Vanhat Norssit ry Historiikin etusivulle 1867 - 1930. Norssin perintö 1930-luku. Pulasta sotaan 1940-luku. Sota-aika ja normalisoituminen 1950-luku. Levottomat teiniparvet 1960-luku. Tiedostavat teiniparvet 1970-luku. Tytöt ja kouluneuvostot Epilogi Liitteet Lähteet Videot













Korjatut koulutilat

Vuonna 1905 valmistunut ja lukuvuoden 1925-1926 aikana laajennettu koulutalo alkoi 1930-luvulla taas tarvita korjausta. Valtioneuvoston myöntämän ylimääräisen määrärahan turvin tehtiin Suomalainen Normaalilyseon Partiopojille oma partiokolo talon kivijalkakerrokseen. (HSN 1932-1933, 3) Kesällä ja syksyllä 1934 jouduttiin jo suurempiin korjaus- ja järjestelytöihin. Koulun vanhan osan lämpöjohdot uusittiin kokonaisuudessaan ja loppuun kuluneet höyrykattilat osittain. Työ edesauttoi lämmön saattamista talossa riittävän korkeaksi sekä sen jakaantumista tasaisesti eri huoneisiin. (HSN 1934-1935, 3)

Työskentely- ja opintosaleissa tehtiin myös huomattavia uudistuksia. Luonnonhistorialliset kokoelmat siirrettiin ylimmästä kerroksesta alimpaan ja sijoitettiin entiseen kemiansaliin, joka oli ollut oppihuoneeksi pimeähkö ja kolkko. Luonnonhistorian luokka siirrettiin uuden kokoelmahuoneen välittömään yhteyteen aurinkoiseen oppisaliin, jonka kalusto uusittiin vastaamaan silloisia nykyaikaisia työskentely- ja opetusmenetelmiä.

Huoneiden välikköön sisustettiin vielä opettajia varten pienehkö huone. Entinen kokoelmahuone järjestettiin maantieteen oppisaliksi, johon rakennettiin kohoavat istuinrivit ja tehtiin laaja taulupinta. Viereinen huone varattiin kemian opetusta ja oppilaiden luonnontieteellisiä laboratoriotöitä varten. Sen opintopöydille vedettiin vesi- ja kaasujohdot.


Uusi kemianluokka 1936.
Kuva: Otavan kuvaosasto; Kiuasmaa 1982, 287.

Niin sanotun vanhan ja osittain uudenkin voimistelusalin kiipeämisköydet ja -tangot sekä rekit varustettiin liukukiskoilla, jolloin salit tulivat avarammiksi muun voimistelun harjoittamista varten. Ullakolle, jota ei ollut laisinkaan hyödynnetty, sisustettiin suurehko sali oppilaiden hiljaista työskentelyä varten.

Sinne tehtiin myös kirjojen säilyttämistä varten erityinen osasto, johon saatiin riittävät hyllyt. Salin toiseen osaan mahtui vielä 80 työskentelysijaa. Tähän lukusaliin ei kuitenkaan saatu hankituksi muuta kirjallisuutta kuin mitä sinne voitiin siirtää koulun omasta kirjastosta. Kaupunginhallitus myönsi vielä kevätlukukauden 1935 lopussa koulutalon lounaispäässä olevan kolmionmuotoisen puistoalueen käytettäväksi koulupuutarhaa varten. Senkään perustamiseen ei koululla ollut koskaan varoja.
(HSN 1934-1935, 3-4)

Uuden voimistelusalin loputkin kiipeämisköydet, -tangot sekä rekit saatiin lukuvuonna 1936-1937 liukukiskoille, jonka lisäksi voimistelusaliin saatiin tuulettaja. Juhlasaliin tehtiin ilmanpuhdistuslaitos, joka vaihtoi siellä olevan ilman lyhyessä ajassa. Koulun vintille sisustettuun lukusaliin ei sen sijaan saatu 1930-luvulla hankituksi uudempaa ja opetustyössä tarpeellista kirjallisuutta. Sinne sijoitettiin sen takia lukuvuonna 1936-1937 Konventin verraten huomattava kirjasto, jota pidettiin auki tunnin ajan kahdesti viikossa oppilaiden omassa valvonnassa. (HSN 1936-1937, 5)

Koulun harras toive oli saada rehtorinkanslian ja opettajahuoneen sekalainen, loppuun kulunut ja osin rikkinäinenkin kalusto uusittua. Toive toteutui vasta lukuvuonna 1938-1939, jolloin uusiin kalusteisiin saatiin 50 000 markan määräraha. Kalusteet teetettiin Keskusvankilassa. (HSN 1938-1939, 8)

Norssi sai 1930-luvulla vastaanottaa huomattavia taidelahjoituksia. Lukuvuonna 1933-1934 saatiin kaksi suurehkoa, 240 x 175 suuruista maalausta. Taulun ’Kalastajia’ oli maalannut taiteilija Anton Lindforss [1890-1943] ja teoksen ’Suksipoikia’ taiteilija Alvar Cawén [1886-1935]. Joulukuun 8. 1935 vietetyn Sibelius-juhlan yhteydessä koulu sai lahjoituksena taiteilija, koulun piirustuksen opettaja Toivo Tuhkasen maalaaman Jean Sibeliuksen muotokuvan.


Portaikko 1937. Kuva: Veikko N:o 8 1936-37, 209.

 

Koulun juhlasaliin lahjoitettiin 27.4.1937 kuvanveistäjä Alpo Sailon [1877-1955; Kuva: Roudasmaa, 28] ’Runonlaulajapatsaan’ lähes puolitoista metriä korkea kipsinen, tummaksi patinoitu jäljennös. Lukuvuoden 1938-1939 aikana saatiin vielä Alpo Sailon suurikokoinen kipsiin valettu Larin Parasken patsas. (HSN 1933-1934, 4-5; 1935-1936, 4; 1936-1937, 5-6; 1938-1939, 10) Tulkoon vielä mainituksi, että kuvanveistäjä Alpo Sailo oli toiminut Vapaussodan aikana Helsingin Valkokaartin IV Pataljoonan, Etappipataljoonan komentajana.

 


Anton Lindforss: Kalastajia.
Kuva: Erkki Nordberg 2007.