Kuihtuva kerhotoiminta

Oppilaiden muodostamat yhdistykset ja kerhot, jotka toimivat Norssissa lukuvuosina
1969-1970 – 1974-1975.

1) Yhdessä Yhteisnormaalilyseon / Helsingin II Normaalikoulun kanssa.
2) Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat
(HN 1969-1970; 1970-1971; 1971-1972; 1972-1973; 1973-1974; H I N 1974-1975)

Taulukosta voidaan tehdä eräitä mielenkiintoisia havaintoja. Konventin ja koulun tarjoamat niin sanotut ’vapaat harrastukset’ kuihtuivat kuin kielot ja syreenit juhannuksen jälkeen. Konventti yritti lukuvuonna 1973-1974 elvyttää harrastustoimintaa, mutta ei onnistunut siinä. Todennäköisimpänä syynä voisi tietenkin pitää sitä, että oppilaita muutti kantakaupungista esikaupunkeihin, joista ei niin vain viitsitty lähteä keskustaan iltaharrastuksiin. Olisihan silloin koulun ja kodin välisiin matkoihin hyvinkin kulunut dieselbusseissa kerhopäivinä 3-4 tuntia.

Toisena ja vielä vaikuttavampana syynä saattoi olla Konventinkin politisoituminen, joka ei ollut omiaan innostamaan tavallisia norsseja, vain vannoutuneimpia yleisdemokraatteja. Heidänkään lukumääränsä ei kaiketi ollut kovin suuri, ehkä vain 1/5 – ¼ konventin kaikista potentiaalisista jäsenistä. Konventin jäsenmäärä laski sitä paitsi lukuvuosina 1972-1973 ja 1973-1974 jopa Konventin itsensäkin mielestä huolestuttavasti. Mielenkiintoisinta on havaita musiikkiharrastuksen vaimentuminen tai kaiketi paremminkin sen suuntautuminen klassillisesta musiikista pääasiassa rock-musiikkiin. Mielenkiintoista, mutta surullista on lisäksi havaita matemaattisten aineiden harrastuksen lopahtaminen kerhotasolla.

Omppu II:lla: Tiedättekö joitakin casa-sanan [= maja] yhdynnäisiä?
Oppilas: Casablanca, Casagrande, Casanova…
Omppu: No mikäs mies se Casanova oikein oli?
Ääni: Sanoohan sen jo nimikin: joka yö uusi maja!
(Veikko N:o 4 1970, 35)

Kreikan kerho näytti jäsenistönsä vähäisyydestä huolimatta olleen eräs Norssin toimivimmista kerhoista. Kerhon kaikki kymmenkunta jäsentä opiskelivat ahkerasti nykykreikkaa ja valmistautuivat tuleviin retkiinsä, joista vuoden 1973 retki tehtiin Rhodokselle. Retki tehtiin ilmeisesti seuramatkana, jotka olivat yleistyneet nimenomaan Rhodoksen suuntaan 1970-luvun alkupuolella. Esimerkiksi kesällä 1971 saarelle pääsi Keihäs-Matkojen siivillä kahdeksi viikoksi peruutuspaikalla 500 markan [€ 576] hinnalla. Retkikertomus on alaluvussa Norssit Rhodoksella.

Raittiusyhdistys Kipinä, joka oli perustettu vuonna 1896, sinnitteli hengissä koko 1970-luvun alkupuolen nimenomaan pikkunorssien innostuksen varassa. Hehän eivät vielä kuuluneet alkoholitutkimuksessa ilmenneeseen ’kosteutuvaan norssipolveen’. Shakki- ja pöytätenniskerhoja ei tosin ollut enää toiminnassa, mutta silloin tällöin järjestettiin edelleen peli-iltoja, joissa pelien harrastajat saattoivat kokoontua.

Myös Kipinän kirjasto, jossa oli jännittäviä poikien seikkailukirjoja, kiinnosti varmaan Norssin pienimpiä. ’Nahka-Kipinöitä’, eli filmi-iltoja tai –iltapäiviä järjestettiin niin ikään kuukausittain. Kipinä alkoi lisäksi kiinnittää huomiota päihteisiin ja huumeisiin sekä niiden vastaiseen valistukseen, jolla se osoitti todellisen tarkoituksensa olevan taas tarpeen.

Voimistelu- ja urheiluseura Turnarit, joka oli perustettu vuonna 1878, sinnitteli niin ikään koko vuosikymmenen alun. Seuran talous oli saatu 90-vuotisjuhlien jälkeisen romahduksen jälkeen taas kuntoon, mutta uudelle vuosikymmenelle tultaessa se alkoi taas heikentyä. Tasavallan presidentille lähetettiin toki onnittelusähke tämän 70-vuotispäivien johdosta. Näyttäisi siltä, että myös Turnareiden toiminta jatkui pitkälti ’Pikku-Turnarien’, toisin sanoen alaluokkalaisten varassa.

Seura järjesti kuitenkin vuosittain palloilulajien cup-sarjat ja osallistui vaihtelevalla menestyksellä Helsingin sekä Suomen Oppikoulujen Urheilijoiden mestaruuskilpailuihin. Kun seura täytti 95 vuotta lukuvuonna 1972-1973, huomiota alettiin entistä enemmän kiinnittää kuntourheiluun. Tytöt alkoivat lukuvuonna 1973-1974 myös osallistua viikoittain seuran toimintaan tanssin ja vapaavoimistelun merkeissä. Koulun urheilupäivä järjestettiin edelleen syksyllä sekä hiihto- ja voimistelupäivät keväällä.

Kuvat: Veikko N:o 1 1974, 26.

Luonto-Seura eli sen sijaan 1970-luvun alkupuolella jonkinlaista kukoistuskauttaan. Seura kokoontui vilkkaasti, yleensä joka toinen viikko, jolloin ohjelmaan kuului edelleen esitelmiä, keskusteluja, filmien katselua sekä tietokilpailuja. Mutta ohjelmaan tuli myös erilaisia luentosarjoja. Vuosikymmenen ensimmäinen sarja käsitteli luonnonsuojelua, ja sen aiheina olivat vesien-, kasvien sekä virallinen luonnonsuojelu. Lisäksi kartoitettiin seuran kirjastoa ja julkaistiin omaa lehteä.

Seura myös retkeili noin kerran kuussa, keväällä muun muassa perinteisesti Hirsalaan seuraamaan lintujen muuttoa, sekä itäiselle Uudellemaalle. Oma leiritoimintakin oli aluksi vilkasta, ja se suuntautui muun muassa Jussaröhön sekä Etelä-Pohjanmaan soille. Omat leirit loppuivat kuitenkin varsin pian, jonka jälkeen seuran jäseniä osallistui Luonto-Liiton projekteihin ja leireille.

Erilaisia kursseja olivat muun muassa alkeiskurssi, biologian kurssi, mikrobiologian kurssi, vesiensuojelukurssi sekä sienikurssi. Uudeksi toimintamuodoksi kehittyi 1970-luvun alkuvuosina tutkimustoiminta. Martti Vaara [VIII] ja Timo Vaara [VI] voittivat vielä lukuvuonna 1971-1972 Philips-yhtymän ja Viikko-sanomien järjestämän ’Suomen nuori tutkija’ -kilpailun tutkimuksellaan ’Lahden Vesijärven saastuminen’.

Lehtori Risto Valjakka jätti kuraattorin tehtävät lukuvuonna 1971-1972 hoidettuaan tehtävää 10 vuoden rupeaman. Uudeksi kuraattoriksi valittiin LuK Yrjö Ala-Paavola. Lukuvuosi 1972-1973 oli seuralle erittäin merkittävä, koska se täytti silloin 60 vuotta. Sen kunniaksi järjestettiin 20.01.1973 myös juhlat. Jäsenistön pääosa oli Luonto-Seurassakin alaluokkalaisia. Tytöt tulivat mukaan lukuvuonna 1973-1974, jolloin jäsenmäärä lähti muutoinkin kasvamaan.

Suomalaisen Normaalilyseon Partiopojat, S.N.L.P. sai toiminnastaan kuvauksen vain vuosikymmenen ensimmäiseen, lukuvuoden 1970-1971 vuosikertomukseen. Sen mukaan toiminta oli ollut vilkasta. Lippukunta, joka oli yhä enemmän painottunut meripartiotoimintaan, teki purjehduksen Saaristomerelle ja aina Maarianhaminaan saakka. Lippukunnan s/y Margareta oli lisäksi ollut liikkeellä kesän jokaisena viikonloppuna. Talvella tehtiin veneeseen uusi puomi ja keväällä venettä kunnostettiin kesän purjehduksia varten. On oletettavissa, ettei lippukunnan toiminta kuitenkaan veneen takia lopahtanut 1970-luvun alussa.
(HN 1970-1971; 1971-1972; 1972-1973; 1973-1974)

Loppujen lopuksi voidaan vain todeta, että Norssin perinteisesti vilkas, koulun suojissa harjoitettu ’vapaa harrastustoiminta’ itse asiassa lopahti 1970-luvun alussa. Osittain tämä johtui siitä, että Konventti ja Weikko ylipolitisoituivat, mikä ei suinkaan kiinnostanut norssien valtaosaa. Mutta toinen pääasiallinen syy oli tietysti yhdyskuntapoliittinen.

Perheet muuttivat liitosalueille, joilta ei vielä liki vuosikymmeneen ollut nopeaa metroyhteyttä keskustaan. Ja kolmas syy oli tietenkin television sekä etenkin väritelevisiovastaanottimien yleistyminen. Se saattoi muiden syiden ohella olla viimeinen naula ’vapaiden harrastusten arkkuun’. On silti mielenkiintoista todeta, että perinteisimmät harrastuspiirit pitivät vielä jotenkuten pintansa kaiken myllerryksen kourissakin.

MaCa: Kun ensimmäisen kerran eräs norssi halusi kirjoittaa kreikan ylioppilaskirjoituksissa, tarvittiin itse Anders asialle, ennen kuin siinä onnistuttiin.
(Veikko N:o 1 1971, 39)