Kansakunnan olemassaolo

Suomalaisen Normaalilyseon yhteiskunnallinen merkitys tuli erinomaisesti selväksi koulun sekä sen suoranaisten edeltäjien viettäessä 75-vuotistaipaleensa ja Suomalaisen Normaalilyseon 50-vuotisen olemassaolon Riemujuhlaa 16.10.1937. Seuraavassa siteerataan Kouluhallituksen ylijohtaja Oskari Mantereen [1874-1942] ja professori Kaarlo Kustaa Kairan [1886-1966] juhlapuheita, jotka pidettiin Riemujuhlan päiväjuhlassa Messuhallissa.

”Tämä koulu perustettiin taistelun merkeissä avaamaan tietä maan suomenkielisten kotien lapsille heidän pyrkiessään osallisiksi korkeammasta opillisesta sivistyksestä. Tuon pyrkimyksen ohjaaminen oikeille perille t.s. maan suomenkielisessä väestössä heränneen sivistystarpeen tyydyttäminen, oli sen ajan suuri kulttuuritehtävä, jonka täyttämisestä ei riippunut ainoastaan henkisen viljelyn tulevaisuus tässä maassa, vaan kansakunnan olemassaolo. Runoilijan usein toistetut, koulun perustamiseen liittyvät sanat:
                                          
’ja pelastukseks’ isänmaan
varansa kansa kantoi’

eivät ole turhaa sanahelinää – ne ilmaisevat vääjäämättömän historiallisen totuuden.

Vai olisiko Suomen kansa sortumatta kestänyt sen koettelemuksen, joka tuli sen osaksi vuosisatamme alussa ja olisiko sillä ollut voimaa puhdistaa päältään kohtalonsa hetkellä vieraan vallan ies, jos sivistys, niin kuin oli laita juhlivan koulun perustamisaikoina, olisi puhunut kieltä, jota kansan suuri enemmistö ei ymmärtänyt, jos korkeamman opillisen sivistyksen juuret eivät olisi päässeet juurtumaan Suomen suomenkieliseen kansaan? Vastauksesta ei kukaan voi olla epätietoinen. Suomenkielisen sivistyneistön, suomenkielisen henkisen johtajiston luominen oli välttämättömyys, se oli tehtävä, jota ei enää saanut, jos todella mieli pelastaa isänmaa, lykätä tuonnemmaksi.

Tämän tehtävän sai suomenkielinen oppikoulu suoritettavakseen. Ja suorituksessa on Suomalaisella Normaalilyseolla kunniakas osuutensa. En tahdo tässä yhteydessä käydä luettelemaan niitä monia tässä koulussa opetusta antaneita ja saaneita miehiä, jotka ovat kuluneiden vuosikymmenien aikana lähtemättömästi piirtäneet nimensä suomalaiseen sivistyshistoriaan, jotka ovat nousseet johtaville paikoille yhteiskunnassa, harjoittaneet henkisen viljelyksen syvämuokkausta ja tuottaneet kunniaa ei ainoastaan koululleen, vaan koko maalle.

Muistojuhlaansa viettävän koulun johdossa olleessa ja kasvattaessa opettajan muillekin kouluille on suomenkielinen oppikoulu suorittanut sen tehtävän, jota yhteiskunta määrätyssä kehitysvaiheessa siltä odotti. Suomalainen sivistyneistö on olemassa. Nyt ei siis ole enää pääkysymyksenä se, että saataisiin uusia suomenkielisiä oppikouluja, nyt on ennen kaikkea kysymys siitä, minkälaista työtä näissä kouluissa suoritetaan. Ulkonaisen kasvun sijalle tulee nyt astua sisäisen kasvun.”
(Mantere 1937)

”Mutta juhlamme on myöskin koulujuhla. Se ei ole kuitenkaan tavallinen koulujuhla, koska juhliva koulu ei ole mikään tavallinen koulu, yksi monien joukosta. Onhan koululla erikoisasema maan koululaitoksen järjestelmässä. Sen tehtävänähän on paitsi, että se on mallioppilaitos, valmistaa opettajia maan suomenkielisille kouluille yleensä. Ja tämä erikoinen asema on sillä yksinomaan ollut aivan viime aikoihin asti, siihen asti, kunnes sen rinnalle liiallisen auskultanttien tulvan takia järjestettiin tyttönormaalikoulu.

Seurauksena tästä koulun erikoisasemasta on, että juhlaan osallistuvat opettajien ja oppilaiden rinnalla opettajakandidaatteja, jotka auskultoivat juhlivassa koulussa. Hehän joutuvat Normaalilyseossa käymään viimeisen asteen valmistautuessaan elämäntehtäväänsä varten, jota paitsi useat joutuvat väliaikaisesti hoitamaan opettajantehtäviä.”
(Kaira 1937)

Riemujuhlan yhteydessä 17.10.1937 Norssin nykyisen koulutalon seinään kiinnitetty muistotaulu.
Kuva: Veikko No 3 1937-38, 87.