Norssin Ikiluokka
 Luokkayhteisön ’Linjajakoinen 5 b lukuvuonna 1942-1943 & linjajakoinen 8. lukuvuonna 1945-1946’ suhde Norssiin ja Vanhoihin Norsseihin käy ilmi useista eri lähteistä.
Lähdeaineistoa on löydettävissä Vanhat Norssit Ry:n hallusta, Norssin vuosikertomuksista, Kansallisarkistossa säilytettävästä materiaalista, Veikon numeroista sekä Norssiin liittyvästä materiaalissa, jonka Roland Freund on tämän e-kirjan kirjoittajalle luovuttanut. Kirjoittaja on lisäksi monesti haastatellut ja keskustellut Roland Freundin kanssa hänen kotonaan.
Jäljempänä tarkasteltavan luokkayhteisön alkuperäisistä jäsenistä 10 oli tullut Norssiin lj 1. luokalle vuonna 1937. Vuonna 1938 yhteisöön tuli yhdeksän jäsentä lisää ja vuonna 1939 vielä yksi. Loput luokkayhteisön 42 jäsenestä, 22 kaikkiaan, tulivat Norssiin joko keskikouluun tai lukioon jostakin toisesta koulusta. Karjalasta pakkoluovutetuilta alueilta tuli luokkayhteisöön 11 poikaa, kaksi tuli Hangosta ja vielä yksi Petsamosta / Rovaniemeltä.
Keväällä 1942 lj 4 b:n keskiarvo oli ollut käytöksessä 9.91, huolellisuudessa 9.32, lukuaineissa 7.48 ja kaikissa arvostelluissa aineissa samoin 7.48. Kaksi oppilasta jäi tällöin luokalleen, ja yhdelle kirjoitettiin erotodistus.
Linjajakoinen 5 b 1943. Opettaja: historian lehtori M. H. Koski. Kuvasta puuttuu Lauri Mehto. Kuva: Roland Freundin kokoelma.
Norssin lj 5 b:llä oli vuonna 1943 kaikkiaan 28 poikaa, ja lj 8:lla oli vuonna 1946 kaikkiaan 24 nuorukaista. Heistä oli yhdeksän kuulunut jo lj 5 b:n poikiin. Norssin Pro Patria -tauluissa on kolmen luokkayhteisöön aikanaan kuuluneen sankarivainajan nimi.
Luokkayhteisön 37 aktiivisesta jäsenestä oli 25 sodan aikana tai jälkeen asepalveluksessa. Heistä kuusi palveli vapaaehtoisina Helsingin ilmapuolustuksessa keväällä 1944. Vapaaehtoisiksi ilmoittautui alun perin seitsemän luokkayhteisön poikaa.
Seitsemäs, sittemmin läänineläinlääkärinä toiminut Heikki Örmälä, ehti palvella yksikössään vain yhden päivän, kun kävi ilmi, että hän oli vasta viisitoistavuotias. Hän ei siten yltänyt palveluksen edellyttämään 16 vuoden ikärajaan. Kutsuntojen kautta palvelukseen käskettiin 19 luokkayhteisön jäsentä. Kesällä 1944 heistä joutui asepalvelukseen 14, joista vain kaksi oli jo täyttänyt 18 vuotta.
Edellä mainittujen 25 luokkayhteisön jäsenen lisäksi yksi, sittemmin Helsingin apulaiskaupunginjohtajana toiminut Pentti Pusa, oli myös Sotilaspoikien jäsen. Hän joutui tuossa vapaaehtoisessa palveluksessa osallistumaan 15-16 -vuotiaana Etelä-Suomeen pudotettujen desanttien etsintään sekä kiinni ottamiseen.
Jatkosodan ja Lapin sodan päättyessä 42 henkiin jääneestä luokkayhteisön jäsenestä ainakin 20 oli siten joutunut sotien aikana jossain vaiheessa sotapalvelukseen. He olisivat voineet sotien päätyttyä jatkaa kouluopintojaan ja kirjoittaa ylioppilaiksi helpotetuin ehdoin sotilasylioppilaskirjoituksissa. Tämän tien valitsi luokkayhteisöstä kuitenkin vain kaksi nuorta miestä, jotka kirjoittivat ylioppilaiksi vuonna 1946.
Linjajakoinen 8. luokka vuonna 1946. Opettaja: yliopettaja Bruno Malmio.
Kuva: Roland Freundin kokoelmat.
Luokkayhteisön lj 5 b 1942-1943 ja lj 8 1945-1946 kaikkiaan 31 jäsentä kirjoittivat ylioppilaiksi seuraavasti:
Muut näiden kahden luokan luokkayhteisön 11 jäsentä ottivat melkein kaikki keskikoulun päästötodistuksen. Se johtui varmaankin siitä, että valtaosa heistä oli ollut kutsuttuna sotapalvelukseen. Kaksi luokkayhteisön jäsentä ’hyppäsi’ Jatkosodan aikana yhden luokan yli. Olli Sainio, joka väitteli aikanaan oikeustieteen tohtoriksi, jätti viidennen luokan väliin. Luokan lj 5 b priimus Lauri Mehto, josta tuli myöhemmin tekniikan tohtori ja professori, jätti puolestaan seitsemännen luokan väliin.
Juha Tanttu julkaisi vuonna 1967 kirjan ’Kakun jakajat’, jossa esiteltiin 20 vaikutusvaltaista suomalaista. Luokkayhteisön jäsen Kalle Anttila oli eräs heistä. Lisäksi voidaan mainita, että näiden 20 vaikutusvaltaisen suomalaisen joukkoon kuului myös kolme muuta Vanhaa Norssia: entinen pääministeri, ylipormestari Teuvo Aura, ministeri, Histan kartanon isäntä Veikko Ihamuotila sekä Kansallisen Kokoomuksen presidenttiehdokas, Kansallis-Osake-Pankin pääjohtaja Matti Virkkunen.
Turnariluokka
Luokkayhteisön jäsenet olivat kouluaikana varsin urheilullisia. Melkein kaikki kuuluivat usean vuoden ajan Turnareihin. Se saattoi johtua siitä, että yksi luokkayhteisön jäsen toimi seuran rahastonhoitajana vuosina 1942-1943 ja jälleen 1945-1946. Yksikään luokkayhteisön jäsen ei kaikesta huolimatta ollut Norssin eturivin voimistelijoita.
Lukuvuonna 1942-1943 oli lj 5 b luokka ollut keskikoulun pesäpallomestari. Se olisi myös ollut toisena osapuolena koko Norssin luokkien välisessä loppuottelussa, jos sellainen olisi keväällä 1943 järjestetty. Luokkayhteisön jäsenistä kuului myös jo 4. luokalta alkaen Norssin edustusjoukkueisiin Yrjö Löytönen jalka- ja jääpallossa sekä jalkapallossa Hans Anderzen ja Roland Freund.
Norssin lj 8 luokka vuodelta 1945-1946 oli puolestaan sekä 7. että 8. luokalla Norssin pesäpallomestari. Norssin edustusjoukkueissa pelasivat tuolloin Sampsa Ahokas, joka pelasi myös koripalloa mestaruussarjatasolla Eiran Kisaveikoissa; Roland Freund jalkapallossa ja yleisurheilussa; Torsten Hallamaa jalka- ja käsipallossa sekä käsipallossa myös mestaruussarjatasolla Lauttasaaren Pyrinnössä; Arje Nemeschansky jalka- ja jääpallossa; Jaakko Savijoki pesäpallossa, jota hän pelasi myös mestaruussarjatasolla Pallotovereissa; sekä Pekka Väyrynen yleisurheilussa.
Luokalla oli myös yksi Norssin parhaista hiihtäjistä, Erno Kosonen. Kolme mestaruussarjapelaajaa oli lisäksi pelannut kyseisellä tasolla jo kouluaikanaan.
Sankaritaulut
Kun Vanhat Norssit -yhteisöä vuonna 1947 perustettiin Jussi Lappi-Seppälän aloitteesta ja johdolla, lj 5 b:n jäseniä alkoi heti tulla mukaan toimintaan. Tämä tapahtui pääasiassa yhdistyksen sihteerin ja myöhemmin suurlähettiläs Jussi Mäkisen pyynnöstä. Ensimmäisenä kunniatehtävänä oli Norssin Jatko- ja Lapin sodan sankarivainajien nimien kerääminen kolmeen uuteen Pro Patria sankaritauluun, jotka paljastettiin Norssin Juhlasalissa vuonna 1948.
Luokkayhteisön jäsenten suorittamissa tutkimuksissa löytyi yli 10 sellaista nimeä, jotka eivät olleet tulleet esiin muiden tekemissä tutkimuksissa. Näistä runsaasta 10 sankarivainajasta oli kuulunut luokkayhteisöön kolme, Lauri Vanjoki neljännellä, Esko Koivisto viidennellä ja Veikko Laurinen kuudennella luokalla.
Varsinaisen suurtyön luokkayhteisö teki vuosina 1990-1991 Norssin kaikkien sankarivainajien selvittämisessä . Tällöin etsittiin sellaisia sankarivainajia, joiden nimiä ei vielä ollut kaiverrettu Vapaussodan, Talvisodan tai Jatkosodan sankaritauluihin.
Tehtävää hoitamaan valittiin toimikunta, johon kuuluivat Heikki Apajalahti, Roland Freund ja Pauli Harzell. Toimikunnan työ oli hankalaa ja siinä jouduttiin käyttämään kaikkia ajateltavissa olleita keinoja.
Useat tapaukset olivat varsin epäselviä, ja toimikunta joutuikin jättämään Sotamuseolle 102 nimeä käsittävän listan. Siitä Sotamuseo hyväksyi pitkien tutkimusten ja harkinnan jälkeen 71 nimeä.
Toimikunnan koordinaattori, Puolustusvoimain komentaja Jaakko Valtanen poisti listalta vielä omien tietolähteidensä perusteella yhden nimen, joten listalla olleiden sankarivainajien määräksi tuli 70. Heidän nimensä paljastettiin vuonna 1992 Norssin Juhlasalissa kolmessa uudessa Pro Patria marmoritaulussa. Ne siunasi Helsingin piispa Eero Huovinen.
Luokkayhteisön tiedoilla oli tehtyjen pyyntöjen johdosta myös täydennetty sankaritauluissa olleiden nimiä. Esimerkiksi 07.05.1991 tuli nimiä yhdellä kertaa neljä lisää. Tässä paljastustilaisuudessa oli paikalla myös sankarivainajien omaisia.
Tilaisuus oli juhlallinen ja sen aikana esitettiin tilaisuuteen sopivaa musiikkia. Nimet siunasi lääninrovasti Heikki Apajalahti. Syksyllä 2001 lisättiin sankaritauluihin vielä kahden Norssissa opettajana toimineen sankarivainajan nimet: Lauri Maristo ja Martti Uosikkinen.
Kolme uutta sankaritaulua 07.03.1992. Kuva: Veikko Toukokuu 1992, 18.
Luokkakokoukset
Norssin lj 5 b lukuvuodelta 1942-1943 päätti jo vuonna 1942 pitää luokkakokouksensa Moskovan rauhan päivänä 13.03.1952 Hotelli Tornissa. Ajankohta johtui siitä, että luokalle oli tullut runsaasti uusia poikia Moskovan rauhassa pakkoluovutetuilta alueilta.
Kyseinen luokka ja sittemmin luokkayhteisö valitsi kokouspaikakseen niin Suomessa kuin ulkomaillakin aina I luokan ravintolan, mikäli kokous ravintolassa pidettiin. Valittujen ravintoloiden joukossa on ollut kolmen Michelinin tähden ravintoloita. Kokouksen osanottajat nauttivat aina aluksi maittavan illallisen sekä ulkomailla seuraavana päivänä vielä samaa luokkaa olevan lounaan.
Ensimmäisessä luokkakokouksessa oli läsnä 15 luokkatoveria, joista osa oli tullut paikalle verraten kaukaakin Helsingin ulkopuolelta. Torni oli jo vuonna 1947 vapautunut Liittoutuneiden Valvontakomission [= venäläisten] käytöstä. Venäläiset olivat kuitenkin jättäneet hotelliin jälkeensä torakoita. Niitä muuten havaittiin Tornin saniteettitiloissa vielä 1960-luvulla silloin, kun luokka edelleen piti hotellissa kokouksiaan.
Seuraava luokkakokous pidettiin Moskovan rauhan päivänä vuonna 1957. Tämän jälkeen kokoukset jatkuivat ja jatkuivat edelleen vielä ainakin vuonna 2008. Vuodesta 1963 lähtien tuli kokouksiin mukaan myös luokan ylioppilasluokka, lj 8 lukuvuodelta 1946-1946. Kokoukset pidettiin aluksi Hotelli Tornissa aina vuoteen 1971 saakka ja ne saattaisivat jatkua siellä edelleenkin, ellei Torni olisi kohdellut luokkayhteisöä tylysti ja kaltoin.
Toinen luokkakokous 13.03.1957. Luokkayhteisö lj 5 b vuodelta 1942-1943.
Kuva: Roland Freundin kokoelmat.
Luokkayhteisö oli nimittäin jo syksyllä 1971 sopinut Tornin johdon kanssa, että vuoden 1972 kokous pidettäisiin kunnon aterian ja juomien kera hotellin pääsalissa. Tarkoituksena oli tällä kertaa kokoontua avec. Aivan maaliskuun alussa 1972, vain pari viikkoa ennen kokousta Tornista kuitenkin ilmoitettiin, että luvattu tila ei olisikaan käytettävissä. Sen tilalle tarjottu kabinetti oli taas aivan liian pieni.
Vuoden 1971 luokkakokous jäi siten viimeiseksi, joka järjestettiin Hotelli Tornissa. Luokka joutui nyt syntyneen tilanteen takia hankkimaan nopeasti uuden tilan, jossa olisi mahdollisuus juhlia. Luokkayhteisö päätyi Hotelli Marskin Lönnrot-kabinettiin, johon oli mahdollisuus yhdistää toinen pienempi kabinetti. Vuonna 1973 luokkayhteisö taas juhli perinteisenä Moskovan rauhan päivänä Sillankorvan Mobilessa.
Tornin kokouksissa toteutettiin useimmiten ’hattukeräys’, jonka tuloksella täydennettiin jäljempänä esille tulevan Linjastipendin rahaston pääomaa. Tulos vastasi yleensä yhden vuoden linjastipendin markkamäärää, noin 1 000 silloista markkaa.
Luokkayhteisö kokoontui sitten vuosina 1974-1998 jonkun jäsenensä kotona. Isäntänä toimi aina se jäsen, joka oli kutsunut kokouksen koolle. Kokouksia pidettiin myös Helsingin ulkopuolella: vuonna 1980 Jorma Santalan luona Orimattilassa, 1983 Pekka Väyrysen luona Lappeenrannassa sekä vuonna 1989 Heikki Örmälän järjestämänä Kuopion seudun metsästysseuran parhaissa juhlatiloissa.
Vuonna 1982 luokkayhteisö järjesti Norssin Juhlasalissa iltapäiväkonsertin ja sen jälkeen nautitun illallisen Norssin Holvissa. Tässä luokkakokouksessa oli läsnä ennätysmäärä luokkayhteisön jäsenistä, yhteensä 28, heistä suurin osa avec. Vuonna 1999 luokkakokous pidettiin ravintola Bellevuessa.
Vuoden 2001 luokkakokous pidettiin jälleen Norssin tiloissa, joihin kokoontui 17 luokkayhteisön jäsentä taas osittain avec. Tässä tilaisuudessa toimi isäntänä Roland Freund, joka oli pestannut illallisen valmistajaksi ja koko tilaisuuden läpiviejäksi ravintola Georgen henkilökunnan. Se toi mukanaan aterialla tarvittavat astiastot ja lasistot. Paikalle oli myös kutsuttu Norssin silloinen rehtori Jussi Luukko.
Luokka lj 5 b 1942-1943 vietti 60 -vuotisjuhliaan Ravintola Georgessa 13.03.2002.
Kuva: Roland Freundin kokoelmat.
Vuonna 2002 luokkayhteisö kokoontui ravintola Georgessa sekä vuodesta 2003 jälkeen ravintola Bellevuessa. Ainakin vuoteen 2008 asti kokoukset ovat sitten jatkuneet tuossa Michelinin suosituksen omaavassa samaisessa ravintolassa.
Luokkaretket
Luokkayhteisön jäsenet tekivät vuoteen 1998 mennessä kolme 13.3. päivämäärän tiimoilla ulkomaille suuntautunutta luokkakokousmatkaa. Vuonna 1985 kaikkiaan 21 luokkayhteisön jäsentä, osittain avec, retkeili Floridassa. Siellä luokkakokousillallisen tarjosi Kalle Anttila.
Luokkakokous Floridassa 13.03.1985. Kuva: Kai Eskola. Veikko N:o 3 1984-1985, 20.
Vuonna 1987 luokkakokous pidettiin Lübeckissä, jossa oli mukana 15 luokkatoveria taas osittain avec. Ravintola Schabbel Hausissa nautitun luokkakokousillallisen isäntänä toimi Roland Freund. Vuonna 1990 luokkayhteisö suuntasi matkansa Viipurin kautta Leningradiin. Juhlaillallinen ja kokous pidettiin Night Club Fontancassa, joka oli kokonaisuudessaan varattu luokkayhteisön käyttöön.
Matkan suuntautuminen Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liittoon johtui siitä, että oli kulunut 50 vuotta siitä, jolloin osa lj 5 b:n pojista oli ensimmäisen kerran joutunut luopumaan kodeistaan. Kokous oli alun pitäen suunniteltu pidettäväksi Moskovassa.
Yksikään suomalainen matkatoimisto ei kuitenkaan kyennyt tuolloin järjestämään jo vuonna 1989 tilattua matkaa Helsinki – Viipuri – Leningrad – Moskova – Helsinki. Luokkayhteisö joutui täten tyytymään lyhyempään Viipurin – Leningradin vaihtoehtoon.
Vuonna 2000 luokkakokous pidettiin Tallinnassa. Ravintola Gloriassa pidetyssä kokouksessa ja nautitulla illallisella oli läsnä 19 luokkayhteisön jäsentä, taas osittain avec.
Luokkayhteisö on vuosina 1952 – 2008 kokoontunut yhteensä 52 kertaa, joista peräkkäisinä vuosina 51 Kokouksissa on ollut paikalla kaiken kaikkiaan 962 jäsentä, keskimäärin 18 jäsentä kussakin kokouksessa. Yksikään luokkayhteisön jäsen ei ole päässyt osallistumaan kaikkiin kokouksiin. Yksi jäsen on yltänyt yli 50 kokouskäyntiin ja seitsemän yli 40 kokouskäyntiin. Kuusi jäsentä on ollut läsnä vähintään 30 kertaa.
Luokkayhteisön pitämiin luokkakokouksiin ovat Jatkosodassa kaatunutta Esko Koivistoa ja Kanadaan muuttanutta Veikko Huttusta lukuun ottamatta osallistuneet kaikki lukuvuoden 1942-1943 lj 5 b:n jäsenet. Lukuvuoden 1945-1946 lj 8 jäsenistä taas neljä ei ole koskaan osallistunut luokkakokouksiin.
Luokkayhteisön kokoontuessa on eri kokouksiin osallistunut kaikkiaan 37 jäsentä, joista 26 on lj 5 b:n entisiä oppilaita. Kokouksissa on lisäksi käynyt 11 sellaista lj 8 jäsentä, jotka eivät alun perin kuuluneet kokoukset aloittaneen 5 lj b:n koostumukseen.
Opettajavieraat
Luokkayhteisön luokkakokoustilaisuuksissa sekä eräissä muissa yhteyksissä on vuosina 1964-1986 ollut vieraina opettajia, jotka olivat opettaneet kyseisiä luokkia Norssissa. Ensimmäiset vieraat olivat Tornissa vuonna 1964 professori Esko Pennanen, joka opetti Norssissa saksaa ja englantia, sekä hänen vaimonsa filosofian maisteri Anna-Liisa Pennanen, joka opetti myös Norssissa samoja aineita.
Opettajavieraita Tornissa 1970. Vasemmalla Anders Collin. Oikealla Esko Pennanen, Anna-Liisa Pennanen ja Eliel Vartiainen. Kuvat: Roland Freundin kokoelmat.
Myöhemmin tilaisuuksissa ovat usein olleet vieraina Kauppakorkeakoulun rehtori, professori Pekka Heinänen, joka opetti Norssissa muun muassa kemiaa, sekä yliopettaja, filosofian tohtori Irja Maliniemi, joka opetti Norssissa saksaa ja ranskaa. Muita vieraita ovat olleet lehtori Väinö Lahtinen, lehtori Esa Seeste ja lehtori Eliel Vartiainen, jotka kaikki opettivat Norssissa voimistelua, urheilua ja terveysoppia, sekä yliopettaja Anders Collin, joka opetti Norssissa Ruotsia.
Suomalaisella Klubilla Norssin Päivänä pidetyissä iltatilaisuuksissa olivat edellä mainitut opettajat olleet luokkayhteisön vieraina kolmasti. Paikalla olivat tuolloin olleet myös luokkayhteisölle uskontoa opettanut Helsingin piispa Aimo T. Nikolainen, koulussa matematiikkaa opettanut professori Veikko Paatero sekä yliopettaja Eeva Riikonen, joka opetti ruotsia. Viimeinen arvovieras Suomalaisella Klubilla oli vuonna 1996 tuolloin jo 85-vuotias lehtori Anna-Liisa Pennanen.
Eräs luokkayhteisön jäsen tarjosi lisäksi 1970- ja 1980 -luvulla kotonaan kolmena eri iltana parillekymmenelle hengelle kerrallaan illalliset. Näissä tilaisuuksissa olivat kaikki edellä mainitut opettajat vieraina, osittain avec, mutta tosin eri kertoina.
Vuonna 1971 järjestetyssä ensimmäisessä illallistilaisuudessa oli läsnä myös luokkayhteisön jäseniä sekä Norssin edellinen rehtori, kouluneuvos Niilo Visapää, joka opetti uskontoa, psykologiaa ja filosofiaa sekä Norssin vasta nimitetty rehtori Risto Valjakka, joka opetti biologiaa ja maantiedettä. Tämän tilaisuuden kunniavieraat saivat luokkayhteisön puolesta lahjaksi luokkayhteisön yhden jäsenen, Pentti Sarpanevan suunnitteleman maljakon.
Muistamiset
Luokkayhteisön aktiivisuudesta saa kuvan myös siitä, että luokkayhteisön jäsen Pentti Sarpaneva suunnitteli luokkayhteisön käyttöön kolme lasimaljakkoa, jotka on esitetty alla olevassa kuvassa. Luokkayhteisö osti 1970-, 1980- ja 1990 -luvulla edelleen luovutettavaksi yli 60 kyseisenlaista maljakkoa.
Pentti Sarpanevan luokkayhteisölle muotoilemat maljakot. Kuva: Roland Freundin kokoelma.
Kymmenen kappaletta keskimmäistä maljakkoa luovutettiin niille Norssin opettajille, jotka olivat opettaneet luokkayhteisöä, pääasiassa heidän merkkipäivinään. Lisäksi opettajille luovutettiin myös viisi oikealla olevaa ruskeaa maljakkoa.
Valokuvan laidoilla olevia maljakoita luovutettiin myös yhteisön jäsenille. Vasemmanpuoleisen vihreän maljakon sai se yhteisön jäsen, joka vietti 50., 60. tai 70. syntymäpäiväänsä julkisella vastaanotolla. Näitä maljakoita sai yhteisö hankittua kaikkiaan 25 kappaletta.
Oikealla olevaa haarikkamaljakkoa ostettiin yli 20 kappaletta. Niitä annettiin vuosina 1974-1998 myös niille jäsenille, joiden kotona pidettiin maaliskuun 13. päivän luokkakokous. Toisinaan jouduttiin kuitenkin muistolahjaksi antamaan niin ikään Pentti Sarpanevan suunnittelemia, mutta yleensä hieman suurempia maljakoita.
Jokaisen luovutetun maljakon koristekohtaan oli kaiverrettu saajan nimikirjaimet ja luovutuspäivämäärä. Lisäksi lj 5 b:n yhteisön jäsenet saivat aina maljakon, jossa oli kohopainettuna kyseisen luokan luokkamerkki.
Näiden lahjamaljakoiden kustannuksista saa jonkinlaisen kuvan siitä, että haarikkamaljakko maksoi 1980-luvulla 240 markkaa. Tuo summa vastasi vuonna 1980 noin 100 euron ja vuonna 1989 noin 55 euron ostoarvoa.
Stipendit
Luokkayhteisö lahjoitti vuoden 1971 illallistilaisuudessa koululle myös pesämunan Norssissa vuosittain jaettavaa Linjastipendiä varten. Stipendi tuli jakaa koululle luovutettujen sääntöjen mukaan parillisina vuosina abiturus-luokan pojalle ja parittomina vuosina keskikoulun pojalle siten kuin stipendin säännöt määräsivät. Abiturus- stipendin suuruus oli aluksi 500 silloista markkaa, ostovoimaltaan 537 euroa vuonna 2007, ja keskikoulun stipendin arvo 250 silloista markkaa, ostoarvoltaan 240 euroa.
Linjastipendin säädekirja ja stipendikirja. Kuva: Erkki Nordberg 2008.
Rahaston arvoa kartutettiin muun muassa Tornissa aloitetuilla ’hattukeräyksillä’, joten stipendin markkamäärää voitiin korottaa. Rahasto oli luokkayhteisön hallinnassa aina 1990-luvun alkupuolelle saakka, jolloin se luovutettiin koulun pyynnöstä Norssin hallintaan.
Tämä johtui siitä, että koulun mielestä oli hankalaa pyytää luokkayhteisöltä aina määrätylle nimelle kirjoitettua pankin, toisin sanoen Kansallis-Osake-Pankin lahjasekkiä. Pyyntöä ei nimittäin saatettu esittää ennekuin myöhään keväällä toukokuussa, jolloin oppilaiden arvostelu vasta valmistui.
Hallinnoinnin luovutus osoittautui täysin vääräksi toimenpiteeksi. Koulu näet luovutti kaikki hallinnassaan olleet Norssin stipendirahastot KOP:n Etelärannan konttorin haltuun ja hoitoon. Siellä taas ilmeisesti koulun luvalla katsottiin, että rahastojen hoito oli hankalaa.
KOP pani sen seurauksena kaikki stipendirahastot markoiksi myymällä saamansa osakkeet ja obligaatiot sekä käyttämällä samalla hyväkseen Norssin eri stipendirahastojen markkamääräiset varat.
KOP osti näin kertyneellä summalla Norssin nimiin omia osakkeitaan hintaan 68-78 markkaa kappaleelta. Kun KOP vuoden kuluttua kaatui, sen osakkeen arvo oli enää 1-2 silloista markkaa. Luokkayhteisön rahaston koulun haltuun luovutetuilla varoilla olisi esimerkiksi vuonna 2000 ollut mahdollista jakaa yhdelle Norssin abituralle ja abiturukselle noin 5 000 markan [€ 909].
Mutta luokkayhteisön stipendirahasto oli tuolloin KOP:n kaaduttua menettänyt käytännöllisesti katsoen arvonsa. Rahastossa oli kuitenkin alkuaan ollut valtion kultareunaisia, korkeakorkoisia obligaatioita, pitkäaikaisia korkeakorkoisia talletuksia, muita talletuksia sekä käteistä rahaa.
Koulun tekemä päätös harmitti tietenkin luokkayhteisöä. Yhteisö keräsi tästä huolimatta vielä uudelleen eri tavoin varoja Norssin oppilaiden stipendejä varten. Uusien stipendien luovutus tapahtui Norssin Päivänä vuonna 1996. Tuolloin oli kulunut 50 vuotta siitä, kun vuosien 1945-1946 lj 8 kirjoitti ylioppilaaksi.
Luokkayhteisö jakoi tuolloin neljälle vuosien 1981-1992 välisenä aikana Veikon erinomaisina päätoimittajina toimineille Vanhoille Norsseille kullekin 2 000 markan, [€ 390] Juhlalinjastipendin. Sen saivat Tanja Linnavalli ja Petra Autio, jotka olivat muuten kumpikin kirjoittaneet kuusi laudaturia, sekä Jussi Pehkonen ja Markus Bunders.
Luokkayhteisö halusi muutenkin pitää edelleen yllä suhteitaan Norssiin. Vanhat Norssit Ry sai sitä varten vuonna 1996 vielä pääoman tulevaa uutta stipendirahastoa varten. Pääoman lahjoitti eräs luokkayhteisön jäsen. Hän on täydentänyt rahastoa vuosien mittaan siten, että se on yksin pääomana vastannut 100 000 markkaa, [noin € 17 000]. Tämä rahasto on Vanhat Norssit Ry:n hallinnassa.
Siitä on voitu vuosittain jakaa, ensin vuonna 1997 kaksi 2 000 markan [€ 386] arvoista stipendiä sekä yksi 1 000 markan, [noin € 195] arvoinen stipendi. Vuonna 2008 stipendien euromääräiset arvot ovat 2 x 300 ja 1 x 200 euroa.
Rahaston perustaja antoi vuonna 2000 Norssille mahdollisuuden myöntää lisäksi yhdelle lahjakkaalle sekä hyväkäytöksiselle norssille 5 000 markan [noin € 886] suuruisen stipendin.
Tämä Milleniumstipendi annettiin Norssin kevätjuhlassa vuonna 2001 Norssin opettajakunnan valitsemalle Annukka Saastamoiselle.
Mutta luokkayhteisön stipenditempaukset eivät loppuneet vielä tähänkään. Vuonna 2006 oli kulunut 60 vuotta lukuvuoden 1945-1946 lj 8 ylioppilaskirjoituksista. Tämän vuoden luokkakokouksessa toimeenpantiin vielä keräys, jonka tuloksena voitiin Norssin Juhlasalissa luovuttaa Norssin päivänä vielä yksi 500 euron suuruinen erikoislinjastipendi.
Sen sai Norssin Lukion Oppilaskunnan ex-puheenjohtaja Ville Rydman. Perusteena oli hänen erinomaisen rohkea esiintymisensä Norssin Jääkärien Kunniataulun saamiseksi Norssiin. Tähän ajatukseen kun jotkut opettajakunnan jäsenet olivat suhtautuneet lievästi ilmaistuna penseästi. Kunniataulu, jossa olisi 24 Norssin Jääkärin nimet, oli jo valmiiksi suunniteltu.
Konsertit
Luokkayhteisö avec järjesti Norssissa myös kaksi konserttitilaisuutta. Ensimmäinen pidettiin 09.12.1978, ennen seuraavana vuonna aloitettua koulun peruskorjausta. Juhlasalissa pidettyyn kahvikonserttiin kutsuttiin kaikki luokkakokouksissa käyneet luokkayhteisön opettajat avec sekä professori L. Arvi P. Poijärvi ja filosofian maisteri Eero Saarenheimo avec.
Saarenheimo oli nimittäin toiminut lyhyen aikaa lukuvuoden 1945-1946 lj 8 historian opettajana. Kutsuttuihin kuuluivat myös koko Norssin silloinen opettajakunta avec sekä silloisia nykynorsseja rehtori Martti Kuikan suosituksesta.
Konsertissa esiintyivät luokkayhteisön jäsenten lapset Riitta Väyrynen, viulu, Kirsti Väyrynen, sello sekä Pekka Savijoki, saksofoni. Heistä kaikista oli tullut konsertoivia muusikoita. Muita esiintyjiä olivat vuoden 1942-1943 lj 5 b:n priimus, Polin orkesterin konserttimestari ja professori Lauri Mehto, viulu ja arkkitehti Terttu Mehto, piano.
Norssin puolesta esiintyivät ex-rehtori Risto Valjakka sekä hänen vaimonsa, tyttönorssi ja oopperalaulaja Taru Valjakka. Kutsuvieraille tarjottiin konsertin päätteeksi kahvit avec. Paikalla oli muutama ammattitarjoilija, joita auttoi kymmenkunta isäntäväen lasta.
Vuoden 1978 konsertin musiikillista antia. Kuva: Roland Freundin kokoelma.
Toinen konserttitilaisuus järjestettiin Moskovan rauhan muistopäivänä ja luokkayhteisön kokoontumispäivänä 13.03.1982. Kutsukortti postitettiin jälleen kaikille luokkayhteisöä Norssissa opettaneille opettajille avec.
Tilaisuuteen kutsuttiin lisäksi parikymmentä ex-rehtori Risto Valjakan valitsemaa Norssin tuolloista opettajaa, eräitä muita kutsuvieraita, eräitä Vanhat Norssit Ry:n hallituksen jäseniä sekä niitä silloisia nykynorsseja, joiden kanssa luokkayhteisö joutui toimimaan Veikkoa sponsoroidessaan. Kutsuttuihin kuului myös Norssin silloinen vahtimestari Albert Pelli.
Tähän tilaisuuteen liittyi myös eräs erikoislaatuinen tapahtuma. Tilaisuuteen kutsutun piispa Aimo T. Nikolaisen puoliso Aila Sisko Nikolainen otti yhteyttä luokkayhteisöön pari tuntia ennen konsertin alkua.
Hän kysyi, paneeko hänen miehensä frakkiin isot vai pienet kunniamerkit. Luokkayhteisö sai tästä etikettivirheestään huomautuksen siitä, että kutsussa ei ollut mainintaa asusta, vaikka tilaisuuden jälkeen tarjottaisiin vielä juhlapäivällinen. Piispa tuli joka tapauksessa tilaisuuteen arkiasussa.
Iltapäiväkonsertissa esiintyivät samat muusikot, jotka olivat esiintyneet vuonna 1978 kahvikonsertissa. Myös tämä konsertti sai päättyessään kuulijoilta raikuvat aplodit.
Konserttiväki siirtyi konsertin jälkeen Norssin Holviin, jonne oli järjestetty pöytätilat niille yli 110 hengelle, jotka olivat saapuneet konserttiin. Luokkayhteisö oli sijoittanut jäsenensä sekä kutsuvieraansa pöytiin siten, että jokainen tiesi paikkansa. Tämä hoidettiin Juhlasalista Holviin johtavan reitin varrelle sijoitetuin istumajärjestyslistoin sekä pöytien plaseerauskortein.
Pöydän muodoksi oli valittu viisi sakarainen E-pöytä. Porsliiniset astiastot sekä lasistot oli tällä kertaa saatu lainaksi Hotelli Marskista ja Hotelli Vaakunasta, joista tarjottu ruoka oli myös osittain tilattu. Juomat luokkayhteisön jäsenet olivat hankkineet Alkosta ja ulkomaisista tax-free -myymälöistä. Juhlajuomat eivät tiettävästi myöskään loppuneet illan kuluessa.
Vuoden 1982 juhlapäivällinen Norssin Holvissa [Ruokala].
Kuva: Roland Freundin kokoelma.
Luokkayhteisön järjestämien juhlien tarjoilusta vastasivat pääasiassa luokkayhteisön palkkaamat ammattitarjoilijat. Heidän apunaan, mutta myös tarjoilutehtävissä, toimi lisäksi kymmenkunta luokkayhteisön jäsenten lasta. Tämän joukon koordinaattorina ja samalla myös eräänlaisena hovimestarina toimi kolmannen polven norssi, sittemmin kauppatieteiden tohtori ja SITRA:n yliasiamieheksi valittu Mikko Kosonen [s. 1957].
Luokkayhteisö sai juhlan jälkeen kiitollisena vastaanottaa Mikko Kososen isän Erno Kososen isältä, pankinjohtaja, filosofian maisteri Väinö Kososelta rahalahjoituksen. Hänet oli myös kutsuttu juhliin ja hän osallistuikin niihin. Tällä Vanhan Norssin lahjoituksella katettiin vuoden 1982 linjastipendin kustannukset.
Läsnäolijoilla tuntui olleen hauskaa, sillä viimeiset poistuivat Holvista kello 04.00 tietämillä. Myöhäisten poistujien joukossa oli myös luokkayhteisön entisiä opettajia Norssin ajoilta.
Painettu Veikko
Norssin painettu Veikko-lehti oli muuttanut muotoaan jo 1960-luvulla, ja myös lehden painoasu muuttui sittemmin vuosikymmenen lopulla. Myöhemmin Veikkoa alettiin lisäksi monistaa ja jakaa, mikäli se nyt ylipäätänsä sattui ilmestymään. Veikkoa ei tuollaisena kehdannut parhaalla tahdollakaan kutsua Norssin koululehdeksi.
Luokkayhteisö tarjoutui tämän takia jo vuonna 1977 ottamaan kontolleen lehden saamisen arvoisaansa kuntoon. Roland Freund ja Pentti Pusa tarjosivat tuolloin luokkayhteisön puolesta Norssin silloiselle rehtorille Martti Kuikalle apua Veikon saattamiseksi takaisin jaloilleen. Rehtori oli kuitenkin sitä mieltä, ettei ”kultaomenoita tule tarjota porsaille”. Tämä ensimmäinen kontakti jäi siten luokkayhteisöltä pelkäksi yritykseksi.
Luokkayhteisön sponsoroimien Veikkojen kansisivut 1981-1990. Veikko 11.5.1990, 1.
Ylipormestari Teuvo Aura otti vuonna 1980 Norssin Päivänä Suomalaisella Klubilla esiin Veikon alennustilan. Lehden silloinen ulkonäkö ja koko Veikon tilanne olivat hänen mielestään häpeäksi koko koululle. Klubilla oli paikalla myös joitakin luokkayhteisön jäseniä. He lupautuivat harkinnan jälkeen pohtimaan tilannetta ja Veikon saattamista ilmestymään uudelleen painettuna.
Luokkayhteisön jäsenet neuvottelivat asiasta Norssin uuden rehtorin, Raili Tähtisen kanssa, joka suhtautui asiaan suopeasti. Yhteisö ryhtyi tämän jälkeen etsimään sopivaa kirjapainoa. Asiasta neuvoteltiin parin kirjapainon kanssa. Valituksi tuli Finnairin kirjapaino, joka sitten painoi Veikkoa vuodesta 1981 alkaen siihen saakka, kunnes Finnair myi kirjapainonsa uudelle yritykselle. Yhden numeron kustannukset olivat noin 15 000 markkaa [€ 5 600 – 3 300].
Luokkayhteisö vastasi eri tavoin painatuskustannuksista yli 10 vuoden ajan, jona ajanjaksona ilmestyi yli 30 Veikon numeroa. Veikko päätettiin, muun muassa verotussyistä jakaa ilmaiseksi Norssin oppilaille, Vanhat Norssit Ry:n jäsenille sekä Norssin opettajille.
Ensimmäinen, jälleen painoasuinen Veikko ilmestyi marraskuussa 1981. Sen kansikuvan teki luokkayhteisön pyynnöstä Vanha Norssi Kari Suomalainen. Lehti herätti kaiketi tämänkin vuoksi melkoista huomiota niin koululaitoksessa kuin muuallakin.
Koska luokkayhteisön tiedossa oli, että Finnair tulisi myymään kirjapainonsa, luokkayhteisö vetäytyi Veikon painamiseen ja julkaisemiseen liittyvistä vastuistaan. Lehden julkaiseminen ja painaminen siirtyivätkin 1990-luvun alussa Vanhat Norssit Ry:lle.
Kun luokkayhteisö vastasi Veikon painamisesta, palkittiin ne lehden päätoimittajat, jotka olivat erityisen hyvin hoitaneet tehtävänsä. He saivat ylioppilasjuhlissaan aina puoli tusinaa Pentti Sarpanevan suunnittelemia hopeisia kahvilusikoita.
Eräälle lehden toimituskunnan jäsenelle lahjoitettiin lisäksi katsastettu vanha Volkswagen-henkilöauto. Lahjoitus johtui siitä, että Finnairin painoon oli hankala päästä julkisilla kulkuneuvoilla. Autoa tiettävästi myös käytettiin tähän tarkoitukseen.
Luokkayhteisö on myös lahjoittanut Norssin Kirjastoon kolme kirjaa, joihin on sidottu Veikot ajalta: 1945-1950, 1981-1990 sekä luokkayhteisön sponsoroimat Veikot vuosilta 1991-1992. Norssin kirjasto on lisäksi saanut luokkayhteisön välityksellä sekä toimesta luokkayhteisön jäsenen Heikki Örmälän niin ikään Norssia käyneen veljen Antti Örmälän jäämistöstä kuusi sidottua kirjasta, Veikot ajalta 1935-1944.
Turnarien lippu
Norssin turnarit oli perustettu 05.12.1878, mutta sillä ei ollut vielä 112 vuotta myöhemmin, vuonna 1990 omaa lippua. Vanhojen Turnarien hallituksessa käytyjen keskustelujen jälkeen lupasi eräs luokkayhteisöön kuuluva hallituksen jäsen luokkayhteisön tukea hankkeelle.
Luokkayhteisössä käytyjen keskustelujen jälkeen yhteisö lupasi hoitaa lipun suunnitteluun ja aikaansaamiseen liittyviä tehtäviä. Lipun luonnos syntyi Norssin entisen voimistelun ja urheilun opettajan Tuomo Jalantien ja Roland Freundin käymissä neuvotteluissa.
Lipun lopullinen suunnittelu tapahtui junan Konferenssivaunussa, kun luokkayhteisö oli vuonna 1990 luokkakokousmatkallaan Lappeenrannan kautta Viipuriin ja Leningradiin.
Syntynyt tulos näytettiin matkan jälkeen Helsingissä Vanhojen Turnarien hallituksen silloiselle puheenjohtajalle Tauno Aspille sekä Tuomo Jalantielle. He hyväksyivät luonnoksen pohjalta laaditun, hieman parannetun Turnarien tulevan lipun ulkonäön.
Lippu valmistettiin Finntarra Oy:ssä ja naulattiin Norssin Juhlasalissa Norssin Päivänä 11.05.1990. Lipun vihkimiseen ja naulaamiseen osallistui Vanhoista Turnareista muun muassa Teuvo Aura, entinen oikeuskansleri Kai Korte, kenraali Jaakko Valtanen,
kultamitalipurjehtija Esko Reckhardt, kansleri Kauko Sipponen ja ihmisoikeustuomari Raimo Pekkanen. Naulaajina toimi kaikkiaan 22 henkilöä.
Turnarien lipun naulaus 11.05.1990. Vuorossa Teuvo Aura, Norssin Konventin puheenjohtaja 1929-1930, pääministeri, Helsingin Ylipormestari. Kuva: Veikko No 1 1990-91, 19.
Norssin nimi
Helsingin Suomalainen Normaalilysee – Helsingin Suomalainen Normaalilyseo – Helsingin Normaalilyseo oli vuodesta 1887 alkaen ollut Norssin perinteinen nimi. Se muutettiin eräiden, ilmeisesti yleisdemokraattisesti politikoineiden radikaalien aloitteesta ja toimenpitein vuonna 1974 Helsingin I normaalikouluksi.
Vanhat Norssit Ry:n hallitus yritti vaikuttaa kulisseissa ja niiden edessäkin perinteisen nimen säilyttämiseen, mutta ei ilmeisesti riittävän ponnekkaasti, koska ei onnistunut siinä. On vain vaikea kuvitella, miten Normalskolan i Helsingfors – Normallyceum i Helsingfors – Svenska Normallyceum i Helsingfors kykeni kuitenkin koko 1970- ja 1980 -luvun omilla toimenpiteillään säilyttämään oman perinteisen nimensä.
Useat Vanhat Norssit olivat nimenmuutoksesta varsin hämmästyneitä ja pettyneitä. Kansleri Kauko Sipponen lupasi sitten Norssin 125-vuotisjuhlassa Finlandia-talossa pitämässään puheessa ottaa esille asian, jotta Norssi saisi takaisin vanhan kunniakkaan nimensä, mikä sittemmin tapahtuikin. Tilaisuudessa paikalla ollut opetusministeri Riitta Uosukainen lupasi puolestaan omassa puheessaan viedä asiaa eteenpäin. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Asian käsittely siirrettiin myöhemmin Helsingin Yliopistolle. Kansleri Kauko Sipponen keskusteli kesällä 1994 yliopiston silloisen rehtorin Risto Ihamuotilan kanssa asiasta. Keskustelu johti yliopiston rehtorin koululle lähettämään kirjeeseen, joka on päivätty 02.12.1994. Kirjeessä Norssin nimi muutettiin koulun tekemän anomuksen pohjalta jälleen Helsingin normaalilyseoksi. Normaalilyseo vain kirjoitetaan nykyisin virallisissa yhteyksissä pienellä alkukirjaimella kuten valtiolla tapana on.
Yliopiston rehtorin päätös. Roland Freundin kokoelmat.
Koululle palautettua nimeä ei kuitenkaan saatu talvella 1995 aikaiseksi koulun ulkoseiniin muun muassa niiden kehnon rappauksen vuoksi.
Koska etenkin Ratakadun puoleinen rappaus katsottiin edelleen huonokuntoiseksi, luokkayhteisön erään jäsenen käyttämät asiantuntijat suosittelivat irtokirjainten käyttämistä. Sellaiset kiinnitettiinkin sitten luokkayhteisön toimenpitein ja kustantamana seinään ennen kevään 1995 Norssin Päivää.
Kirjasinten laadun valitsi graafikko Erik Lojander, joka myös valvoi luokkayhteisön edustajan läsnä ollessa kirjainten kiinnitystä. Uudelleen käyttöönotetun nimen kirjaimet kiinnitettiin niin Ratakadun puolelle pääsisäänkäynnin oven yläpuolelle kuin Johanneksen kentän puolella olevan sisäänkäynnin yläpuolelle.
Irtokirjaimia kiinnitetään 1995. Kuva: Roland Freundin kokoelmat.
Kunniataulut
Vuonna 2000 saatiin Norssin sisätiloihin opettajainhuoneen kerrokseen kiinnitettyä Mannerheim-ristin ritarien mustasta marmorista tehty kunniataulu. Paljastustilaisuus pidettiin Norssissa Moskovan rauhan päivänä 13.03.2000.
Samana vuonna 02.09.2000 saatiin Norssin samaan kerrokseen kiinnitettyä kaksi valkoista marmoritaulua, joissa on kuuden Norssin olympiamitalistin nimet.
Näiden kolmen marmoritaulun hankinnassa, toteuttamisessa ja seinään kiinnittämisessä on luokkayhteisö ollut eri tavoin osallisena. Taulujen varsinaisessa suunnittelussa on käytetty asiantuntijana graafikko Erik Lojanderia.
Ainoa häpeäpilkku on Norssin Jääkärien kunniataulun puuttuminen Norssin seinältä. Talvella 2003 tuli kuluneeksi 85 vuotta siitä, kun Suomen Jääkäreiden pääjoukko palasi Saksasta Vaasaan. Svenska Normallyceum paljasti tuolloin koulun juhlasalin seinälle kiinnitetyn mustan marmoritaulun, johon on kaiverrettu 36 koulua käyneen jääkärin nimet.
Luokkayhteisö teki silloin esityksen, että myös Norssiin tulisi saada kunniataulu, johon olisi kaiverrettu koulua käyneiden jääkärin nimet. Asiasta keskusteltiin silloisen Vanhat Norssit Ry:n puheenjohtajan kanssa. Sen jälkeen luokkayhteisö teki tutkimuksen, jossa verrattiin Norssin matrikkelin ja Jääkärimatrikkelin tietoja.
Vertailun tuloksena saatiin selville, että Jääkäripataljoonan luetteloihin merkityistä kaikkiaan 1 890 miehestä 24 oli käynyt Norssia. Graafikko Erik Lojander laati tutkijoiden pyynnöstä ja luettelon perusteella luonnoksen mustaksi, marmorista tehtäväksi kunniatauluksi. Siihen kaiverrettaisiin kunkin jääkärin nimi ja jääkärien nelivärinen tunnus.
Tauluun sekä sen tekemiseen liittyvien kustannusten rahoitus ja Jääkärien Perinneyhdistys Ry:n edellyttämien toimenpiteiden tekeminen olivat järjestyksessä. Mitään ei kuitenkaan tapahtunut.
Jo yksistään se, että Norssi ei vuonna 2002 eikä vielä vuonna 2008 ollut kyennyt saamaan aikaan Jääkärien Kunniataulua kuten Svenska Normallyceum oli, on häpeäpilkku muutoin kunnianarvoisan koulun historiassa.
Valmiiksi suunnitellun kunniataulun tekemisen ja kiinnittämisen arvoisalleen paikalle koulutalon seinään esti vähäinen osa Norssin silloisesta opettajakunnasta. Vieläpä vastoin Norssin oppilaskunnan kantaa,
Todettakoon vielä, että Helsingin Normaalilyseo olisi vuonna 2002 ollut ensimmäinen suomalainen entinen oppikoulu, jonka seinälle Jääkärien kunniataulu olisi kiinnitetty. Nyt se on Suomen ainoa entinen oppikoulu, josta lähti nuorukaisia Suomen Jääkäreiksi, mutta jonka seinällä heidän kunniatauluaan ei vieläkään ole.
Media
Myös media on ollut kiinnostunut luokkayhteisön toiminnasta. Esimerkkeinä voidaan mainita muun muassa Uudessa Suomessa, Savon Sanomissa, Amerikan Uutisissa, Florida sekä Lübecker Nachrichten -lehdissä olleet yhteisöä koskeneet kirjoitukset. Myös Yleisradio kuuluu tähän medioiden joukkoon.
Yleisradion New Yorkissa toiminut kirjeenvaihtaja, Vanha Norssi Jussi Himanka haastatteli luokkayhteisön Floridan-matkan aikana luokkayhteisön jäseniä. Hän oli sitä varten matkustanut asemapaikaltaan West Palm Beach’iin. Radiohaastatteluissa käsiteltiin muun muassa vierailijoiden käsityksiä Floridasta, Yhdysvalloista yleensä sekä itse matkasta.
Vuonna 1981 Kari Suomalainen luovutti Veikon silloiselle sponsoriluokalle, toisin sanoen luokkayhteisölle lahjaksi omistuskirjoituksella varustetun piirroksen, joka kosketti hienosti Norssia. Piirros oli tarkoitettu jälleen painetussa asussa ilmestyneen ensimmäisen Veikon kansikuvaksi.
Luokkayhteisö teetätti piirroksesta taulun. Se oli sittemmin muun muassa esillä sekä itse tauluna että valtavana suurennoksena Norssin 125-vuotisjuhliin kuuluneiden Jugend-salin näyttelyssä ja Finlandia-talolla. Luokkayhteisö lahjoitti taulun Norssin omistukseen vuonna 1994.
Taulu on edelleen Norssin Johtavan Rehtorin työhuoneen seinällä. Norssin rehtori kiinnitytti puolestaan aikanaan Finlandia-talossa viimeksi näytteillä olleen, Vanhat Norssit Ry:n kustantaman Veikon kansikuvan suurennoksen auskultanttien huoneen seinälle.
Kuva: Veikko No 1 1981, 1.
Kultaisen Käytöksen Kirja
Vuoden 1996 keväällä järjestivät kouluun ’Vanhimmiksi’ jääneet norssipojat penkkaripäivänä sketsin, joka esitettiin Norssin juhlasalissa. Näytöksen lopuksi paljasti kuusi ’Vanhaksi’ tullutta yleisölle paljaat takapuolensa. Teko oli yksinkertaisesti sanottuna mauton.
Ilta-Sanomissa oli esitystä seuranneena päivänä juttu tilaisuudesta. Siihen sisältyi isokokoinen ja suorastaan irvokas kuva pyllistyksestä, joka oli esityksen päättänyt. Myöhemmin ilmeni, että pyllistäjät ainakin tiesivät tai olivat jopa kutsuneet jutun lehteen kirjoittaneen tilaisuuteen.
Luokkayhteisön samana vuonna pidetyssä luokkakokouksessa mietittiin toimenpiteitä, joihin epämiellyttävän esityksen johdosta voitaisiin ryhtyä. Kokous päätti yksimielisesti, että mikäli vain esiintyjien henkilöllisyys saadaan selville, jokaiselle esiintyjälle pitää Norssin taholta luovuttaa kirja, jossa opetetaan käytöstapoja.
Tämän takia yhteisö hankki kuusi kauniisti sidottua ’Kultaisen Käytöksen Kirjaa’. Ne luovutettiin Norssin silloisen rehtorin Jussi Luukon haltuun sen jälkeen, kun viiden osallistujan henkilöllisyys oli selvinnyt.
Luovutuksen yhteydessä luokkayhteisö esitti yhden toivomuksen. Kirjat piti luovuttaa ’sankareille’ julkisesti koulun jossakin tilaisuudessa ja kaikille saajille samalla kertaa.
Performanssiin osallistuneet pojat tulivat ylioppilaiksi vuonna 1997. Kukin tiedossa olleista viidestä pojasta sai ylioppilastodistuksen luovuttamisen yhteydessä rehtorilta kyseisen kirjan. Rehtori kertoi samalla julkisesti jokaisen olleen tietoinen siitä, miksi oli kirjan saanut.
Tässä yhteydessä kirjan sai tuolloin Vanhoiksi Norsseiksi tulleet Juha Ehrnsten, Sami Häggman, Janne Kario, Juhani Linnainmaa sekä Jussi Ohisalo (HN 1996-1997, 58).
Luovutustilaisuuden päätteeksi rehtori ilmoitti lisäksi, että hänellä oli kuudetta esiintyjää varten vielä jäljellä yksi kirja, jonka tämä voisi noutaa Rehtorin Kansliasta (HN 1996-1997, 58). Aikaisemmin tuntemattomaksi jäänyt kuudes esiintyjä haki juhlan jälkeen niin ikään itse kirjansa rehtorilta.
Jälkijälkikirjoitus
 Luokkayhteisön jäsen, filosofian tohtori, dosentti Pertti ’Lande’ Lindfors on vuonna 2003 ilmestyneessä kirjassaan ’Seikkailuni’ kertonut myös norssiajoistaan. Hän nimesi kirjassaan Luokan Isäksi Roland Freundin. Nimitystä voidaan pitää varsin oikeaan osuneena.
Vuoden Norssi, Ikinorssi ja muun muassa Vanhojen Norssien ja Turnarien kunniamerkillä palkittu ’Rolle’ on elinaikanaan tiettävästi ollut yli kuuden vuosikymmenen ajan osallisena tai aloitteen tekijänä monessa asiassa.
Muun muassa kaikissa tässä luvussa mainituissa toiminnoissa, tapahtumissa ja aikaansaannoksissa. Niistä on melkoinen osa koitunut Norssin hyväksi.
Hänen ja luokkayhteisön toiminta Norssin hyväksi mainittiin myös Norssin lukuvuoden 1981-1982 vuosikertomuksessa.
”5b v:lta 1943 ja lj. 8. 1946 ovat sitoutuneet kustantamaan Veikon painettuna seuraavan kymmenen vuoden aikana, niin että jokaiselle oppilaalle voidaan jokainen numero jakaa ilmaiskappaleena. Mainitulta luokalta Roland Freund on toiminut erityisen aktiivisesti toisaalta yhdysmiehenä, toisaalta myös Veikon nuorten toimittajien henkisenä tukena toimitustyössä. Lukuvuoden aikana ilmestyneet kolme Veikon numeroa ovat todisteena siitä, että hänen vaivannäkönsä on kantanut kaunista hedelmää.” (HIN 1981-1982, 27)
Luokkayhteisön aktiivisista ja kokouksiin osallistuneista 37 jäsenestä oli vuoteen 2008 mennessä 19 siirtynyt tästä ajasta ikuisuuteen. Heistä kolme on siunattu perhepiirissä. Kaikissa muissa tapauksissa, myös sankarivainaja Esko Koiviston siunaustilaisuudessa, on luokkayhteisö aina ollut edustettuna siunaustilaisuuden paikkakunnasta riippumatta.
Lj 5 b luokan luokkamerkki lukuvuodelta 1942-1943.
Roland Freundin kokoelma. Kuva: Erkki Nordberg 2008.
|
