Oppikoulun tilinpäätös

Seuraavassa taulukossa on esitetty tunnuslukuja kunkin lukuvuoden päättyessä.

(HN 1969-1970 – 1973-1974; Oppilasluettelot 1965 – 1974)

Tunnuslukutaulukon tiedoista voidaan tehdä eräitä havaintoja. Norssin vuosikertomuksista tai Kansallisarkistoon 1970-luvulla luovutetusta arkistomateriaalista ei enää selviä lukuvuosien 1971-1972 – 1973-1974 vapaaoppilaiden määriä, karsintalukuja eikä arvosanojen keskiarvoja. Näiden kriteerien kohdalla ei siten voi tehdä mitään johtopäätöksiä.

Koulun oppilasmäärä pysytteli yli 700 oppilaassa ja kasvoi jonkin verran vuosikymmenen puoliväliä lähestyttäessä. Ylioppilaiden määrä vaihteli 68-84 välillä, mikä vastasi suunnilleen edellisen vuosikymmenen lukuja.

Oppikoulun pääsytutkintoa oli helpotettu vuonna 1955, jolloin oli pelätty oppilasaineksen heikkenemistä. Tällaista ilmiötä ei voitu kuitenkaan 1960-luvulla osoittaa Norssissa tapahtuneen. Tähän saattoi tietysti vaikuttaa oppikoulujen ja oppikoululaisten määrän kasvu koko maassa. Alla olevassa taulukossa on tilastotietoa oppikoulujen ja oppikoululaisten määristä, Suomen väkiluvusta ja oppikoululaisten prosentuaalisesta osuudesta koko väestöstä tiettyinä lukuvuosina (Vehvilä & Castrén 1975, 293).

Jotta peruskoulun tulon ja sen myötä oppikoulun pääsytutkinnon poistumisen vaikutuksia oppilaiden koulumenestykseen voitaisiin edes ruveta tutkimaan, olisi aikasarjoja jatkettava 1970-luvun loppuun ja edelleen koko 1980-luvulle. Alla olevasta prosentuaalisesta [%] taulukosta voidaan kuitenkin todeta, että Norssi piti karsivaisuudessa pintansa viimeiseen puhtaaseen oppikouluna olonsa vuoteen [1971] asti.

(HN 1969-1970 – 1973-1974)

Ylioppilastutkintoa oli uudistettu lukuvuonna 1969/1970 siten, että arvosteluasteikkoon oli otettu mukaan kaksi uutta arvosanaa: Magna cum laude approbatur [M] ja Lubenter approbatur [B]. Arvosteluasteikosta oli täten tullut kuusiportainen entisen neliportaisen sijaan.

Ylioppilastutkintolautakunta päätti arvosanojen pisterajat kullakin tutkintokerralla erikseen, kun arvostelutyö oli ensin saatu päätökseen. Arvosanojen suhteelliset osuudet vaihtelivat siten jonkin verran eri kokeissa ja eri tutkintokerroilla.
(YOTL 2007)

Uudistuksella pyrittiin mitä ilmeisimmin ylioppilastutkinnosta saatujen arvosanojen normaalijakautumaan.

Norssin omien ylioppilaiden ylioppilaskirjoitusten yleisarvosanat on esitetty lukumäärinä seuraavassa taulukossa. Vertailun vuoksi on mukaan otettu myös lukuvuodet 1969-1970 ja 1974/1975 – 1975/1976.

1) Ylioppilaita
2) Laudatur = [häntä] kiittäen / ylistäen
3) Magna cum laude approbatur = [hänet] suurten kiitosten kera hyväksytään
4) Cum laude approbatur = [hänet] kiitosten kera hyväksytään
5) Lubenter approbatur = [hänet] mielellään hyväksytään
6) Approbatur = [hänet] hyväksytään
7) Improbatur = [hänet] hylätään
8) K. = keväällä
9) S. = syksyllä
10) Yksi kompensoitiin/kirjoitti myöhemmin
11) Syksyllä 1975 neljä hyväksyttiin merkinnällä H; Syksyllä 1976 kaksi hyväksyttiin merkinnällä H
(HN 1970-1971; 1971-1972; YTL 1972-1976)

Vertailun vuoksi todettakoon vielä kerran kevään ylioppilaskirjoituksissa valkolakin saaneiden määrät koko valtakunnassa.

(Kiuasmaa 1982, 382)

Norssin yleisarvosanojen prosentuaalinen [%] jakautuma lukuvuosittain on esitetty seuraavassa taulukossa. Taulukkoa luettaessa on otettava huomioon seuraavaa. Lihavoimattomalla pienemmällä tekstillä esitetyt luvut ovat vertailulukuja. Lihavoidulla tekstillä merkityt luvut koskevat tarkastelukauden lukuvuosia 1970-1971 – 1973-1974.

1) Ylioppilaita
2) Laudatur = [häntä] kiittäen / ylistäen
3) Magna cum laude approbatur = [hänet] suurten kiitosten kera hyväksytään
4) Cum laude approbatur = [hänet] kiitosten kera hyväksytään
5) Lubenter approbatur = [hänet] mielellään hyväksytään
6) Approbatur = [hänet] hyväksytään
7) Improbatur = [hänet] hylätään
8) Yksi kompensoitiin
9) Keväällä + syksyllä
10) Kompensoitiin / kirjoitti myöhemmin
11) Syksyllä 1975 neljä hyväksyttiin merkinnällä H = Hyväksytty; Syksyllä 1976 kaksi hyväksyttiin niin ikään merkinnällä H
(HN 1970-1971; 1971-1972; YTL 1972-1976)

Näistä kahdesta, vain Norssia koskevasta taulukosta voidaan todeta seuraavaa. Edellisenä vuosikymmenenä yleisarvosanan laudatur oli kirjoittanut 31.19 – 50.63 prosenttia, keskimäärin 41 prosenttia kaikista Norssin ylioppilaista. Tässä luvussa tarkasteltavina lukuvuosina 1970-1971 – 1973-1974 yleisarvosanan laudatur kirjoitti jo 40.51 – 66.66 prosenttia ja keskimäärin 57.42 prosenttia kaikista ylioppilaista.

Yleisarvosanat cum laude approbatur, lubenter approbatur ja approbatur näyttivät nyt olevan merkkejä jonkinasteisesta epäonnistumisesta kirjoituksissa. Kahtena viimeisenä verrokkilukuvuotena, 1974-1975 – 1975-1976 laudaturin kirjoittaneiden määrä laski 44.93 – 46.34 prosentin ja keskimäärin 45.65 prosenttiin. Myös improbaturin kirjoittaneiden määrä nousi silloin merkittävästi.

Näiden lyhyiden aikasarjojen perusteella ei voi tehdä kuolemattomia johtopäätöksiä. Syitä voidaan sentään arvailla. Peruskoulun tulolla ei vielä ollut mitään tekemistä vuosina 1970-1976 kirjoittaneiden ylioppilaiden arvosanoihin. Peruskoulun opetussuunnitelmaa alettiin noudattaa Norssin ensimmäisillä luokilla vasta lukuvuodesta 1972-1973 alkaen. Nämä pikkunorssit kirjoittivat ylioppilaiksi vasta lukuvuonna 1979-1980 tai sen jälkeen.

Lukusuunnitelmien uudistamisella saattaisi sen sijaan olla jotakin osuutta asiaan. Vapaaehtoiset ja valinnaiset aineet näet lisääntyivät ja monipuolistuivat lukuvuodesta 1972-1973 alkaen Linjajakoisessa Lyseossa merkittävästi ja Klassillisessa Lyseossa jonkin verran. Niiden joukossa oli myös eri lukuaineiden erikoiskursseja.

Kun tarkastellaan vain norssien hyvää menestymistä ylioppilaskirjoituksissa, voidaan syyllistä ilmeisesti hakea Ylioppilastutkintolautakunnasta. Olihan ylioppilastutkinnon arvosteluasteikko vastikään lukuvuonna 1969-1970 muutettu perinteisestä neliportaisesta asteikosta kuusiportaiseksi.

Uuden asteikon kalibrointi haki aluksi tietysti vielä muotoaan. Mutta sekään ei voi yksin selittää norssin abiturienttien lukuvuosien 1972-1973 ja 1973-1974 historiallisesti ylivertaista massamittaista menestystä.

Syyllisiä voidaan tietysti etsiä pojista itsestään, kun tarkastellaan pelkkiä ylioppilaskirjoitusten tuloksia. Vuoden 1992 matrikkelitietojen mukaan kuitenkin vain harva näistä 1970-luvun alun ylioppilaista oli ehtinyt vielä, noin 40-vuoden iässä, saavuttaa mitään tieteellisesti häikäisevää karriääriä. Matrikkelitiedot ovat toisaalta akateemisten opintojen ja saavutusten kohdalla yllättävän monella lakonisen lyhyet: yo 1971, 1972, 1973 tai 1974.

Joka tapauksessa voidaan todeta, että Norssiin oli noina vuosina kerääntynyt sellainen oppivaisten abiturusten tihentymä, joka suoritti ylioppilastutkintonsa peräti mallikkaasti. Olisikohan yhteiskunnallisten kysymysten yliaktiivisella pohdinnalla ollut myös harmaita aivosoluja muutoinkin aktivoivia vaikutuksia?

Lopuksi kannattaa hyvään menestykseen syyllisiä etsiä Norssin omista opettajista. Opettajainvalmistus oli uusittu 1960-luvulla, mikä oli varmasti pannut 1970-luvun arvoisat yliopettajat ja lehtorit arvioimaan myös omaa työtään. Pedagogiikka haki myös tuolloin uutta suuntaa, jonka tarkoituksena oli saada oppilaat oppimaan entistä tehokkaammin.

Siitä voidaan lukea enemmälti luvusta norssi0709 ’Radikaalia pedagogiikkaa’. Norssin opettajakunta uudistui lisäksi 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa, mikä toi pedagogiikan ja didaktiikan uusia tuulahduksia luokkaopetukseenkin. Menestyksen syitä oli siten ilmeisesti niin syissä kuin sepissäkin.

Seuraavassa taulukossa on esitetty tilastotietoa auskultoinnin volyymeista Norssissa lukuvuosian 1969-1970 – 1973-1974. Valitettavasti vuosikertomusten tilastointijärjestelmä ei enää antanut mahdollisuuksia auskultanttien pitämien tuntien lukumääräiseen tarkastelemiseen.

(HN 1969-1970 – 1973-1974)

Auskultanttien vuosittainen määrä oli 1960-luvulla vaihdellut 263–317 välillä ja ollut keskimäärin 287 vuodessa. Tuolloin oli lisäksi ollut seitsemänä vuotena toiminnassa 25. luokka, joka oli tasannut auskultanttien määrän muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta alle 12:een luokkaa kohden. Tällä tarkastelukaudella auskultanttien vuotuinen määrä kohosi 290 – 312 välille ja oli keskimäärin 305 vuodessa.

Koska koulussa oli enää 24 luokkaa, auskultanttien määrä vaihteli luokkaa kohden välillä 12 ja 13 välillä. Tämä merkitsi sitä, että kun opetusharjoittelu oli ollut paineista 1960-luvulla, niin nyt se alkoi olla ylipaineista. Norssissa elettiin siten ikään kuin uudelleen 1930-luvun alkupuolen vuosia, jolloin Tyttönormaalilyseo ei ollut vielä saanut omaa auskultointitoimintaansa käyntiin.

Auskultanttien pitämien tuntien määrää ei voi tilastoinnin muuttumisen takia enää esittää. Historia- ja omakohtaiseen muistitietoon perustuen voidaan kuitenkin olettaa, että niitä olisi voinut olla keskimäärin 120 kutakin luokkaa kohti vuodessa. Tässä olettamuksessa on otettu huomioon se, että 1.-2. luokilla sekä 8. luokilla harjoitustunteja oli vähiten.

Näin lyhyestä lukusarjasta ei voi tehdä johtopäätöksiä auskultanttien määrän muutoksista, ei verrattuna tarkastelujaksoa edeltäneeseen eikä sitä seuranneeseen aikaan verrattuna. Eräitä arvioita voidaan kuitenkin tehdä. Vuosikymmenen alun määrälliset paineet johtuivat varmaan osittain siitä, että suuret ikäluokat olivat saaneet yliopisto-opintonsa päätökseen ja hakivat nyt oppikoulun opettajan tai peruskoulun aineenopettajan pätevyyttä.

Ei voi kuitenkaan olla mietiskelemättä sitä, mikä merkitys kouludemokratia- ja kouluneuvostokokeilulla oli opetusharjoitteluhalukkuuden vähenemiseen lukuvuonna 1973-1974. Eihän Demokraattiset Koulutyöntekijät Ry:n jäsenmäärä edustanut kuin hyppysellistä koko opettajakunnasta. Yleisdemokratia löysi silti tiensä myös Norssin auskultanttien joukkoon kuten alaluvusta norssi0715 ’Naskalit barrikadilla’ voi lukea.

Kiinnostuksen laskeminen saattoikin johtua hyvin yksinkertaisesta syystä. Itseään kunnioittavat nuoret maisterit eivät yksinkertaisesti viitsineet lähteä tappelemaan kaikenlaisten yleisdemokraattisten kouluviranomaisten, kouluneuvostojen ja politikoivien oppilaiden kanssa.