Neuvostovaalit

Suomen Tasavallan ensimmäiset kouluneuvostovaalit siirtyivät, ilmeisesti lainsäädännön mutkittumisen takia useilla kuukausilla alkuperäisestä ajankohdastaan. Ne pidettiin lopulta 20.02.1973. Vaaleista ja niiden tuloksista oli Veikossa N:o 3 1973 asiantunteva kirjoitus ja analyysi, jonka allekirjoituksena oli tietysti vain tekijän nimikirjaimet. Olihan Uljanovin salanimi Lenin ja Dzhugasvilin Stalin. Kaiken varalta.

Kouluneuvostovaalit

Kouluneuvostot valittiin suunnilleen viidessäsadassa koulussa 20. päivänä helmikuuta. Näihin vaaleihin kiinnitettiin paljon huomiota, osaksi ansaitsematontakin, sillä kouluneuvostoilla on kiistämättä eräänlaista yleispoliittistakin mielenkiintoa. Koululaisliikkeen poliittinen ominaispaino on kasvanut, ja tästä syystä poliittiset järjestöt suhtautuivat vaaleihin vakavasti, pitivät niitä huomionarvoisena kannatuksen mittarina.

Jo ennen vaaleja – ja varsinkin niiden jälkeen – on puhuttu myös kuin luottamuslauseäänestyksestä Teiniliiton linjaa kohtaan. Vaalien poliittinen luonne näkyi niinkin, että puoluekoneistot pyrkivät eri tavoin vaikuttamaan vaalituloksiin ja että tulosta pidettiin julkisuudessa aivan yleisesti tärkeänä nuorison kannan ilmaisijana.

Toisin sanoen politisoituminen on edistynyt pitkälle. Tämä on hyvä asia. Mutta sitä paitsi – ja tätä ei saa unohtaa, tätä on aina korostettava – kouluneuvostoilla on tai ainakin voisi olla kouluissa huomattava valta ja merkitys ylimpinä koulukohtaisina eliminä. Tähän perustuu vaalien käytännöllinen merkitys. Kouluneuvostot ovat vain sitä mitä ovat, eivät muuta.

Kouluneuvostovaalien äänestys käynnissä syksyllä 1973. Ei tosin Norssissa.
(Kolbe 2002, 341)

Kouluneuvostovaalit yleensä

Erään tiedon mukaan valituissa neuvostoissa on paikka 1 813 oppilaalla ja yhtä monella opettajalla. Opettajien osalta vaalit olivat useimmissa – mutta ei kaikissa – kouluissa ’epäpoliittiset’. Enimmäkseen opettajien valinta oli myös päätetty etukäteen ja ehdokaslistat tehty yhteisen ennakkosopimuksen mukaan.

[Monissa ristiinäänestystä käyttäneissä kouluissa opettajat veivät vaalitavalta merkityksen asettamalla minimimäärän ehdokkaita. Tällainen menettely on tietysti vähintään valitettavaa; paikoitellen oli kyse jopa tietoisesta sabotaasista.]

Opettajain vaaleissa ei ole julkituotu mitään tunnuksia. Mikäli kuitenkin opettajajärjestöihin ja niiden lehtiin on vähänkin luottamista, väheksyvä asenne kouluneuvostoja kohtaan on opettajien keskuudessa häviämässä. Ilmeisesti siis opettajaedustajat valittiin kouluneuvostoihin useimmiten asiallisesti, työn ja yhteistyön näkökannan nojalla. [’Ilmeisesti’ – ’useimmiten’!]

Oppilasjäsenten valinnasta on ilmoitettu virallinenkin tuloslaskelma. En kuitenkaan käytä sitä, sillä se vähättelee keinotekoisten ryhmittelyjensä avulla oikeiston kannatusta ja toisaalta liioittelee SDP:n kannatusta. Epävirallinen tulos [suomenkieliset ja ruotsinkieliset koulut yhteensä] on tämä.

Oikeistolehdissä tätä tulosta on sanottu ”suureksi epäluottamuslauseeksi Teiniliiton linjalle”, ”porvaririntaman musertavaksi voitoksi”. Oppikoulunopettajien Keskusjärjestön toiminnanjohtaja Pentti Jänkälä sanoi [järjestönsä puolueettomuutta luovasti soveltaen]:

”Vaalien tulos oli hiljaisen enemmistön epäluottamislause Teiniliitolle. Käytännön työn kannalta on hyvä, että kouluissa esiintynyt äänekäs vähemmistö joutuu nyt tutustumaan suomalaiseen demokratiaan. Nyt opitaan, että demokratia on kompromissien tekoa.”

Todellisuudessa porvarit saivat äänistä hiukan alle puolet. Ennakolta olisi saattanut odottaa, että heidän osuutensa äänistä olisi selvästi enemmänkin kuin puolet. Virta vasemmallehan on vasta alkanut.

Tässä yhteydessä on todettava, että jopa Kouluhallituksen julkistamat viralliset kannatusluvut olivat: oikeisto 36 % - vasemmisto 31 % (Sipponen 2007, 18). Mutta – kenen tilastot ja kenen kirjoitus koululehdessä, sen luvut ja prosentit.

Väsymätön oppikoululehti kirjoittaa täynnä pyhää pahennusta: ”Alempien luokkien oppilailta puuttuu sekä tietoja että kokemusta, joihin he voisivat poliittisen kantansa perustaa. Sen vuoksi poliittisten iskulauseiden tyrkyttäminen heille, tulivat ne sitten oikealta tai vasemmalta, on indoktrinaatiota törkeimmässä muodossaan.”

”Silloin ei ajatella lainkaan oppilaan parasta, kuten koulussa aina tulisi tehdä, vaan harjoitetaan mitä arveluttavinta poliittista kalastelua. Suorastaan farssiksi on leimattava tiedotusvälineiden pyrkimys tarkastella poliittisia voimasuhteita vaalitulosten perusteella. … Vastustamme ’politiikan tekoa’ koulussa ja sitä vaalimainonta suuresti pyrki olemaan.”

Epäpoliittisuuden vaatimus tässä yhteydessä on epärealistinen ja taantumuksellinen. Mutta tavallaan täytyy myöntää, että Oppikoululehti on oikeassakin. Vaalimainonnan pahin puute oli sen asiaankuulumattomuus, pyrkimys lyödä vastustajat yleisillä, holtittomilla argumenteilla eikä nimenomaisella, yksityiskohtaisella poliittisella ohjelmalla.

On usein esitetty vain mitäänsanomattomia tunnuksia, jotka eivät liity kouluneuvostotyöhön. Näin vaalien poliittisesta luonteesta on tullut fraseologinen. Hyvä esimerkki on Norssi.

Kouluneuvostovaalit erityisesti

Norssin kouluneuvoston opettajajäsenet ovat: lehtori Ulla Laqvist; lehtori Sakari Mykkänen; lehtori Ilkka Nuotio ja yliopettaja Matti Oja, sihteeri (HN 1972-1973, 7). Tämän tuloksen kommentoiminen ei käy päinsä Veikossa.

Oppilasjäsenten vaalissa äänten jakautuma oli tämä:

Tämän jakautuman perusteella tulivat valituiksi: Perttu Airikkala, 7 a; Heikki Lausmaa, 5 b; Lauri Poukka, VII, puheenjohtaja ja Risto Uosukainen, 7 a, varapuheenjohtaja. Apujäseniksi valittiin: Kaj Björqvist, 3 b; Timo Peltovuori, IV ja Jouko Vuolle, 4 a. Kouluneuvosto kokoontui kevätlukukaudella kaikkiaan 12 kertaa. (HN 1972-1973, 7)

Kouluneuvostovaalien poliittisen luonteen suhteen esiintyi Norssissakin kahdenlaisia vääristymiä. Toisaalta turvauduttiin valheelliseen epäpoliittisuuteen, toisaalta käytettiin holtittomasti asiaankuulumattomia poliittisia tunnuksia.

[En suinkaan kuvittele, että tällaiset virheet olisi voitu välttää; jokainen tietää miten vaikeaa on täsmällisten toimenpideohjelmien laatiminen. Mutta en silti usko erehtyväni väittäessäni, että näiden virheiden takia moni meistä kyllästyi koko vaalikampanjaan.]

”Yleisporvarillinen vaaliliitto” selitti edustavansa muitakin kuin kokoomuslaisia. Vaaliliiton edesottamukset kuitenkin osoittivat, että ”sitoutumattomat”, ”porvarit”, ”turnarit” ja ”oikeisto” merkitsivät itse asiassa vain kokoomusta.

Tämän vahvisti muuten myös Uusi Suomi [21.02.1973], joka luokitteli nämä kaikki valitsijayhdistykset kokoomuksen porvaririntamaan. Epämääräisten tunnusten käyttäminen ja peitenimillä esiintyminen oli kokoomuksen taktiikkana kautta maan.

Epämääräiset poliittiset tunnukset markkeerasivat vaaliohjelmia aivan liian suuressa määrin. Kouluneuvostovaalien yhteydessä eivät kelpaa sellaiset päätunnukset kuin ”Eteenpäin tasa-arvoiseen yhteiskuntaan” tai ”Voitto kommunisteista!” [melkoinen pohjanoteeraus].

Kouluneuvostovaalit tulevaisuudessa

Koska ensimmäiset kouluneuvostovaalit siirtyivät alkuperäisestä ajankohdastaan usealla kuukaudella, valittujen neuvostojen toimikausi jää tavallista lyhyemmäksi. Seuraavat kouluneuvostot alkavat työnsä ensi vuoden alussa ja vaalit pidetään luultavasti marraskuussa.

TA
(Veikko N:o 3 1973, 4-7)

Vuoden 1973 toisia, marraskuussa pidettyjä kouluneuvostovaaleja käsiteltiin Veikossa N:o 5 1973 vielä kahdella sivulla.

Kouluneuvostot Suomenmaassa

Marraskuun 19. päivän kouluneuvostovaalien tuloksia ovat kaikki viestimet jo toistaneet. Sanottakoon silti muutama seikka.

Ensinnäkin nämä oppilasjäsenten vaalit olivat edellisiä poliittisemmat. Kaikkinaiset hämärät ”koulukohtaiset” muka puolueettomat ryhmät ovat onneksi vähentyneet. Tällä kertaa vaaleihin osallistui melkein yksinomaan poliittisesti ryhmittyneitä oppilaita.

Toiseksi poliittiset ryhmät suhtautuivat nyt vaaleihin järkevämmin. Tunnuksilla oli ainakin jotain tekemistä kouluneuvoston kanssa.

Itse tulos oppilasjäsenten vaaleissa on poliittisesti epäselvä. Tuloksista ei ole päästy – eikä tulla pääsemäänkään – yksimielisyyteen. Alustavasti paikkajako näyttää olevan tämän suuntainen.

Nämä numerot, jotka ovat vain viitteellisiä, merkitsevät jonkinmoista miinusta kansandemokraateille ja vastaavaa etenemistä demareille, tappiota liberaaleille ja sitoutumattomille demokraateille; porvareille entisten asemien säilyttämistä tai vahvistamistakin epäpoliittisten kustannuksella.

Yleiskuva pysyi siis ennallaan. Viestimillä on ollut tapana todeta demarit ja kokoomus vaalien voittajiksi. Onpa sanottu tulosta jopa Teiniliiton tappioksi [missä väitteessä ei tietenkään ole paljon järkeä].

Tässä yhteydessä on kerta kaikkiaan pakko todeta samassa Veikon numerossa ollut uutinen Teiniliiton 09.-11.11.1973 pidetystä liittokokouksesta. Siellä valittuun uuteen, kevääseen 1974 toimivaan hallitukseen tuli puheenjohtajaksi Jukka Oas [sd] ja jäseniksi neljä [4] kansandemokraattia, kaksi [2] kokoomuslaista, yksi [1] sosiaalidemokraatti, yksi [1] liberaali ja kaksi [2] keskustalaista. (Veikko N:o 5 1973, 11)

Kehityksen suunta vaihtelee selvästi alueittain. Paikoitellen – Lappi, Pohjois-Karjala ym. – vasemmisto eteni; esimerkiksi Helsingissä taas porvaririntaman menestys oli kiistaton. Helsingin paikoista yli puolet meni kokoomukselle.

Opettajien vaalit käytiin yleensä ilman suurempaa hälyä. Sillä rintamalla ei tapahdu muutoksia. Lukuisissa kouluissa oli vaikeuksia jopa ehdokkaiden löytämisessä: kouluneuvostotyö voi olla raskasta, eikä siitä saa mainittavaa korvausta.

Vaalit ovat saaneet enemmän huomiota kuin itse neuvostot, ei vain julkisuudessa, vaan oppilaidenkin joukossa. Se on ymmärrettävää: kouluneuvostojen työn tulokset ovat harvoin rohkaisevia. Vaalit sentään ovat show – vaikka tällä kertaa niidenkään tulos ei ollut erityisen rohkaiseva.

Norssin kouluneuvosto

Norssin kouluneuvoston opettajajäsenet ovat: yliopettaja Tapio Holma; yliopettaja Urho Johansson, sihteeri; lehtori Ilkka Nuotio ja lehtori Raija Sarvilinna (HN 1973-1974, 9).

Norssin kouluneuvoston oppilasjäsenten vaalissa äänet jakautuivat näin:

Tämän jakautuman mukaan tulivat valituiksi: Teppo Johansson, VI; Lauri Karhuvaara, V; Heikki Lausmaa 6 b, puheenjohtaja ja Timo Packalén 7 a. Apujäsenet ovat: Erkki Airikkala 2 b; Matti Salo IV ja Satu Suontausta 2 a. (HN 1973-1974, 9)

Kaikki valitun neuvoston apujäsenet olivat porvareita.

Kouluneuvostovaalijuliste: Vaadin a) tasa-arvoisuutta; b) moniarvoisuutta; c) demokratiaa. (Veikko N:o 1 1975, 30)

Teppo Johansson, mitä aiot tehdä kouluneuvostossa?

”Pyrin saamaan toimeen vaaliliiton ja sosialidemokraattisen valitsijayhdistyksen vaaliohjelmia, noudattamaan vaaliohjelman edistyksellistä linjaa. Kouluneuvoston pitäisi parantaa opetusedellytyksiä. – Toimin sen puolesta, että järjestyssääntöjä tarkistettaisiin ja rangaistusten suhteen korvattaisiin jälki-istunnot mahdollisimman usein suullisella tai kirjallisella huomautuksella. ”

Timo Packalén, mitä aiot tehdä kouluneuvostossa?

”Yhteistyössä muiden oppilasjäsenten kanssa haluaisin ensinnäkin ajaa sitä asiaa, että järjestyssäännöt saatettaisiin kohdalleen – esimerkiksi myöhästymisten osalta – että opetusta edistetään ja tiloja parannetaan jne., jos siihen vain saadaan ne määrärahat, joita toivotaan.
(Veikko N:o 5 1973)

Lopuksi vielä lienee syytä tarkastella, mitä syksyn 1974 kouluneuvostovaaleista enää kirjoitettiinkaan Veikossa N:o 1 1975.

Lyhyt analyysi kouluneuvostovaalista 1974

Marraskuun 20.päivänä mitattiin jälleen eri poliittisten ryhmien kannatus Norssissa.

Vaalikampanja oli melko laimea verrattuna edellisiin vuosiin, kuitenkin joitakin uutuuksia oli mukana. Nimittäin koulumme sosiaalidemokraatit järjestivät käytävässä pienen ”vaalishown”. Konventtikin toimi ansiokkaasti järjestämällä kaksi keskustelutilaisuutta, joihin otti osaa sankoin joukoin oppilaita ja opettajia.

Marraskuun 21. päivänä, tulosten tultua julki, lienevät monien haaveet ja odotukset romahtaneet täysin. Kerrotaan, että joitakin koulumme oppilaspoliitikkoja oli nähty hortoilemassa rannoilla ontoin katsein.

Kuten tiedämme, tänä vuonna istuu kouluneuvostossa oppilaista varsinaisina jäseninä kolme kokoomuslaista ja yksi sosiaalidemokraatti. Apujäsenistä taas kaksi on kokoomuksen kannattajaa ja kolmas on sosiaalidemokraatti. Voidaan sanoa, että kokoomus voitti nämä vaalit.

Jos tarkastelemme vaaleissa annettujen äänien jakautumista eri poliittisten ryhmien kesken ja vertaamme niitä edellisten vaalien vastaaviin tuloksiin, niin huomaamme selvästi, että kokoomuksen kannatus on ollut koko ajan laskusuunnassa, esim. apujäsenvaalissa vuosi sitten kokoomus sai 476 ääntä, mutta tänä vuonna se sai 104 ääntä vähemmän.

Kokoomuksen ohella ovat menneet alaspäin myös kommunistit ja liberaalit. Ainoastaan sosiaalidemokraatit ovat parantaneet asemiaan Norssissa. Kannatus on kasvanut tasaisesti vuosi vuodelta.

Kuitenkaan nämä muutokset eivät ole muuttaneet kouluneuvoston kokoonpanoa nimeksikään. Sosiaalidemokraatit voittivat yhden apujäsenen paikan kokoomukselta, mutta poliittiset voimasuhteet eivät ole ratkaisevasti muuttuneet. (Veikko N:o 1 1975)

Tulee vain mieleen vanha suomalainen sananlasku: ”Plörinäksi meni koko Vapaussota; piti voittaa, mutta hävittiin.”