Norssit Rhodoksella

Kaksi viikkoa aurinkosaarella

Norssin Kreikan kerhon matka Rhodokselle alkoi 26.05.1973 ja kesti kaksi helteistä viikkoa. Mukana oli 10 oppilasta nykyisiltä VII ja VIII luokilta sekä kerhon kunniajäsen Matti Oja.

Jäätelöautomaatin ylläpidosta saadut tulot ja Kreikan Kerhon järjestämän juhlan tuottama rahamäärä helpottivat hieman matkakustannuksia.

Rhodoksen kaupunki on perustettu vuonna 408 eaa. Kaupungin suunnitteli Miletoksen Hippodamos, kuuluisa arkkitehti, joka on luonut myös Ateenan satamakaupungin Pireuksen. Paikan luonnonolosuhteet olivat erittäin hyvät sataman perustamiseksi, ja niinpä kaupankäynti oli pitkän aikaa hyvin menestyksellistä.

Rhodos oli 200-luvulla eaa. yksi antiikin maailman suurimmista ja mahtavimmista kaupungeista. Asukkaitakin oli silloin 2-3 kertaa enemmän kuin nykyään. Myös kulttuurielämä kukoisti elinvoimaisena. Tästä on osoituksena se, että 300-luvulla eaa. perustettiin Rhodoksella korkeatasoinen puhekoulu.

Kaupungin mahtavuutta lisäsi vielä suuri Rhodoksen kolossi, joka tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 225 eaa. ja joka oli yksi maailman seitsemästä ihmeestä. Nykyisin otaksutaan kuvanveistäjä Khareksen luoman patsaan olleen noin 30 metrin korkuinen.

Myöhemmin Rhodos liitettiin Rooman imperiumiin. Tämän jälkeen 1300- ja 1400 -luvulla hallitsivat johanniittaritarit Rhodosta. Nämä rakensivat sinne hyvin paljon, muun muassa koko maanjäristyksessä tuhoutuneen kaupungin uudelleen. Ritarien jälkeen valtaa pitivät turkkilaiset ja italialaiset, jälkimmäiset aina vuoteen 1943 asti.

II
Rhodoksen saaren suurin nähtävyys on saaren itärannikolla sijaitsevan Lindoksen Akropolis-kukkula. Lindos oli viidennellä ja neljännellä vuosisadalla eaa. Rhodoksen mahtavin kaupunki, ja siellä korkealla ja kauniilla paikalla sijainnut Athenen temppeli oli koko saaren edustavin rakennus.

Lindoksesta voi löytää saaren parhaiten säilyneet antiikin aikaiset rauniot. Sanotaan, ettei ole nähnyt Rhodosta, ellei ole nähnyt Lindosta. Ja varsinkin meille klassikoille vierailu siellä oli ainutlaatuinen tilaisuus nähdä luonnossa jotain sellaista, joka on ollut jokapäiväisen elämän keskuksena niille ihmisille, joista olemme latinan ja kreikan tunneilla lukeneet.

Kuva: Lindoksen Akropolista.

Korkealla sijaitseva pylväshalli [stoa] on erittäin hyvin säilynyt, ja Athenen temppelin raunioista saimme hyvän käsityksen siitä, miten suurelta ja vaikuttavalta se oli suuruuden päivinä näyttänyt.

Toinen merkittävä antiikin kaupunki Rhodoksella on raunioitunut Kamiros. Kaupunki on ainoa laatuaan koko Kreikassa. Kamirosta kutsutaan Kreikan Pompejiksi, vaikkei sitä olekaan kohdannut mikään luonnonmullistus kuten oikeaa Pompejia.

Kaupungin asukkaat ovat aivan yksinkertaisesti muuttaneet pois. Tutustuessamme kaupunkiin eräänä helteisenä aamupäivänä saimme erittäin selkeän kuvan muinaisten kreikkalaisten kaupunkisuunnittelusta ja asuintaloista.

Itse Rhodoksen kaupunki tarjosi ainoastaan yhden varsinaisen antiikin nähtävyyden: hieman kaupungin ulkopuolella olevalla Akropoliilla sijaitsevat rauniot. Toukokuun viimeisenä päivänä kävelimme kaikki kukkulalle, missä vietimme kevätlukukauden päättäjäisiä Apollon temppelin kolmen pystyssä säilyneen pylvään kannattamaan kulman alla.

Temppeliraunioiden lisäksi täällä oli muutakin nähtävää. Rakennelman alapuolella sijaitsi nimittäin italialaisten entisöimä pieni teatteri sekä toiselta vuosisadalta eaa. peräisin oleva stadion, jota myös oli kunnostettu.

Luimme opaskirjasta, että Rhodoksen Akropoliilta voi nähdä lumoavia auringonlaskuja. Niinpä neljä ryhmämme romanttisinta lähti eräänä kauniina iltana ihastelemaan auringonlaskua ja ikuistamaan sitä filmille. Täällä jouduimme seikkailuun.

Kuva: Apollonin temppeli.

Joitakin valokuvia otettuamme joku meistä huomasi jalkojemme juuressa luikertelevan sihisevän mustan käärmeen, joka oli varsin suuri ja pelottava. Tämä aiheutti todellisen pakokauhun, ja syöksyimme huutaen eri tahoille. Paluumatkalla säikähdimme vielä jokaista risua ja muuta maassa olevaa, joka vähänkin vain muistutti käärmettä.

III
Arkeologisia kaivauksia ovat Apollonin nimikkosaarella suorittaneet tanskalaiset Lindoksessa sekä italialaiset Kamiroksessa ja Ialysoksessa. Näiltä kaivauksilta peräisin olevaa esineistöä on koottuna vanhassa kaupunginosassa sijaitsevaan Arkeologiseen museoon, joka on 1400-luvulla rakennettu alun perin sairaalaksi johanniittaritareille.

Museossa klassikkojen mielenkiintoa herättivät kauniit veistokset. Mieleen jääneitä veistoksia ovat erityisesti kaunis aaltojen hioma Afroditea esittävä marmoripatsas, lääkintätaidon jumalaa Asklepiosta ja hänen tytärtään Hygeiaa kuvaavat pienikokoiset veistokset sekä kuuluisa ja ylistetty vaahdosta syntynyt Venus, jolla oli kyllä ruostetahra rinnassa ja osittain katkennut kaula.

Museon maljakkokokoelmassa oli edustavia näytteitä kreikkalaisesta maalaustaiteesta sen eri kausilta. Rahakokoelma oli samaten erittäin mielenkiintoinen, ja käyntimme museossa muodostui kokonaisuudessaan hyvin miellyttäväksi.

Syvänsininen taivas alkoi museon goottilaisista kaarista ja tuntui kuin se olisi jatkunut äärettömyyksiin, pääskyset sirisivät iloisesti ja vanhat veistokset ummistivat valkoiset marmorisilmänsä hymyillessään ”sumalaisille” pojille.

Norssit kunnioittivat läsnäolollaan myös johanniittain suurmestarin palatsia. Alkuperäinen palatsi rakennettiin jo 1300-luvulla. Tätä seurasi hitaan rappeutumisen kausi pitkän turkkilaismiehityksen aikana. Vuonna 1856 koko palatsi hajosi alkutekijöihinsä valtaisassa ruutivaraston räjähdyksessä. Nykyinen palatsi on italialaisten pystyttämä.

Restaurointi suoritettiin vanhojen kuvien ja piirrosten perusteella. Italialaisten taka-ajatuksena palatsia rakennettaessa oli se, että kuningas Victor Emmanuel III ja Mussolini voisivat asustella palatsissa valtiovierailujensa aikana. Fascistinen pyrkimys suureen ja kaikinpuoliseen prameiluun tulee esille palatsin sisustuksessa, joka on paikka paikoin melko mauton.

Meitä matkalaisia kiinnostivat suuresti palatsin käytäviin ja saleihin siirretyt loistavat antiikkiset mosaiikit. Näistä kiinnostavin oli yhdeksää muusaa esittävä suurikokoinen mosaiikkityö. Haalistuneet värit loivat mestariteokselle oudon melankolisen ilmapiirin. Katsojan valtasi voimakas tunne surumielisistä muusista, aivan kuin nuo olisivat valittaneet nykyistä toimettomuuttaan tässä teknisessä maailmassa.

Enemmistö matkan osanottajista osallistui Embonan lammasjuhlaan, jossa syötiin, laulettiin ja tanssittiin. Muutamat kävivät vielä laivamatkalla Turkissakin.

Kuva: Auringonlasku Rhodoksella.

IV
Uimme siis kaksi viikkoa loputtomassa vaikutelmien virrassa. Yhä uusia ja uusia kreikkalaisen elämän sävyjä lipui lävitsemme: vanhat rapistuneet moskeijat minareetteineen, kuumuutta väreilevät laajat hiekkarannat ja taivaansininen meri, öiset modernit diskoteekit.

Hämmästyttävän kirkas tähtitaivas, hämyisten kreikkalaisten tavernojen iloinen sorina, monotoniset iskelmät, likaiset kulkukissat, iloiset ja sydämelliset ihmiset, jäinen ouzo kirkkaissa laseissa ja tietysti kaikkia hyväilevä aurinko.

Jaakko Aronen & Kaj Kalin
(Aronen & Kalin 1973)