Tupakkatutkimus

Norssissa järjestettiin tammikuussa 1973 tupakanpolttoa selvittävä oppitunti ja tupakoinnin yleisyyttä koskeva kysely. Tuloksista oli kirjoitus Veikossa N:o 3 1973.

Tupakkatuntia koskeva kysely

Tammikuussa järjestettiin Helsingin Normaalilyseossa tupakanpolttoa selvittävä oppitunti kaikilla koulun luokilla. Tunneilla käsiteltiin tupakansavun vaikutusta tupakoitsijan terveyteen sekä keskusteltiin oppilaiden kanssa tupakkaan liittyvistä kysymyksistä.

Luennoitsija esitti tupakanpolttokoneen, jonka avulla voitiin oppilaille näyttää tupakansavun sisältämän epäpuhtauden määrä. Lisäksi tunnilla näytettiin alaluokilla filmi ja yläluokilla diasarja tupakoinnin vaikutuksista.

Mielipiteitä tunnista sekä sen mahdollisista vaikutuksista oppilaisiin ja heidän tupakointitapoihinsa mitattiin pari viikkoa myöhemmin kyselykaavakkeella. Sen täyttivät sattumanvaraisesti valituiksi tulleet 2., 4., 5. ja 7. luokan oppilaat nimettömästi.

Kyselyn tulokset

Tupakoitsijoiden ja ei-tupakoitsijoiden määrä luokittain

Tupakkaa käsitellyttä oppituntia piti tarpeellisena 97 prosenttia kaikista vastaajista. Ainoastaan kaksi oppilasta ei pitänyt tuntia tarpeellisena.

Tupakoitsijoista 31, noin 62 prosenttia, ilmoitti saaneensa uutta tietoa tupakasta ja sen vaikutuksista. Tunnilla käsitellyt asiat olivat tuttuja 16 oppilaalle jo ennestään, 3 ei ottanut kantaa.

Ei-tupakoitsijoista ilmoitti 46 oppilasta, noin 80 prosenttia, saaneensa tunnin aikana uutta tietoa; 18 ei saanut uutta tietoa, ja 1 ei ottanut kantaa. Yhteensä noin 70 prosenttia kaikista vastaajista ilmoitti saaneensa tunnin aikana uutta tietoa tupakoinnista.

Havaintomateriaalia, filmiä tai diasarjaa piti tarpeellisena 88 prosenttia kaikista. Erilaisten lehtisten jakoa tunnin jälkeen toivoi noin 75 prosenttia vastaajista.

Kaikista vastaajista noin 95 prosenttia piti huumausaineita käsittelevää tuntia tarpeellisena koulussa. Tunnin järjestämistä ei halunnut 6 oppilasta ja 3 ei ottanut kantaa asiaan.

Kuva: Veikko N:o 4 1958, 26.

Tupakoinnin kieltämistä julkisissa tiloissa kannatti 40 prosenttia tupakoitsijoista, noin 60 prosenttia ei-tupakoitsijoista ja kaikista yhteensä 53 prosenttia.

Tunnilla käsitellyt asiat vaikuttivat 20 oppilaan [40 prosenttia tupakoitsijoista] kohdalla tupakointia vähentävästi. Tunnin vaikutuksesta tupakointiinsa ei 12 oppilasta osannut sanoa sitä eikä tätä, kun taas 18 ilmoitti tupakointinsa säilyneen muuttumattomana. Eniten tupakkatunti oli vaikuttanut 4. luokalla ja vähiten 7. luokalla.

Noin 71 prosenttia kaikista vastaajista kannatti tupakkamainonnan kieltämistä ja noin 23 prosenttia vastusti sitä. Tupakoitsijoiden ja ei-tupakoitsijoiden välillä ei ollut suurta eroa tässä kysymyksessä.

Toivomukset tunnin asiasisällön suhteen hajaantuivat erittäin paljon. Eniten esitetyt toivomukset koskivat tupakkavalistuksen lisäämistä. Erityisiä toivomuksia olivat: ’enemmän karmaisevia kuvia’ sekä ’lohduttomia tapauksia ja inhottavia kuvia tupakoitsijoista’.

Tunnin vaikutusta tovereihinsa piti 12 vastaajaa hyvänä, mutta lyhytaikaisena. Positiiviseksi vaikutuksen arvioi 31 ja 33 vähänlaiseksi. Esitettiinpä myös sellaisia mielipiteitä, että tunti sai aikaan päätöksen tupakoinnin lopettamisesta, antoi lisätietoja sekä että ne, jotka eivät vielä tupakoineet, eivät aloittaneetkaan.

Tutkimuksesta kävi selvästi ilmi, että koululaiset haluavat saada tietoja päihteistä ja tupakasta. Näiden asioiden käsittelyhän jää koulun tavallisessa ohjelmassa vähänlaiseksi. Oppilaiden ilmoitusten mukaan tunnilla käsitellyt asiat vaikuttavat lisäksi oppilaiden asenteisiin ja auttavat varsinkin ei-tupakoivia perustelemaan kieltäytymisensä paremmin. Siten ne vaikuttavat tupakointia vähentävästi.

Sinikka Paavilainen
(Paavilainen 1973)