Kehittyvä kantakaupunki

Helsingin keskusta on tietysti Kantakaupunki. Mutta helsinkiläisyyden, ’stadilaisuuden’, ja helsinkiläisen kielenkäytön, ’slangin’, kehto oli keinahdellut Sörkassa ja Rööperissä, ’Röbassa’. Näillä aitojen työläisten asuma-alueilla syntyi ja kehittyi 1800-luvun lopulta alkaen Helsingin tiiviisti suurkaupunkilainen suomalainen elämänmuoto. Se on kuitenkin meidän päivinämme levinnyt ja hajonnut niin laajalle, ettei sitä enää juuri olekaan. Sörkasta ja Rööperistä lähteneet Stadi ja stadilaisuus elivätkin elinvoimaisina itse asiassa vain runsaat puoli vuosisataa. Toisesta maailmansodasta ja sitä seuranneesta ajasta tuli tässä kehityksessä suuri vedenjakaja. (Poukka 2001, 7, 9)

Norssi ja Norssin pojat saivat siten 1930-luvulla elää ja käydä koulua juuri tuossa Stadissa, joka ei enää siirtoväkineen, liitosalueineen ja maaltamuuttoineen palannut koskaan entiselleen. Norssi sen sijaan säilyi omalla paikallaan Punavuoren naapurustossa.

Helsingin asujaimiston kehittymisestä 1930-luvulla saa käsityksen seuraavasta taulukosta.

1) Väestönlaskennat 8.12.1920, 27.11.1930 ja 31.12.1970. Vuonna 1940 ei väestönlaskentaa voitu talvisodan
     takia tehdä. Seuraava väestönlaskenta tehtiin 31.12.1950.  
2) Henkikirjoitus 1.1. kyseisenä vuonna
3) 1930: Euroopan Venäjä 1 959, Ruotsi 2 097, Saksa 1 435, Muut maat 3 585;
     1938: Venäjä 1900, Ruotsi 1 211, Saksa 583, Muut maat 1394.
(HKT 1921, 65; HKT 1931,  HKT 1938, 32-33; 37, 39, 44-45, 47; HKT 1970, 1.1, 1.4, 1.15; HKT 1975, 16; TK 2000, Liitetaulukko 1A)

Asuntotuotanto oli 1920-luvulla kohdistunut voimakkaasti Töölön eteläisiin osiin. Vuosina 1930-1935 asuntotuotanto oli Suuren laman takia varsin vähäistä. Tuolloin valmistuneiden asuntojen koko painottui lisäksi voimakkaasti yksiöihin ja kaksioihin. Asuntojen keskikoko pieneni 2.15 asuinhuoneeseen, joissa asui keskimäärin 1.43 henkilöä. Vuosikymmenen loppupuolella rakennustoiminta elpyi ja painottui kaksioihin sekä yksiöihin. Tuossa vaiheessa rakennettiin pääasiassa Töölön pohjoisempia osia ja Hakaniementorin itäpuolta. (HKT 1938, 9, 20-23, 28-29; HKT 1947, 16, 19-20; ??  HKI 1997, 93; Poukka 2001, 35)

Helsingin asumisolojen kehittymisestä saa kuvan seuraavasta taulukosta.

1) Keittiö on laskettu huoneeksi koska, jos sellainen huoneistossa oli, sielläkin asui joku.   
2) Varsinaisissa asuinhuoneissa
(Lankinen 1985, 14, 19, 38; TK 2000, 55, Liitetaulukko 7; HKT 1939, 20-23, 28-29; HKT 1947, 16, 20-21; HKT 1976, 59)

Helsingin väestön kasvu kaupunginosittain 1910-1946 

(HKT 1966, 69; HKT 1976, 13)

Pääkaupungin oppikouluoloista saa käsityksen seuraavasta taulukosta.

(HKT 1921, 135-137; 1931; 118-119; 1940/1941; 124-125; 1974, 12; 1975; 143-144)

Seuraava taulukko on laadittu erillisen taulukon lukujen perusteella. Siitä voidaan todeta Vapaussodan jälkeisen lähtökohtatilanteen suhde- ja prosenttilukuja sekä niiden kehittyminen vuosikymmenen vaihteeseen sekä vuoteen 1974 saakka.

Helsingin suomenkielisten oppikoulujen ja Norssin kannalta on merkillepantavaa, että kaikkiaan 14 780 iältään 10-19 vuotiaista pojasta jo sentään 3 019 kävi suomenkielistä ja 1 757 ruotsinkielistä oppikoulua. (Lankinen 1988, 14, 19, 38; TK 2000, 55. Liitetaulukko 7; HKT 1931, 118-119; 1939, 20-23, 28-29)

Kaupunki ulottui koko vuosikymmenen ajan edelleen pohjoisessa vain Käpylään saakka. Meri erotti Helsingin idässä Kulosaaren kauppalasta ja lännessä Lauttasaaresta, joka kuului Huopalahden kuntaan. (Waltari & Blomberg 1941, 11)

A. Einola: Helsingin keskustaa vuonna 1931. Valistuksen maantieteelliset opetustaulut.

Kaupungin sisäinen liikenne hoidettiin 1930-luvulla pääasiassa raitiovaunuilla, joita liikennöi Helsingin Kaupungin Liikennelaitoksen edeltäjä Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiö [HRO]. Helsingin kaupunki oli tosin ostanut 1930-luvun alkuun mennessä lähes sen kaikki osakkeet, joten yhtiö oli käytännössä jo tuolloin täysin kaupungin hallinnassa. Raitiotieverkosto saavutti suurimman alueellisen laajuutensa 20.9.1930, jolloin valmistui uusi linja Ruoholahti – Eläintarha – Vallila. Silloin liikennöitiin kaikkiaan 14 raitiovaunulinjaa. (HKT 1931, 202, 206-207; 1938, 218-219, 233, 361; HKL 1972, 19)

Kun kaikkiin esikaupunkeihin ei kannattanut rakentaa raitiotietä, oli linja-autoliikenne alkanut kantakaupungin ja tulevien liitosalueiden välillä jo 1920-luvulla. Liikennettä harjoittivat aluksi useat pienet linja-autoyhtiöt. Kantakaupungin sisäinen autoliikenne oli myös alkanut jo vuonna 1928, jolloin yksityinen Oy Omnibus Ab ryhtyi harjoittamaan sitä punaisilla Reo-merkkisillä linja-autoillaan.

Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiö aloitti lisäksi maaliskuussa 1936 kaupungin sisäisen autolinjan, joka liikennöi Kruunuhaasta Taka-Töölöön. Yhtiö osti myös vuosina 1936-1938 käytännöllisesti katsoen kaikki kaupunkialueella liikennöineet linja-autoyhtiöt kalustoineen, henkilöstöineen ja linjalupineen.
(HKL 1972, 19, 21)

Julkisen liikenteen volyymista saa käsityksen seuraavasta taulukosta ja linjaluettelosta. 

1) Oy Omnibus Ab:n punaiset bussit; Linjat: Eira – Kruununhaka; Kauppatori – Töölö; Erottaja – Hietalahti; Erottaja – Hietaniemi ja Erottaja – Seurasaari.
2) HRO 29.3.1936 alkaen: Keskikaupunkilinja 12: Topeliuksenkatu – Arkadiankatu – Annankatu – Erottaja – Eteläesplanadi – Kruununhaka; Kulosaaren linjaa alettiin liikennöidä 15.5.1936.
(HKT 1931, 202, 206-207; HKT 1938, 218-219, 223, 361; HKT 1947, 233-237, 385, 388;  HKT 1971, 190-194; 327; Estlander 1931, 136-137, 145; Bussikaistalla 2006a)

Pääosa Norssin pojista asui 1930-luvulla aivan koulun lähellä tai ainakin kantakaupungin alueella. Koulumatkat tehtiin ja kahden tunnin mittaisella ruokatauolla käytiin kotona syömässä pääasiassa jalan (Lyytikäinen 1994, 12-13). Kauimmaisetkin asuivat yleensä kaupunkiin yhdistetyillä alueilla: Hermannissa, Kumpulassa, Käpylässä, Meilahdessa, Pasilassa, Toukolassa, Vallilassa ja Vanhassa kaupungissa. Vuonna 1931 ainoastaan 20 poikaa asui Huopalahden kunnassa, siihen kuuluneessa Lauttasaaressa tai Munkkiniemessä, Kulosaaren huvilakaupungissa, Haagan kauppalassa, Helsingin maalaiskunnassa [Vantaa] tai Espoossa (HSN 1930-1931, 69-91). Helsinkiin yhdistetyillä alueilla ja naapurikunnissa asuneet pojat käyttivät koulumatkoihinsa valtaosin raitiovaunua. Yksi raitiovaunumatka maksoi koko 1930-luvun ajan yhden markan (Rauhala 2001). Sen ostoarvo oli koko vuosikymmenen ajan 0.28 – 0.29 euroa.

Asea-vaunu vuodelta 1930 (Federley; SRS 2007)

Norssin nuorimmaiset eivät vain tainneet aina osata käyttäytyä kovin huomaavaisesti, kun nousivat raitiovaunuun tai omnibussiin taikka matkustivat sellaisilla.

”Sateinen syysaamu raitiovaunussa tai omnibussissa: tungosta, vanhoja naisia ja nuoria neitosia seisomassa etu- ja takasilloilla istumapaikan puutteessa. Ja sitten – istumapaikat ovat Norssin ristilakkia kantavien alaluokkalaisten ’miehittämät’! He ovat poikia, joille koulunsa lakin kantaminen tuottaa tyydytystä ja eräänlaista ylpeyttä, mutta samalla miehenalkuja, jotka eivät tiedä, että norssius ja sen värien kantaminen velvoittaa. Velvoittaa – ainakin miehekkääseen esiintymiseen. Tämä epäkohta on korjattava ja pian!

Eikö muuten voitaisi ruveta alaluokkalaisilta vaatimaan juhlallista valaa, ennen kuin he saavat ruveta esiintymään Norssin ristilakissa – valaa, jolla he lupaisivat ainakin esiintyä ja käyttäytyä kuten norssien tulee ja pitää? Se on asia, jota kannattaa harkita.”

Sulo Jalo Veikko 
(Veikko N:o 1 1935, 7-8) 

Samaa mieltä oli joukko civiksiä vuonna 1938.

”Nahat! Nyt haluamme puhua teille hiukan ankarassa äänilajissa. Mistä syystä te olette omaksuneet niin barbaarisen tavan, että ryntäätte vaunuihin ja busseihin aivan kuin olisi kysymys elämästä ja kuolemasta? Ettekö sen vertaa ymmärrä, että se ei sovi oikealle norssille.

Varmaankin on teissä joku sellainen, joka ajattelee, että koska minulla ei ole päässäni Norssin lakkia, niin saan tehdä, kuinka haluan vahingoittamatta koulun mainetta. Mutta se on aivan väärä luulo. Kyllä jokainen, joka vain haluaa, saa tietää sinun koulusi. Tarvitsee vain katsoa esim. Ylioppilastalolla, mihin vaunuun ryntäät, niin asia on selvä.

Nahat! Me toivomme, että ymmärrätte, mistä on kysymys ja oletamme, että pystytte vetämään asiasta oikeat johtopäätökset. Muistakaa ennen kaikkea: Missä ikinä liikuttekaan, aina edustatte norssiutta!

Ihmiset, joiden kanssa joudutte tekemisiin, saavat useinkin vain teistä käsityksen siitä, mitä norssius on. Muistakaa asemanne! Osoittakaa omalla käyttäytymisellänne, että norssius on sitä, miksi he ehkä sen ovat kuvitelleet: korkeaa ja jaloa aateluutta, joka velvoittaa”.                                                                                                                                                                                                                        
Joukko civiksiä
(Veikko N:o 7 1937-1938, 209)

Vuosikymmenen lopulla Norssia alkoi käydä useampiakin Helsingin maalaiskunnassa ja Espoossa asuvia poikia (HSN 1930-1931 – 1939-1940-1941), jotka tekivät koulumatkansa ilmeisesti pääasiassa junalla. Paikallisjunia kulki 1930-luvulla sekä pääradalla että rantaradalla noin tunnin välein. Vuosikymmenen puolivälissä lisääntyivät myös Helsingin maalaiskuntaan ajettavat linja-autovuorot. Autoja kulki päivällä esimerkiksi Hakkilan ja Tikkurilan suuntiin puolen tunnin välein. (HKM 2006b; Helsinki 1930, 82, 86, 88)

Kaupunkialueen ulottuvuuksista saa käsityksen kaupungin vuoden 1937 matkailukartasta. Karttaa suurennettaessa näkyvät myös raitiovaunulinjat, tosin heikohkosti.

(Kuva: HKI 1937)

Helsinkiin 1930-luvulla rekisteröityjen moottoriajoneuvojen lukumäärät osoittavat, että koulupoikien liikkuminen kaduilla oli liikenteen kannalta hyvinkin turvallista.

1) Näistä erikoisautoja 538
(HKT 1921, 283; HKT 1938, 218-219, 223, 361; HKT 1947, 233-237, 385, 388; HKT 1971, 315)

Liikennelaskennat tehtiin yhtenä päivänä syyskuussa kello 06.00-20.00 välisenä aikana. 

1) Pakettiautoja, moottoripyöriä, hevosajoneuvoja, polkupyöriä, käsirattaita ym.
2) Linnoittamistöitä ja liikekannallepanovalmisteluja oli käynnissä 
3) Mannerheimintie Hesperiankadun kohdalla
4) Pitkäsilta, kun Hakaniemen silta oli jo otettu käyttöön
(HKT 1931, 210-211; 1952, 266; HKT 1971, 187)

Kiireinen liikennepoliisi Heikinkadun ja Simonkadun – Kaivokadun risteyksessä 1937.
Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.

Volvon malli PV 653-5, joka tuli sarjavalmistukseen vuonna 1933.
Kuva: Bilia Oy.

Studebaker State Commander 1938. Kuva: Vehoniemen automuseo; Raimo Myllyoja.