Koulutalon uudet kasvot

Kuva: Ilpo Heporauta.

Lukuvuonna 1960/1961 tehtiin koulurakennuksessa vain vähäisiä korjaustöitä. Käytäviin ja muutamiin luokkiin saatiin uusi lattiapäällyste, mutta monessa luokassa jouduttiin vielä tyytymään epäkäytännölliseen, kuluneeseen puulattiaan. Tilanpuute ja työskentelyolosuhteiden saaminen ajan tasalle edellyttivät kuitenkin laajempia korjaus- ja uudistamistöitä.

Koulukalustoon ja opetusvälineistöön oli sen sijaan saatu huomattavaa täydennystä. Kaikissa luokissa oli nyt uudet karttatelineet. Pulpettikantaa oli uusittu ja kesällä saataisiin vielä 100 uutta pulpettia. Syksyllä tulisi silti vielä kolmessa luokassa olemaan huonokuntoiset pulpetit. Pula auskultanttien penkeistä sen sijaan jatkui, samoin niiden kanniskelu luokasta toiseen.

(HN 1960-1961, 3)

Lukuvuoden 1961/1962 päättyessä koulurakennuksen korjaustilanne näytti jo paljon valoisammalta. Todellinen peruskorjaus aloitettaisiin heti kesäkuun 1962 alussa, ja se saatettaisiin loppuun vaiheittain kolmen kesän aikana. Peruskorjaukseen ei kuitenkaan kuuluisi lisätilojen rakentamista, eikä ullakolle saataisi uusia luokkia, vaikka siellä tilaa olisikin ollut. Kaupungin asemakaavaosaston mukaan koulun tontin rakennusoikeus oli nimittäin jo silloisenaankin ylitetty.

Käytössä olleiden huonetilojen tarkoituksenmukaisempi järjestely ja sisustuksen nykyaikaistaminen tulisivat silti merkitsemään monien puutteellisuuksien korjaantumista. Oppilasyhdistyksille saataisiin oma kerhohuone jo syksyyn 1962 mennessä. Luvassa olivat myös lämpökeskuksen ja putkiston uusiminen sekä ilmastoinnin järjestäminen. Maalaukset tehtäisiin kuitenkin vasta viimeisenä kesänä, joten koulu ei vuoden 1962 syksyn 75-vuotisjuhlissa olisi missään juhlakunnossa.

(HN 1961-1962, 3)

Norssienkin odotukset olivat kesän kynnyksellä kovat.

Kuullun huhun mukaan koulussamme suoritetaan ensi kesänä laajoja väliseinien siirtoja ja järjestelyjä. Voidaan toivoa oppilashissiä ja kellariin navettaa maidonjakelun uudistamista varten. Oletettavinta kuitenkin lienee, että kysymys on pääoven kiinni muuraamisesta ja uuden pääsisäänkäytävän rakentamisesta Manalan nykyisen luukkumaisen oven ympärille. [Sen käyttö voitaisiin kieltää opettajilta.] (Pulpetin mietelmät; Veikko N:o 2 1962, 28)

Kesällä 1962 korjattiin muun muassa suuren voimistelusalin lattia ja pukuhuoneet sekä suihkuhuoneet uusittiin. Pukuhuoneen seinälle saatiin lisäksi peili. (Veikko N:o 4 1962, 29)

AK 7 b:lle: ”Partapeiliin katsottaessa muodostuu oikeinpäin oleva valekuva. Niiiin että se kauneus mikä sieltä näkyy on vain valhetta. (Veikko N:o 4 1968)

Lukuvuoden 1962/1963 peruskorjaustilanne näytti entistä valoisammalta. Pahimmat puutteet saataisiin poistettua lukuvuonna 1963/1964. Täyskorjaus oli aloitettu jo edellisenä kesänä rakennuksen opettajainhuoneen puoleisesta päästä. Sinne saatiin uusina tiloina kipeästi kaivatut kritiikkihuoneet ja oppilaiden kerhohuone. Myös lämpökeskus ja ulkokatto uusittiin. Täyskorjaus jatkuisi kesällä 1963 rakennuksen toisessa päässä, ja maalaustyöt jäisivät kesään 1964. (HN 1962-1963, 3)

Koulun työskentelyolosuhteet paranivatkin huomattavasti lukuvuonna 1963/1964, joskin peruskorjauksen toisen vaiheen työt jatkuivat vielä syksyllä 1963. Mutta kesäremontti valmistui kuin valmistuikin jouluun mennessä. Koulussa oli nyt ajanmukainen lämpökeskus, perin pohjin uudistetut ruokailutilat, biologian, maantiedon, fysiikan ja kemian erikoisluokat sekä kokoelmahuoneet ja auskultanttien huoneet. Taloon oli lisäksi asennettu keskusradio. Talon sisä- ja ulkomaalaus jäivät tosin vielä vuoden 1964 kesälle. (HN 1963-1964, 3)

Pojille syysremontti merkitsi kuitenkin tilapäistä nälkäkuuria.

Nälkä, nälkä, nälkä. Syömispuuhat viipyvät. Ruokalaa ehkä korjataan. Tai sitten kaupunki on ottanut lisää tuntipalkkalaisia. (Lennun leimaukset. Veikko N:o 3 1963, 17)

Mutta lopulta päästiin taas emalikupeista nautittujen pinaatti- ja makaronivellien makuun.

Kaunista rakentamista ja kallista on varmasti ollut ruokasalin uusiminen. Lattiat kiiltävät kuin olisivat ne silmänruuaksi tehdyt. Ruokaa massuun, ruokaa tassuun. (Lennun leimaukset. Veikko N:o 4 1963, 34)

Kolme vuotta kestänyt peruskorjaus saatiin sitten lopulta päätökseen kesän 1964 maalausurakan valmistuttua. Tämä peruskorjaus oli vuosikertomuksen mukaan laajin ja merkityksellisin 60 vuoteen. (HN 1964-1965, 3)

Kuva: Ilpo Heporauta.

Peruskorjausta seurattiin ja kommentoitiin luonnollisesti myös Veikossa, joka oli vielä tuolloin ihka oikea koululehti. Remontista ja sen tuloksista saa päivittäiskäyttäjän näkökulmasta hyvän kuvan Jässin 6 b kirjoituksesta Veikon numerossa 3 1963.

Päivänsalo: ”Mitkäs olivat hindulaisten pyhät kirjat?”
Ääni takavasemmalta: ”Kama Sutra”
(Veikko N:o 3 1967)

Norssin uudet kasvot

Kulunutta koulutaloamme on kesällä alettu muokata. Sehän on miltei joka vuosi toistuva operaatio. Tietenkin on hyvä, että koulua korjaillaan, mutta nämä uudistukset särkevät vanhoja tottumuksia. Esimerkiksi kesänkuvatuksena 1962 rakennetut uudet portaat vaativat salaa harjoittelemista, ennen kuin ne oppii nousemaan ylös kompuroimatta alimmalla, liian korkealla portaalla ja potkimatta tyhjää ylimmällä, joka on liian matala.

Ennen muinoin taas olivat pulpettien kannet nostettavia. Kun ne vaihdettiin keveisiin, kiinteäkantisiin yhdenmiehenpöytiin, kansien nostelemisesta on koitunut vain epäjärjestystä.

Äskettäin oli pienen jumppasalin puoleinen ulko-ovi suljettu norsseilta. Se saattoi kioskin kantavieraat päästämään suustaan aikamiehiltä opittuja sanoja, kun he olivat aikoneet käyttää naskalien-portaat-alas-alaovesta-ulos-roskalaatikon-päälle-aidan-yli-reittiä kiskalle ja huomanneetkin veistosalin kohdalla joutuneensa umpikujaan.

Ja luonnollisesti pihan toiselle ovelle on syntynyt entistä pahempi tungos kellon soidessa sisään. Jos joltakin putoaa esim. juuri Lähetyskirjakaupasta ostettu uusi viivotin tuohon kaaokseen, hänellä on entistäkin pienemmät mahdollisuudet löytää jälkeenpäin siitä edes pieni sirunen. Heti ei kannata yrittää eteenpäin vyöryvän lauman jaloissa, senhän tietää jokainen norssi.

Joukko pahamaineisia sekatyömiehiä on kansoittanut koulun. Ainakin he saavat uteliaita nahkoja ympärilleen, koska näitä haalariherroja on aika vaikea erottaa joutomiehistä.

Johiksellakin on aika kaaos. Kentän reunaan alettiin kaivaa lupaavan näköistä pitkulaista syvennystä. Mutta kun muutama kymmenen metriä oli kaivettu, alettiinkin kaivantoa täyttää. Se järkytti paatuneita norsseja – Johanneksen kentällä harjoitetaan työttömyystyötä. Myös Johiksen tutut rakkaat kalliot on revitty alas. Miksi?

On ihmetelty, miksi luokkien lamppuriu’ut asetettiin niin kovin matalalla. Ei ainakaan verryttelyhousuja varten, on varoitettu. Ehkä syy on sitten nykyaikaisessa kehityksessä, joka pyrkii saamaan kaiken, kuten autot, jotkut rakennukset, huoneet, sohvat, pöydät ym. pitkiksi ja mataliksi [ks. uudet lamput!]. Matalalla olevat orret tekevät luokan pitemmän ja matalamman tuntuiseksi. Nyt meillä norsseilla on modernit ja virtaviivaiset luokkahuoneet!

Uusien lamppujen sytyttäminen tulee kalliiksi. Eikö nyt voitaisi ajatella, että pidettäisiin ympäri vuorokauden valoa koulussa. Ehkei kuluva sähkö tule maksamaan niinkään paljon kuin aamulla sytyttäminen ja iltapäivällä sammuttaminen. Yksi lisähyötykin olisi: valo pitäisi murtovarkaat loitolla, jos sellaisiakin ääliöitä ilmaantuu, jos luulevat voittavansa jotakin ryöstämällä koulumme.

Käytävissä roikkuu nyt uudet kellot, joista jokainen oppilas voi asettaa oman kellonsa koulun aikaan. Kotonahan kellot voi taas asettaa oikeaan aikaan.

Useille on arvoitus portaikkojen kohdalla palavat ’ulos’-lyhdyt. Pitäisihän jokaisen tietää, mistä pääsee ulos. Jos ei, niin avuliaat opettajat neuvovat. Ainakin näytelmäkerhon jäsenet tuntevat olonsa kotoiseksi, sillä elokuvateattereissahan on matkittu tätä samaa ideaa.

Kouluumme asennetun uuden keskusradion kautta voi rehtori ilmoittaa oppilaille tärkeitä asioita, kuten että ulkona sataa, ja muistuttaa, että silloin saa viettää välitunnin sisällä. Luokassa olevan vastaanottimen vieressä on toinen samantapainen laitos, ja on olemassa vaara, että siinä on lähetin, jonka kautta kaikki luokassa kuuluvat äänet kantautuvat salaa opettajainhuoneeseen tai rehtorin kansliaan. Mutta ehkä se on sittenkin vain aivan tavallinen venttiili.

Myös pihalla on keskusradioon kytketty kovaääninen. Sen täytyykin olla todella kovaääninen kovaääninen , jotta siitä tuleva puhe voittaisi 800 norssin kurkusta lähtevän ääntelyn.

Suurempi jumppasali muistuttaa vielä tällä hetkellä modernia taidegalleriaa. Sinnekin tulee uudet lamput. Toivottavasti ne asetetaan tarpeeksi korkealle.

Norssin uusia kasvoja ovat myöskin tämänvuotiset nahat. On huolestuttavaa todeta, kuinka nahkaparat pienenevät vuosi vuodelta.

Jässi 6 B
(Jässi 1963a)

MaCa: – Ranskan väkiluku on De Gaullen aikana selvästi kasvanut. – Ei siihen De Gaullella kylläkään henkilökohtaisesti ole ansioita. (Veikko N:o 2 1965, 18)

Uusien neonlamppujen sytyttäminen olikin kuulemma kallista. Niinpä rehtori tuli itse syyslukukauden 1963 alussa tämän kirjoittajan 7 a -luokkaan kertomaan siitä. Lamppuja ei saanut mitenkään sammuttaa koko koulupäivän aikana, vain vasta sen päätyttyä. Tätä fysikaalis-kemiallista ilmiötä ei tosiin kukaan luokan matemaattisten aineiden neroista osannut meille muille eeppisille lyyrikoille selittää.

Ja Johanneksen kenttäkin tuli lopulta vuonna 1963 uuteen uskoon (Veikko N:o 3 1963, 17).

Kuva: Ilpo Heporauta.