Haastattelussa Vanha Norssi Kauko Sipponen


Kuka?


Miksi tulit Norssiin?

Tulin Norssiin Viipurin klassisesta lyseosta vuonna 1940. Minun piti valita Ressun ja Norssin välillä. Valitsin Norssin, koska siellä oli latinan opetusta ja Ressussa oli vain ranskaa. Jälkikäteen olen miettinyt, kumpi olisi ollut hyödyllisempää.

Mikä on ensimmäinen muistosi Norssista?

Meitä Viipurista tulleita oli aika monta. Nopeasti tutustuttiin muihin ja pian oltiin kaikki samaa joukkoa. Asuimme Humalistonkadulla, sieltä tuli raitiovaunu suoraan Norssiin ja kuljin sillä. Opettajat olivat ihan mukavia. Ylivoimainen oli Esko Roope Joki, joka opetti latinaa. Muistan, kuinka ihmettelin, miten opettaja tietää noin paljon asioita menneestä ajasta.

Mitä tuumasit auskuista?

Näin jälkeenpäin katsottuna emme olleet oikein ystävällisiä opetusharjoittelijoille, joita silloin kutsuttiin naskaleiksi. Kun tuli naskalien tunti – ja varsinkin silloin, kun yliopettajia istui pitkä rivi kuuntelemassa luokan takana – ei tälle vastailtu yhtä reippaasti, kuin silloin, jos omat opettajat olivat paikalla. Tämä on jäänyt mieleen Norssi-ajoista sellaisena pienenä miinuksena.

Miten Norssi on vaikuttanut sinuun?

Kai se siinä on näkynyt, että on pyritty tai jouduttu monella eri alalla johtaviin ja vetäviin asemiin. Olen miettinyt sitä, opetettiinko meitä sodan aikana Norssissa pikemminkin ateenalaistyyppisiksi kuin spartalaistyyppisiksi. Sodan aikana spartalaistyyppinen ajattelu oli vallalla. Ajan mittaan ateenalainen ajattelu kuitenkin on inhimillisempää ja kestävämpää. Spartalaisilta vaaditiin uhrautumista. Ateenasta kuitenkin tuli humanismi, demokratia ja lukematon määrä ajattelijoita ja kirjailijoita. Vaikka Peloponnesolaissodassa Sparta oli vahvempi, ateenalainen perintö elää yhä.

Minkälaisia terveisiä lähettäisit nyky-norsseille?

Voisin antaa semmoista oppia, että elämästä voisi joskus löytää myöskin ne parhaimmat puolet. Minusta nykyisin, ainakin jos lehdistöä seuraa, yhtämittainen valitus on käynnissä. Pitää katsoa, mitä itse voi tehdä asioiden parantamiseksi. Se on kansalaisvaikuttamista, mikä on osa demokratiaa.

Kerro muistosi Veikosta

Siihen aikaan alkoi Veikolta rahat loppua. Muistan, että kävin vanhojen tunnettujen Norssien luona keräämässä rahaa ja pyytämässä 500 markan avustusta. Kävin Mika Waltarin luona Tunturikadulla ja sain avustuksen ja neuvoja. Mietin silloin, ryhtyisinkö toimittajaksi. Waltari sanoi, ettei se ihan niin vekkulia hommaa ole.

Mitä ajattelet nykyisestä Veikko-lehdestä?

Voi sanoa, että siinä kirjoitetaan paljon vapaammin ja reippaammin. Ylipäänsä nykyään sanotaan paljon enemmän, siitä mitä todella ajatellaan tai tunnetaan. Yleensä lehdestä lukiessani ihmisten ajatuksia ihmettelen, kuinka ihmiset haluavat niin vapaasti kirjoittaa omista ajatuksistaan. Se oli ennen paljon rajoitetumpaa.