Mielipidetiedustelu 1973

Norssin kaikkien aikojen ainoa luokka, VIII, jonka oppilaiden enemmistö oli sen itsensä käsityksen mukaan vasemmistolaisia, oli poistunut Norssin keskuudesta keväällä 1973. Syksyn kouluneuvostovaaleja varten oli siitä huolimatta ja kaiken uhallakin tehtävä taas yhteiskunnallisiin mieltymyksiin pureutuva mielipidetiedustelu.

Mielipidetiedustelu

Norssin Konventti ja Veikko-lehti järjestivät syyskuussa jo kolmannen kerran oppilaille yhteiskunnallisen mielipidetiedustelun. Yhteensä 389 oppilasta 4.-8. luokilta vastasi kymmenen kysymystä käsittäneeseen tiedusteluun.

Historian opettajille kuuluu kiitos suopeasta asennoitumisesta tiedusteluun. Oppilaat – tietenkin eräin poikkeuksin – suhtautuivat kyselyyn asiallisesti. Tutkimuksen tuloksista voitaneen siis tehdä joitakin johtopäätöksiä.

Seuraavassa käydään läpi tutkimuksen tulos kohta kohdalta numeroiden valossa.

Kysymys mielenkiinnosta yhteiskunnallisia asioita kohtaan osoittaa, että kiinnostus on viime vuoteen verrattuna ehkä hiukan kasvanut. Alle 1/6 ilmoittaa, ettei ole yhteiskunnasta lainkaan kiinnostunut. Erittäin kiinnostuneiksi ilmoittautui noin 1/5. Loput, osapuilleen 2/3 toteaa olevansa ”kiinnostuneita”.

Selvästi kiinnostuneimpia olivat SKDL:n kannattajat [joista miltei ½ oli ”erittäin kiinnostuneita”]. Vähiten mielenkiintoa oli ymmärrettävästi niiden joukossa, jotka eivät maininneet puoluekantaansa [heistä 1/3 ei ollut lainkaan kiinnostuneita].

Kyselyn mielenkiintoisin pykälä on varmaan se, jossa tiedustellaan puoluekantaa. Aivan selvää muutosta onkin tapahtunut. Havainnollistakoon sitä seuraava taulukko, 4.-8. luokkalaisten poliittiset kannat 1972-1973:

Kokoomuksen kannatus on toisin sanoen selvästi noussut. Kansandemokraattien osuus on toisaalta jonkin verran laskenut ja sosiaalidemokraattien pysynyt entisellään. Joutuu etsimään tämän poikkeuksellisen – ja epäilemättä myös väliaikaisen – ilmiön syitä.

Eräs syy vasemmiston aseman heikkenemiseen on viimevuotisten kahdeksansien luokkien, ennen kaikkea Norssin historian ensimmäisen vasemmistoenemmistöisen luokan, lähtö koulusta. Alemmilla luokilla ei ole toistaiseksi tapahtunut vastaavaa poliittista kehitystä.

Kokoomuksen kannattajamäärän kasvun toinen puoli on niin sanotun sitoutumattoman oikeiston, puolueettomien porvareiden jne. häviäminen. Kantaa ottamattomuutta ei selvästikään enää pidetä poliittisena kantana kuten vielä muutama vuosi sitten. Liberaalien kertakaikkinen häviö ei voi olla kiinnittämättä huomiota.

Puoluepoliittisiin järjestöihin, siis puolueitten nuorisoliittoihin, kuuluu koko koulussa vain 30 oppilasta [mikä on vähemmän kuin viime vuonna]. Näistä puolet on kokoomuslaisia ja puolet vasemmistolaisia. Ylivoimaisesti korkein [33 %] oli kansandemokraattien järjestäytymisaste.

Suhtautuminen EEC:hen [sic], Suomen tämän hetken tärkein poliittinen kysymys, jakoi vastaajat selvemmin kuin vuosi sitten. Silloin 33 prosenttia ei ottanut kantaa[lähinnä kai tiedon puutteessa]; nyt kantaa ottamattomia on tässä kysymyksessä vain noin 10 prosenttia. Esitetyn kaltaista EEC-vapaakauppasopimusta vastaan äänesti 17 prosenttia ja sen puolesta 78 prosenttia.

Tässä yhteydessä muistutettakoon, että Helsingin Sanomissa julkaistiin 19.09.1973 koko sivun maksettu ilmoitus ’EEC-vapaakauppasopimusta vastustettava’. Seuraavana päivänä järjestettiin Helsingissä EEC:n vastainen mielenosoitusmarssi, johon osallistui noin 6 000 ihmistä, ja Eduskuntatalon edessä kansankokous, johon osallistui noin 8 000 ihmistä.

Kokouksessa puhuivat SKP:n puheenjohtaja Aarre Saarinen, kansanedustaja Ilkka Taipale [sd.] ja toimittaja Veli-Antti Savolainen [lib.]. Allekirjoittamisesta äänestettiin tietysti myös SDP:n puolueneuvostossa, jossa se hyväksyttiin, mutta ei kritiikittä.

Puoluekohtaisesti katsoen kokoomuksen asenne on edelleen [Norssissa] noin 95-prosenttisesti myönteinen. Liberaalien joukosta löytyi kaksi EEC:n vastustajaa [mikä on merkillinen tulos verrattuna nuorliberaalien EEC:n vastaiseen kampanjointiin]. Kantaa ottamattomista 63 prosenttia puolsi sopimuksen allekirjoittamista.

Kansandemokraatit tuomitsivat yhtenäisinä EEC-sopimuksen, kun taas sosiaalidemokraattien asenne oli mielenkiintoinen. Viime vuonna 75 prosenttia heistä oli sopimusta vastaan, mutta nyt enää 45 prosenttia vastusti ja 50 prosenttia kannatti.

Tuloerojen kaventamisen puolesta puhui selvä enemmistö, noin 65 % - 30 % kuten viime vuonnakin. Vasemmiston kanta tuloerojen kaventamisen hyväksi oli aivan selvä. Sen sijaan Kokoomuksen kannattajista enemmistö, 55 prosenttia antoi ymmärtää, että tuloeroja ei pidä Suomessa kaventaa.

Norssin kouluneuvoston toiminnan tulosten arviointi aiheutti suurta hajaannusta. Mielenkiintoista on, että minkään puolueen kannattajat eivät olleet tästä läheskään yhtä mieltä, vaan jako rikkoi poliittiset rajat. Koko koulussa 44 prosenttia oppilaista ilmoitti kannakseen, että kouluneuvoston tähänastinen työ ei ole tuonut mitään suotuisia tuloksia. [Tästä toisaalla Weikon tässä numerossa.]

Omppu: Äänestetään siitä, saako huomisissa kokeissa käyttää sanakirjaa vai ei. – Jaha, äänet menivät tasan. Siis teemme kompromissin: saa käyttää tai olla käyttämättä.
(Veikko N:o 4 1970, 35)

Kuva: Veikko N:o 4 1971, 29.

Kokoomuksessa kouluneuvoston toimintaa pidettiin kaikkein hyödyttömimpänä: lähes 55 prosenttia kokoomuksen kannattajista kiisti neuvostolta suotuisat tulokset. Kantaa ottamattomien joukossa miltei puolet oli samalla kannalla. Vasemmiston joukossa esiintyi samaa tunnelmaa: sosiaalidemokraateista noin 30 prosenttia hylkäsi neuvoston tähänastiset suoritukset, ja kansandemokraateistakin 1/3.

Kysymys arveluista opettajien poliittisen kannan suhteen aiheutti papereihin monenlaisia kommentteja ja kysymyksiä. Luonnollisestikaan tällä kysymyksellä ei pyritty havainnoimaan opettajien poliittista ajattelua [sic], vaan yksinomaan oppilaiden luuloja siitä. Sen tarkoituksen tämä kysymys täyttikin.

Vastaajista 57 prosenttia pitää opettajiaan oikeistolaisina. Noin 8 prosenttia olettaa heitä keskimäärin keskustalaisiksi, samoin 8 prosenttia vasemmistolaisiksi ja 27 prosenttia puolueettomiksi. [Arvio on viime vuodesta siirtynyt hiukan oikealle]. Tänä vuonna kokoomuslaisistakin 40 prosenttia tunnustaa opettajien yleisvärin oikeistolaiseksi. Kaikissa muissa puolueissa selvä enemmistö on tätä mieltä.

Kysymys Konventin tehtävistä sisälsi samat heikkoudet kuin tämäntyyppiset kysymykset yleensä: viittä tärkeää toimialaa on vaikea asettaa vastakkain. Konventin tehtävät eivät toki rajoitu vain kahteen kysytystä viidestä. Joitakin johtopäätöksiä voidaan tehdä siitä huolimatta.

Suosituin vaihtoehto oli – ehkä yllätyksellisestikin – ”jakaa tietoa”. Tämä osoittaa, että oppilaat ovat valmiit vastaanottamaan Konventin toiminnan, Konventin asiaohjelman ympärille rakentamat tilaisuudet, tapahtumat ja materiaalin. Toisaalta tämä myös asettaa Konventin eteen hyvin vaikean tehtävän. Teinikunnan kerhojen elvyttäminen on eräs tähän liittyvä idea, jolla tutkimuksesta päätellen siis on menestymisen mahdollisuuksia.

Toiseksi suosituimmat vaihtoehdot olivat ”vaikuttaa koulun johtoon” ja siihen liittyvä ”edistää oppilaiden oikeusturvaa”. Jo perinteinen esitys ”järjestää bileitä” sai suosiota enää lähinnä kokoomuslaisten suunnalta. Tosin kokoomuslaisetkaan eivät enää ole yksinomaan tämän tunnuksen takana niin kuin viime vuonna, vaan hyväksyvät teinikunnalle muitakin tehtäviä.

Eräässä paperissa oli varsin varteenotettava ehdotus teinikunnan toiminnaksi, nimittäin hartaushetkien järjestäminen. Tämä mahdollisuus otetaan käsiteltäväksi teinikunnan piirissä niin pian kuin suinkin voidaan.

Veikon suhteen vaatimukset informoivasta ja viihdyttävästä sisällöstä olivat suunnilleen yhtä vahvat, erona se, että alemmat luokat toivovat enemmän viihdyttävää ainesta. Kantaaottavalla Veikolla oli myös omat kannattajansa varsinkin vasemmiston piirissä.

Paras Veikko tietenkin olisi kaikkien näiden kolmen ominaisuuden synteesi, informoiva lehti voi ottaa kantaa ja hauskuttaa. Veikon linjaa selvitetään tämän numeron pääkirjoituksessa ”Honkain keskellä”.

Useissa monisteissa oli epäilemättä vilpitön toive: ”Kommunistit pois Veikon johdosta!” Weikon toimitus valittaa syvästi, että tätä toivomusta voidaan tuskin saada toimeen.

Konventin & Weikon työryhmä:
Saarela. Heikkinen. Aho.
(Saarela; Heikkinen & Aho 1973)

MaCa: Tällaisella maahan poljetulla madolla kuten historianopettajalla on sentään joskus suuret hetkensä… [kertoessaan VIII:lle tenttitavoistaan]. (Veikko N:o 4 1970, 35)