Norssi ja suuri pulakausi

Opettajien palkkaus oli parantunut vuoden 1929 syyslukukauden alusta siten, että kaikille vakinaisille opettajille maksettiin siitä alkaen niin sanotuista ylitunneista 1 400 markkaa, [€ 369,91] viikkotunnilta. Saman korotuksen saivat myös tuntiopettajat, joilla oli ’oppiarvo’, olivat toisin sanoen suorittaneet filosofian kandidaatin tai jumaluusopillisen erotutkinnon. Muille opettajille maksettiin 1 225 markkaa, [€ 323,67] viikkotunnilta riippumatta siitä, opettivatko he oppi- vai harjoitusaineita. Kevätlukukauden 1930 alusta opettajat siirtyivät lisäksi 10 virkavuoden jälkeen seuraavaan ylempään palkkaluokkaan, josta oikeudesta myös yliopettajat pääsivät nyt osallisiksi. (HSN 1929-1930, 5)

Tilanne kuitenkin muuttui Suuren pulakauden aikana vuonna 1932. Kaikkien valtion virkamiesten peruspalkkoja laskettiin eduskunnan päätöksellä viidellä prosentilla. Muita ankaramman kohtelun alaisiksi joutuivat opettajat, joiden palkkioita niin sanotuista ylitunneista alennettiin 25 prosentilla, vaikka he olivat velvolliset hoitamaan niitä etupäässä rinnakkaisluokilla. Opetusministeriö määräsi puolestaan, että tuntiopettajien palkkioita laskettiin 10 prosentilla. Vähennys koski sekä naimattomia että naimisissa olevia tuntiopettajia, joiden yhteenlaskettu viikkotuntimäärä nousi vähintään viiteentoista. Näihin 15 tuntiin sisältyivät niin luokassa kuin sen ulkopuolella sekä vieläpä valtion oppilaitoksissa hoidetut tunnit. Vähennys oli kuitenkin 10 prosenttia sillä ehdolla, että tuntiopettajuus oli katsottava heidän pääasialliseksi eli parhaimmin palkatuksi toimekseen. Muissa tapauksissa vähennys oli sama kuin vakinaisessa virassa olevilla, 25 prosenttia.

Vuoden 1932 kevätlukukauden alussa astui lisäksi voimaan eduskunnan päätös, jonka mukaan oppilaiden lukukausimaksut korotettiin valtion oppikouluissa 200 markasta [€63,21] 500 markkaan [€158,01]. Normaalilyseosta ei silti yksikään oppilas eronnut tämän korotuksen tähden, ja lukukausimaksujen periminen sujui muutoinkin moitteettomasti. Korotus vaikutti kuitenkin vapaaoppilaspaikkojen määrään. Syksyllä 1931 koulussa oli ollut 675 oppilasta, joista 197, prosenteissa 29.19, oli ollut vapaaoppilaspaikoilla. Kevätlukukaudella vapaaoppilaspaikka oli myönnettävä vielä 35 oppilaalle, jotka ilmoittivat, etteivät voineet lukukausimaksua maksaa. Prosenttiluku kohosi tällöin 34,37:en. 
(HSN 1929-1930, 117; 1931-1932, 5)

Aikakauden hinta- ja palkkatietoja on esitetty luvussa norssi0310 Kansan varat sekä luvussa norssi0314 Henkilökunnan ylityöt.

”Aika on rahaa”, sanoi Kankkunen, kun vei kellonsa kaniin. (Veikko N:o 2-3 1938-39, 44)

Entinen norssi (räätälilleen): ”Jos mestari tulisi laskuineen vaikka torstaina, niin sanon sitten, koska taas voi tulla.” (Veikko N:o 4 1937-38, 129)

Poliisi: ”Eilen olitte sokea ja nyt olette mykkä. Kuinka se on mahdollista?”
Kerjäläinen: ”Jos Te yhtäkkiä saisitte näkönne takaisin niin kuin minä, niin etteköhän Tekin tulisi ilosta mykäksi.” (Veikko N:o 3 1937-38, 99)

Pojan esitelmästä: ”Mozart oli niin köyhä, että hänet täytyi haudata yhteishautaan. Nämä vastoinkäymiset eivät kuitenkaan lannistaneet hänen mieltään.” (Veikko N:o 1 1938-39, 12)