kontaktihakuisia.
Oletteko todellakin sitä mieltä, että ”Norssi on konservatismin kehto”, kuten kuulutte puheessanne maininneen? Jos se nyt on sitä, on koulun henki ratkaisevasti muuttunut. Minun kouluaikanani pidettiin kunnia-asiana, että Norssi on edistyksen lipunkantaja.
VANHA NORSSI
(Vanha Norssi 1970)
Ja rehtori Niilo Visapää vastasi kysymykseen niin ikään Suomen Sosiaalidemokraatissa.
Norssi ei ole vanhoillinen
Kiitos kysymästä Vanha Norssi.
Kyllä Sinun koulusi on uskollinen perinteillesi, ”edistyksen lipunkantaja” on yhä marssilla. On vain vanha ystävämme piru jälleen kerran käynyt lukemaan raamattua. Tuloksen näet, hän teki Norssistamme konservatismin kehdon. En minä. Pari viitettä.
Neuvoin hyvin sekundäärisesti naispuolisia opetusharjoittelijoita oman etunsa vuoksi olemaan kohtuullisia ehosteiden ja tehosteiden käytössä, koska poikaoppilaat saattavat väheksyä harjoitustunnilla itseään ulkonaisesti korostavaa henkilöä. Samoin arvelin, että kaikkien opetusharjoittelijoiden korrekti asu ja esiintyminen ovat omiaan kehittämään oppilaissa hyvää makua. Kehotusta perustelin sanoin: ”Poikaoppilaat voivat olla radikaaleja, mutta samalla myös hyvinkin konservatiivisia.” Tämä oli ainoa kohta, jossa puhuin konservatiivisista ihmisistä – enkä lainkaan konservatiivisuudesta.
Koulustasi en puhunut tällöin, vaan Sinusta ja kaikista koulupojista, joissa radikaalin ilmaisun kannattajana on yleensä yllättävän konservatiivinen, perinteitä vaaliva sisuskunta – tällähän ei meidän kahden terminologiassa ole sen enempää poliittista vannoutumista kuin eräiden kommunisti- tai liberaaliryhmien konservatiivisuudella; pelkkä behavioristinen ilmaisu.
Kehotin opetusharjoittelijoita tuntemaan koulun omaksi työpaikakseen ja itsekin luomaan viihtyisyyttä mm. sillä, että he huomaavat ja tervehtivät toisia samassa talossa työskenteleviä. Erityisesti kehotin heitä vastaamaan nuorimpien samana päivänä toistuviinkin tervehdyksiin.
Lisäksi kehotin heitä pyrkimään hankkimaan mahdollisimman suuren hyödyn tulevaa opettajantehtäväänsä varten siten, että he omaksuisivat ns. pedagogisen asenteen – kasvatusopillinen vakiotermi – ts. eivät pitäisi itseään harjoitteluaikana entisinä oppilaina, vaan tulevina opettajina, mikä kaiketi merkitsee luopumista taantumuksellisesta asenteesta ja edistyksellisen asennoitumisen omaksumista.
Sitaatin alku on kaikkein hupaisin, koska en sanonut mitään opetusharjoittelijan asettumisesta jonkun (opettajan) puolelle jotakin (oppilasta) vastaan. Luen noilta riveiltä vain heikosti kuunnelleen ihmisen pahan tahdon purkauksen ja syvän valheellisuuden ja katson sen osaksi sitä helppohintaista muotia, jolla opettajan arvovaltaa oppilasta palvelevana ihmisenä tänään pyritään murentamaan.
Etkö Sinäkin vapise kanssani niiden oppilaiden puolesta, jotka ehkä aikanaan joutuvat tekemisiin valheellisen, tietoisesti vääristelevän ja judisiumissaan onnettomasti hataran opettajan kanssa!
Tervehdys raikkaasta, eteenpäin katsovasta koulustasi. Tulehan käymään!
NIILO VISAPÄÄ
(Visapää 1970)
Tässä mielipiteenvaihdossa oli jo selvästi näkyvissä se, että opettajien sanomisia alettiin tarkoituksellisesti irrottaa asiayhteyksistään ja jopa vääristelemään. Näin saatiin suomalaisen yhteiskunnan punakoneen propagandaosastolle jauhettavaa taantumuksellisuuden kaikenpuoleisesta kamaluudesta. Sama se, totta vai ei.
Kenen joukoissa seisot, kenen lippua kannat? Kuva Ilpo Heporauta.
Yleispedagoginen ohjelma koostui edelleen lukuvuonna 1973-1974 viikoittaisista luennoista, seminaarikokouksista sekä eräistä harjoitteluista. Luennoissa olivat esillä seuraavat aiheet, jotka pohjustivat Norssin seuraavana syksynä tapahtuvaa siirtymistä peruskoulujärjestelmään.
Valmistavan jakson aikana: Ohjaus opetusharjoitteluun, Opetusaineiden esittelyä – reaaliaineet, kielet, matemaattiset aineet ja harjoitusaineet, Puhe opettajan keinona, Koulu ja yhteiskunta, Oppikoulun alaluokkalainen, Keskiluokkalaisesta lukioluokkalaiseksi, Koulun lukusuunnitelma sekä opettajana olemisesta.
Viikoittaisissa luennoissa: Luokkaopetus, Oppimisen psykologiaa, Ohjattu ja ohjelmoitu opetus, Ryhmätyö, Tulosten mittaaminen, Peruskoulun hallinto, Peruskoulun tavoitteet, Luokanvalvojan toimi, Opetussuunnitelma ja opetuksen integrointi, Työrauhan ylläpitäminen, Eriytyvä opetus peruskoulussa, Oppilaiden puheenvuoro, Ihmissuhteet kouluopetuksessa, Opettajien jatkokoulutus, Opettajien järjestötoiminta, Kouluneuvostojen toiminta, Kasvatus kansainvälisyyteen, Koulukokeilusta, Viranhaku, Opettaja ensimmäisessä luokassaan sekä Opettajan vastuu.
Koulun omista työntekijöistä toimivat luennoitsijoina yliopettaja Matti J. Castrén, vt. yliopettaja Urho Johansson, maisteri Inkeri Lampi, lehtori Erkki Matilainen, lehtori Ilkka Nuotio, vt. yliopettaja Matti Oja, vt. yliopettaja Kalevi Säde sekä rehtori. Voidaan todeta, että Norssin opettajista tähän toimintaan oli keskitetty parhaat ja kokeneimmat voimat.
Koulun ulkopuolisia luennoitsijoita olivat olleet: ylitarkastaja Ilppo Klemetti, lehtori Anita Koskimaa, ylitarkastaja Esko Laulajainen, professori Arvo Lehtovaara, ylitarkastaja Tapani Lindlöf, kasvatustieteiden kandidaatti Kaarlo Multamäki, filosofian lisensiaatti Matti Määttänen, ylitarkastaja Eino Suomalainen, yliopettaja Atso Vironseppä sekä ylitarkastaja Kalervo Virtanen.
Seminaarikokouksissa käsiteltiin seuraavia aiheita: Oppilaan kohtaaminen, Opettaja luokassa, Opetusmenetelmistä, Oppilasarvostelun pedagogisia ongelmia, Opettajan asema uudessa koulussa, Luokanvalvojan oppilasongelmat ja ongelmaoppilaat, Työrauha tuntityöskentelyssä, Oppilaiden erilaisuuden huomioon ottaminen, Kouludemokratiasta, Vaikeat oppilaat – vaikeat opettajat, Opettaja kokeilijana sekä Opettaja uransa alussa.
Eri aineiden opetusharjoittelijoista koostuneiden seminaariryhmien johtajina olivat toimineet: yliopettaja Matti J. Castrén, lehtori Juhani Hämäläinen, vt. yliopettajat Tapio Holma ja Urho Johansson, lehtori Ulla Laqvist, vt. lehtori Ilkka Nuotio, vt. yliopettaja Matti Oja, lehtorit Jyrki Sinkari ja Tarja Teräsvuori sekä rehtori Risto Valjakka. Kuhunkin seminaariryhmään kuului noin 15 opetusharjoittelijaa.
(HN 1973-1974, 19)
Auskultanttien konferenssissa:
Naskali: Anteeksi, mutta voisinko jo päästä lähtemään?
Ohjaava opettaja: Onko Teillä jokin erityisen tärkeä syy?
Naskali: Anoppi.
Opettaja: Olkaa hyvä.
(Veikko N:o 3 1970, 35)
Naskali: Nousuveden nimi on vuoksi, laskuvesi taas on luotsi… (Veikko N:o 4 1970, 35) |