Aktiiviset alumnit

Vanhojen Norssien historiaa

Entisten oppilaiden runsas osanotto antoi koulun 18.10.1947 pidetylle 60-vuotisjuhlalle erityisen leimansa ja teki siitä ikään kuin perhejuhlan. Illalla vietetyssä lähes 700 konventtilaisen juhlakonventissa esitettiin entisten norssien toimintaa järjestettäväksi säännöllisiin muotoihin.

Entisten norssien Konventti kokoontui 24.11.1947 keskustelemaan 60-vuotisjuhlien yhteydessä lausuttujen toivomusten johdosta koulun entisten oppilaiden ja koulun välisestä yhteistoiminnasta. Lyhyen keskustelun jälkeen päätettiin valita Vanhojen Norssien Hallitus. Siihen tulivat kuulumaan:

Sekä nykyistä että entistä oppilaskuntaa koskevien käytännöllisten kysymysten hoitamiseksi muodostettiin lisäksi Norssien Valtuuskunta, jonka kokoonpanoksi tuli:

Vanhojen Norssien ensimmäisiä toimenpiteitä oli noin 30 000 markan, 1 534 euron, kokoaminen Konventin kerhohuoneen sisustamista varten. Samalla asetettiin toimikunta hankkimaan koululle entisen rehtorin, F. A. Heporaudan kuva sekä eräiden opettajien valokuvat.

Norssin päivän perinne syntyy

Monen monien luokkakokousten kokoamiseksi yhteen päätettiin viettää erityistä Norssipäivää. Ensimmäistä Norssin Päivää vietettiin 5.5.1948. Kello 08.10 pidetyssä aamuhartaudessa puhui professori Aimo T. Nikolainen. Sen jälkeen paljastettiin taiteilija T. G. Tuhkasen maalaama rehtori F. A. Heporaudan kuva. Sen luovutti koululle Vanhojen Norssien puolesta asutusneuvos Jussi Lappi-Seppälä. Tämän jälkeen Vanhat Norssit kuuntelivat opetusta koulussa.

Päivällä vietettiin juhlakonventti, jossa ulkocivis, maaherra Gustaf Ignatius piti juhlapuheen. Civis Kauko Sipposen alustuksen pohjalta keskusteltiin kulttuurikerhon perustamisesta Konventin yhteyteen. Civis Paavo Berglund soitti viulukappaleen tohtori L. Arvi P. Poijärven säestämänä, ja Turnarit esitti nojapuuliikkeitä. Ilta oli varattu luokkakokouksia varten.

Toinen Norssin Päivä vuonna 1949 oli omistettu sankarivainajien muiston kunnioittamiseksi. Aamulla kokoonnuttiin taas yhteiseen aamurukoukseen, jossa puhui koulun entinen oppilas, rovasti Heimer Virkkunen. Sen jälkeen vanhat norssit kuuntelivat opetusta luokissa. Päivällä vietettiin sankarivainajien muistojuhlaa, jonka kohokohdaksi muodostui kolmen marmorisen sankaritaulun paljastus ja luovutus koululle. Tässä juhlassa puhui sankarien muistolle professori Rafael Koskimies.

Kolmannen Norssin Päivän vietto vuoden 1950 toukokuun toisena lauantaina oli edellistä vaatimattomampi. Nytkin oli tosin saatu valmiiksi kaksi uutta sankaritaulua täynnä vainajien nimiä. Ne vihittiin yksinkertaisessa aamurukoustilaisuudessa ja uskottiin koulun säilytettäviksi kalliina aarteina. Tilaisuudessa puhui pastori Urho Paljakka. Päivällä pidettiin lisäksi juhlakonventti ja illalla kutsukonventti.

’Vuoden Norssi’ alettiin valita säännöllisesti vasta vuonna 1967. Mutta ensimmäinen Vuoden ’Vanha Norssi’ valittiin jo Norssin päivänä vuonna 1955. Tämän kunnian sai osakseen pankinjohtaja Tauno Aro. Hän oli tukenut monin tavoin Norssin toimintaa jo 1930- ja 1940 –luvulla toimimalla muun muassa Veikko-lehden kustantajana. Pankinjohtaja Aro sai nimitystilaisuudessa muistoksi hopeisen pikarin, joka on nykyisin hänen poikansa, vanhan norssin Sorri Aron hallussa.

Pankinjohtaja Toivo Aro ja pokaalinsa.
Kuvat: Veikko N:o 1 1957, 4 ja Veikko Toukokuu 1992, 11.

Vanhat Norssit 50-luvulla

Vuonna 1947 perustettu Norssin Alumni, Vanhat Norssit ry, toimi 1950-luvulla varsin vilkkaasti. Suurin ja pääasiallinen voimainponnistus oli Norssin Päivä, joka järjestettiin vuosittain toukokuun toisena lauantaina yhdessä koulun ja Konventin kanssa. Sen traditioihin kuuluivat jonkun Vanhan Norssin pitämä aamuhartaus, Vanhojen Norssien lukiolaisille pitämät oppitunnit, oppituntien kuuntelu keskikoululuokilla, jalkapallo-ottelu Vanhat Norssit – alaluokkalaiset sekä vuosikokous ja luokkakokoukset. Muita toimintamuotoja olivat vuonna 1952 Kauppakorkeakoululla pidetty matinea sekä Konventin jäsenille järjestetyt tutustumiskäynnit. Tesvisio televisioi lisäksi vuoden 1960 Norssin Päivän Juhlakonventin.

Vuonna 1906 ylioppilaaksi kirjoittaneet lahjoittivat ylioppilaaksitulonsa 50-vuotisjuhlavuonna koululle peruspääoman ”Vanhojen Norssien Rahastoon”. Lahjoituksen suuruus oli 100 000 markkaa [€ 2 600].

”Rahaston tarkoitus oli koulun entisten oppilaiden lahjoituksillaan ylläpitämänä ja kartuttamana tukirahastona jakaa apurahoja varattomille lahjakkaille Helsingin Normaalilyseon oppilaille ja palkintoja koulun oppilaiden palkittaviksi arvostelluista kirjallisista ja muista taiteellisista luomuksista tai koulun henkeä elävöittäneestä toiminnasta. Apurahoihin ja palkintoihin voitiin käyttää vuosittain enintään 75 % vuotuisesta kasvusta. Rahaston hoitokunnan muodostivat koulun rehtori, Konventin kuraattori ja Vanhojen Norssien hallituksen valitsema edustaja. Rahaston hoitokunnan tehtävänä oli hoitaa rahaston varoja ja päättää apurahojen ja palkintojen antamisesta. Rahaston tilikausi oli 01.06.- 31.05. Rahaston hoitokunta antoi Vanhojen Norssien hallitukselle vuosittain viimeistään syyskuussa kertomuksen rahaston toiminnasta ja tilityksen varojen käytöstä.”

Jo rahaston perustamispäivänä siihen liitettiin VIII luokan 30-vuotisjuhlakokouksessaan keräämät 35 500 markkaa [€ 859]. Vuonna 1959 rahastoa kartuttivat puolestaan vuoden 1929 klassikot 50 000 markalla [€ 1 018]. Vanhat Norssit ja Vanhat Turnarit olivat lahjoittaneet ja lahjoittivat koululle lisäksi palkintoesineitä. Sellaisia olivat muun muassa: ’Pistämättömän Pistemiehen Pikari’ yleisurheiluun, ’Hirmu-Hiihtäjän Hopea’ hiihtoon, ’Kovan Kroolaajan Kippo’ parhaalle yleisuimarille, ’Paukkupojan Pokaali’ ampumiseen, ’Parhaan Palloilijan Pokaali’, kaksi kappaletta palloilulajeihin, ’Oivallisen Oppilaan Tuoppi’ opintojensa puolesta parhaalle, jolla samalla on ”urheilussa ja voimistelussa vähintään 9” sekä ’Turnarien Tuoppi’. Palkinnot jaettiin Norssin päivän Juhlakonventissa.

Alusta lähtien oli myös Norssin Kunniatuomioistuin muodostanut oman tärkeän sijansa Norssin hengen ylläpitäjänä. Sen tarkoituksena oli kitkeä kaikki norssiuden vastainen toiminta norssien keskuudesta ja samalla luoda yhä lujempi ja tiiviimpi yhteenkuuluvaisuuden tunne. Kunniatuomioistuimen toiminnasta ei vain ole tietoja saatavissa.

Vanhojen Norssien puheenjohtajana toimi yhdistyksen perustamisesta vuoteen 1955 saakka pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä [1911-1977]. Hänen jälkeensä puheenjohtajaksi valittiin vanhempi oikeusneuvosmies Eero Rönkä [1906-1979] vuosiksi 1955-1959. Sitten puheenjohtajaksi valittiin professori Aimo T. Nikolainen [1912-1995] vuosiksi 1960-1963.

Jalkapallo-ottelu Vanhat Norssit – nykynorssit Norssin päivänä 1960.
Kuva: Pertti Salmensaari; Veikko N:o 2 1961,11.
I palkinto kulttuurikilpailuissa 1961 Norssiaiheisten kuvien sarjassa.

Toimelias Alumni 60-luvulla

Voidaan hyvällä syyllä todeta, että Norssin Alumni, Vanhat Norssit, teki 1960-luvulla hartiavoimin työtä vanhan koulunsa hyväksi ja eteen. Tämä huomioitiin myös koulun vuosikertomuksissa, jossa alkoi olla lause tai pari yhdistyksen toiminnasta.

Suurimmat voimainponnistukset olivat luonnollisesti Norssien 100-vuotisjuhlat vuonna 1967 sekä sen yhteydessä ilmestyneen matrikkelin aikaansaaminen. Muutoin toiminnasta saa sen käsityksen, että koulua yritettiin kaikin muinkin tavoin tukea ajan varsin partaradikaaleja virtauksia vastaan etenkin toukokuussa pidettävinä Norssin Päivinä.

Norssin Päivän ohjelma pysyi nimittäin perinteisenä koko 1960-luvun ajan. Se alkoi yhteisellä aamuhartaudella, jonka piti joku Vanha Norssi. Sitä seurasivat lukioluokkalaisille pidetyt esitelmät, joiden aihealueita ruvettiin teemoittamaan. Esimerkiksi vuonna 1963 oli teemana ’Gastronomia ja tapakasvatus’, vuonna 1965 ’Suomi kansainvälisessä politiikassa’ ja vuonna 1966 ’Mitä on rauhan ja konfliktin tutkimus?’.

Päivällä oli ohjelmassa Vanhojen Norssien ja nykynorssien välinen jalkapallo-ottelu, jota tosin suunniteltiin vuosikymmenen lopulla muutettavaksi vähemmän säävaihteluille alttiiksi koripallo-otteluksi. Illalla kokoonnuttiin Konventin kanssa Juhlakonventtiin, jollaisessa jaettiin konventtilaisille Vanhojen Norssien lahjoittamat palkinnot. Tilaisuudesta muodostui vuodesta 1969 lähtien myös Konventin Vaalikonventti.

Parhaiden Norssien Patsas jaettiin aina sille luokalle, jonka keskiarvo oli ollut joulutodistuksessa kaikkein korkein. Keskiarvot vaihtelivat 7.62 ja 7.83 välillä. Juhlakonventin yhteydessä pidettiin Vanhojen Norssien vuosikokous. Vuoden Norssin nimi alettiin vuodesta 1968 alkaen julkistaa Konventin Puurojuhlassa.

Vanhat Norssit julkaisi 1960-luvulla lisäksi kaksi Norssi-aiheista kirjaa. Ensimmäinen, ’Näköaloja. Juhlakirja Norssin täyttäessä 75 vuotta’, ilmestyi Helsingin Normaalilyseon 75-vuotisjuhlien yhteydessä. Toinen teos oli Norssin matrikkeli, joka julkaistiin Norssien 100-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1967.

Vanhat Norssit lahjoitti myös koululle kaikenlaista. Vuonna 1962 pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä, pääsihteeri Kai Warras ja toimitusjohtaja Martti Viljanen ilmoittivat kustantavansa Norssin mitalin valmistuksen ja lahjoittavansa koululle kaikki vastaisuudessa tarvittavat Norssin mitalit. Valtaosa lyödyistä mitaleista oli jo jaettu vuonna 1961 aloitettujen KUVA, SANA, SÄVEL -kulttuurikilpailujen eri sarjojen voittajille.

Vuoden 1939 ylioppilaat lahjoittivat vuonna 1964 koululle aidon roomalaisen amforan. Vuoden 1925 ylioppilasklassikot lahjoittivat puolestaan ’Mens sana in corpore sano’ -maljan kiertopalkinnoksi sellaiselle klassikkoabiturukselle, jonka latinan ja voimistelun arvosanojen keskiarvo on korkein. Maljasta kilpailtaisiin viisi vuotta, jonka jälkeen sen saisi omakseen hän, kenen keskiarvo oli ollut korkein.

Vuonna 1970 lahjoitettiin koululle uusi vastaava kiertopalkinto. Metsänhoitaja Arno Pilz lahjoitti vuoden 1964 Juhlakonventissa Konventille lisäksi talvisodan aikana abiturienttina pitämänsä päiväkirjan.

Vanhat Norssit ei ole koskaan varsinaisesti ollut mikään rahankeruuyhdistys. Tuloja kuitenkin kertyi muun muassa matrikkelimyynnistä. Norssin Päivänä 9.5.1970 kyettiinkin koululle lahjoittamaan 100-vuotisjuhlarahaston peruspääomaksi 4 000 markkaa [€ 4 893,60]. (HN 1969-1970, 12) Toisena projektina oli ainakin keskusteltu jonkinlaisen pienen tietokoneen hankkimisesta koululle. Yleensäkin varoilla pyrittiin hankkimaan koululle sellaista, mihin Norssilla ei syystä tai toisesta ollut varaa.

Eräs mielenkiintoinen Vanhojen Norssien projekti oli saattaa Johanneksen kenttää paremmin soveltumaan eri urheilulajien harrastamiseen. Vuosikertomuksissa ei ollut asiasta halaistua sanaa, mutta aina valpas ’Pulpetin mietelmät’ oli havainnut projektin lähtölaukauksen vuonna 1962 ja Lennun leimaukset sen käsinkosketeltavan käynnistymisen vuonna 1963.

Ensimmäiseksi Vuoden Norssiksi valittiin vuonna 1967 kansleri Rolf Nevanlinna. Hänet promovoitiin Norssien 100-vuotisjuhlassa. Vuonna 1968 oli vuorossa ekonomi, Mexicon Olympialaisten hopeamitalisti Olli Laiho. Vuonna 1969 tämän kunnian sai osakseen Norssin civis, nuorten harmonikansoiton Suomen mestari Matti Rantanen. Ja vuonna 1970 lakitettiin Lakitieteen lisensiaatti, varatuomari, oikeuskansleri Risto Leskinen.

Vanhat Norssit 70-luvulla

Vanhojen Norssien toiminta tapahtui 1970-luvun alkupuolella julkisuudessa vanhoja koeteltuja toimintamuotoja noudatellen. Valittiin ja lakitettiin Vuoden Norssi, järjestettiin Norssin Päivä toukokuussa yhdessä koulun kanssa ja kerättiin varoja oppilaille kevätjuhlassa jaettavia stipendejä sekä tunnustuspalkintoja varten. Lisäksi osallistuttiin rehtori, kouluneuvos Niilo Visapään muotokuvan maalaamisen kustannuksiin. Varoja kerättiin muun muassa myymällä vuoden 1967 matrikkelia.

Vuonna 1970 käynnistettiin lisäksi Norssin keppien kerääminen koululle. Vanhimmiksi tulleet seitsemäsluokkalaiset käyttivät Vanhojen Päivänä siellä jo olleita noin 100:a keppiä. Vanhojen Norssien avulla kerättiin myös Weikon vanhoja numeroita, monistettiin niitä sekä sidottiin kirjoiksi ja luovutettiin Norssin kirjastolle.

Keskeiseksi asiaksi alkoivat kuitenkin jo nousta Norssi- ja peruskoulu-uudistus sekä Norssin nimikysymys ja sen oppikouluajan perinnetiedon kerääminen. Lisäksi jouduttiin käsittelemään perinteisen Johanneksen kentän kohtaloa, sille tai sen alle kun aiottiin rakentaa autojen pysäköintitiloja.

Nordberg, E. (2009). Poikien koulu ja vähän tyttöjenkin. Norssin historia 1930-1974. Helsinki: Vanhat Norssit ry.