Norssi 70 vuotta

Helsingin Normaalilyseon 70-vuotisjuhlaa vietettiin lauantaina ja sunnuntaina 26.-27.10.1957. Tälläkin kertaa, samoin kuin 10 vuotta aikaisemmin, juhlaa vietettiin perhepiirissä.

Juhlallisuudet alkoivat aamuhartaudella kello 09.00. Aluksi veisattiin virsi 560, jonka jälkeen aamurukouksen piti tohtori Jaakko Toivio. Normaalilyseon poikakuoron esitettyä opettaja M. T. Juvosen johdolla Gaudeamus Igitur’in, Sibeliuksen Koulutien ja Pesosen Koululaulun, piti rehtori juhlapuheen. Aamuhartaus päättyi opettaja M. T. Juvosen johtaman Normaalilyseon orkesterin esittämään Schubertin H-molli sinfonian I osaan. Aamuhartauden jälkeen järjestyttiin juhlakulkueeksi.

Kello 10.15 liikkeelle lähteneen kulkueen muodostivat entiset ja silloiset opettajat sekä vanhat ja nuoret norssit ’virkaikäjärjestyksessä’. Nykynorssien airuena toimi Jukka Tainio, VII ja hänen takanaan marssivat herrat VIII abiturukset. Vasemmalta lukien:

1. rivi: Jouko Paavonen, Pauli Kiparsky, Pentti Paatero ja Pekka Haukinen.

2. rivi: Antti Luukko, Matti Oksanen, Jouko Pihkala ja Sakari Kaila.

3. rivi: Tapani Tammisto, Risto Rydman, Lajos Garam ja Erkki Tolvanen. Viimeisten joukossa näkyvissä Matti Sarnela, Pentti Vanhala, Pekka Sinkoaho ja Raimo Väisänen.

Kun koulu oli kierretty kerran myötäpäivään, kuljettiin Korkeavuorenkatua Johanneksen kirkkoon.

Kuva: Veikko N:o 4 1957, 9.

Johanneksen kirkossa saarnasi teologian tohtori Erkki Kurki-Suonio, liturgina toimi professori Aimo T. Nikolainen, ja urkuja soitti professori Armas Maasalo. Jumalanpalveluksessa avusti opettaja M. T. Juvosen johtama Normaalilyseon poikakuoro, joka esitti Sibeliuksen teoksen Riemuitkaa.

Vanhojen Norssien ja koulun sekä konventin edustajat kokoontuivat juhlajumalanpalveluksen jälkeen kello 12.00 Hietaniemeen, jossa laskettiin seppeleet Sankariristille ja Suomen Marsalkka Mannerheimin haudalle. Lisäksi laskettiin seppeleet presidentti J. K. Paasikiven sekä Norssin entisten rehtoreiden Adolf Strengin ja H. F. Soverin haudoille.

Kuva: Veikko N:o 4 1957, 10.

Koululla avattiin puolestaan kello 12.00 kaikkien norssien piirustusnäyttely. Alakuvassa rehtori Rafael Holmström esittelee civis Tapani Talarin valmistamaa Jean Sibeliusta esittävää piirrosta hallitusneuvos Aulis Korhoselle [oikealla] ja kaupunginjohtaja Aarno Tuurnalle. Taustalla oikealla käsinpainettuja ikkunaverhoja. Laatat oli tehty oppilastöinä. Vasemmalla paperista revityistä lumitähdistä tehty sommitelma.

Kuva: Veikko N:o 4 1957, 11.

Kello 14.00 kokoontuivat jälleen kaikki kutsuvieraat, entiset opettajat, opettajakunta, konventti ja alaluokkien edustajat Norssin juhlasaliin päiväjuhlaan. Ohjelman aloitti opettaja M. T. Juvosen johtama Normaalilyseon orkesteri, joka soitti Schubertin H-molli sinfonian I osan. Juhlapuheen piti Rehtori Rafael Holmström. Sen päätteeksi esitti Vanhojen Norssien kuoro Vanhoja hyviä kvartettilauluja tohtori L. Arvi P. Poijärven johdolla.

Päiväjuhlassa istumassa ensimmäisessä rivissä oikealta professori Martti Ruuth, Lääkintöhallituksen pääjohtaja Niilo Pesonen, Rakennushallituksen pääjohtaja Jussi Lappi-Seppälä, rehtori Rafael Holmström ja yliopettaja Lauri Kaila. Hänen takanaan toisessa rivissä professori Pekka Heinonen ja kolmas vasemmalta pormestari Viljo Henrikson. Heidän takanaan vasemmalla Tyttönorssin rehtori Lydia Almila sekä ’Norssenin’ rehtori Ivar Westman.

Kuva: Veikko N:o 4 1957, 12.

Päiväjuhlan kohokohdan muodostivat ’terveiset vuosikymmenien takaa’. Tervehdysten sarjan aloitti Norssin vanhin elossa ollut ylioppilas [1888], teologian riemutohtori ja professori Martti Ruuth.

Muut tervehtijät olivat: pankinjohtaja Toivo Aro [1906], professori Aarni Voipio [1909], varatuomari Lauri Norros [1915], rehtori Martti Aro [1927], tohtori Pekka Kuusi [1935], toimittaja Jaakko Jahnukainen [1945] sekä lainopin ylioppilas Olli Suontausta [1952].

Tervehdysten jälkeen Lajos ja Karoly Garam sekä Erkki Salmenhaara esittivät Erkki Salmenhaaran Pianotrion. Sitä seurasivat onnittelut sekä yhteisesti laulettu Maamme.

Professori Martti Ruuth esittämässä tervehdystään. Kuva: Veikko N:o 4 1957, 13.

Kello 19.00 kokoontuivat silloiset Konventin jäsenet Norssin Kutsukonventtiin. Samaan aikaan saapuivat aikuiset norssit Kansallisteatterin pienen näyttämön katsomoon seuraamaan vanhan norssin, akateemikko Mika Waltarin huvinäytelmää Rakas lurjus. Pääosaa esitti tyttönorssi Ansa Ikonen. Kello 21.00 pidettiin Teatteri-Grillissä toveri-illalliset. Pukukoodina oli Smoking tai tumma puku sekä Norssin merkki.

Sunnuntaina kello 15.30 pidettiin Johanneksen kirkossa Suuri kirkkokonsertti, jossa ’Norssit soittivat ja lauloivat norssien sävellyksiä’. Kirkkokonsertin tulot menivät Norssin matrikkeli- ja stipendirahastoon. Konsertin ohjelma oli seuraava:

Olavi Pesonen, urut: Jean Sibelius: Intrada

Antti Koskinen, laulu: Olavi Pesonen (Malmivaara): Iltavirsi
Olavi Pesonen (Malmivaara): Herraa kiittäkäämme
Jean Sibelius (Simelius): On kaunis maa
Jean Sibelius (Korpela): Suuri olet Herra

Tuomas Haapanen, viulu: Tauno Pylkkänen: Nocturno
Jean Sibelius: Devotion op. 77 N:o 2
Jean Sibelius: Notturno (Belsazar-sarjasta)
Jean Sibelius: Romanssi F-duuri

Normaalilyseon poikakuoro, Johti opettaja M. T. Juvonen: Jean Sibelius: Riemuitkaa
Yrjö Kilpinen: Psalmi 103
Taneli Kuusisto: Suomalainen rukous
Olavi Pesonen, urut: Olavi Pesonen: Fantasia koraalista Ratki taivaassa

(Teksti: Veikko N:o 2 1957, 17-20; Veikko N:o 4 1957, 9-13)

Juhlapäivänä ilmestyi myös Veikon juhlanumero. Se on kokonaisuudessaan tiedostokansiossa alalukuna norssi0400.

Anturanahan päiväkirja käsitteli myös 70-vuotisjuhlia, mutta tietysti nahan silmin ja näkökulmasta.

Öhöm!

Mä oon sentään vahva persoona. Kyl mä sen itte oon jo kauan tiänny, mutta yleistä tunnustusta se sai osakseen vasta muutama päivä sitten. Meiän luakka nimittäin valitsi mut, huam. Mut edustamaan itteensä niissä Norssin 70-vuatisjuhlan päivävestivaaleissa. (Eiks oo staili sana?) Ku sinne saliin ei mahtunu kaikki folkka sisään, ni meitä Nahkoja ei päästetty sinne muuta ku yks jannu joka luakalta. Muut luakat valitsi kyllä vähä epämääräisen näköisiä karjuja, niin että mä rupesin jo funtsaan, että minkähän takia mut sinne valitt… jaa, no, emmä sanokkaan, ettei Sussa, Päiväkirja, rupee itään mitään kummia epäilyksiä.

No, sit ne hilut alko. Mäki olin laittanu oikeen krakan kaulaan. Kansa kyllä vähän tsiidas, ku mulla oli koristossut jalassa, ja niin mä otinki siält salista pitkät ennen ku koko tohina alko. Mä kiipesin viälä kerroksen ylöspäin ja menin sinne lehtorille, tai mikä se nyt on, jossa urkuja soitetaan, siälä oli tilaa monta hehtoo, ja sinne mä jäin.

Ensteks pändi soitti jotain, josta mä en paljo mitään ymmärtäny, mutta kyllä mä taputin sitäki enemmän. Sit Reksi dallas sinne puhujapönttöön ja alko aukoo suu… ai, anteeks, alko lausuun suuria totuuksia. Mä en kuiteskaan kuunnellu niitä, sillä mä näin jotain jännää! Yks heppu, jota mä luulin ensteks naiseks, ku sillä roikku kaikellaisia kamoja ympäri ruhoo, lähti tsuppaan Reksiä kohti.

Just mun allani oli yks toinen outo naama, joka juur tähtäs Reksiä semmosella kummallisella mörssärillä. Mä ajattelin, et nyt tästä tuleeki jännää! Sitte leimahti! Mutta ei se tykki leimahtanu, vaan sen toisen äijän salamavalouskuvalaite. Eikä Reksin käyny paljo kuinkaan. Tai tais siltä sentään vähä parta palaa, sillä se äijä toi sen salamausva… äh, mikäsenytolikaan laitteensa ihan Reksin nenän alle. Mä aattelin, et ny räjähtää, mutta Reksi ei sanonu mitään sille äijälle! Räpäytti vaan vähä silmiään ja jatko puhettaan.

Ja mä ku oon luullu, että Reksi on kolmanneks suurin heppu maailmassa Vuorisalon ja Hrutsnikin jälkeen.

Nyt mä tiän, mikä musta tulee isona. Ei musta tuu Vuorisalo eikä Hrutsnikki, vaan – valokuvaaja!

Reksin puheen jälkeen rupes muutama niistä vanhoista kasvoista hiipiin areenalle. Poiju seiso niitten edessä, ja sit ne rupes laulaan, tai sanosko huutaan. Ja se oli vänkää!

Sitte oli taas puheita, muttei se ollu yhtään dorkaa, sillä ne puhu kaameen vänkästi. Ykski kerto, että kun hän oli Norssissa, ni yks maikka oli juur tulluopettajaks sinne. Ja sitte se hivas sanoo, että tää maikka auko suutaan rukouksissa. Se tarkotti tiätysti, et laulo. Ja se maikka, se on nimittäin vieläki meiän koulussa, hymyili vaan.

Lopuks siälä soitettiin joku pienotriio ja laulettiin Maamme. Mäki lauloin niin että penkki meinas prakata.

Penkiltä mä löysin yhen Veikon, ja siitä mä näin, että viälä olis joku teatterikrilli. Ja mä muistelin, että eiks se krilli oo jonkillainen ravintola. No, mä funtsasin, että siältä vois saada vaikka jätskiä ja lähdin dallaan sinne. Siinä Veikossa luki, että: ”Smoking tai tumma puku”. Mulla oli päällä mustat farmarit ja ruskee rotsi.

Mun paita oli kylläki ollu valkonen, mutta kyllä seki jo oli aika musta. Niin että kyllä ne mun kledjuni hyvin tummasta puvusta kävi. Mut ne äijät pisti mut matalaks jo heti ovella, enkä mä päässy sinne ollenkaan. Synkkää! Oikein emämunaus, ettei meidän luokka ollu edustettuna semmosessa kulttuuritapauksessa.

Maanantaiaamuna, ku mä menin taas kouluun, nauro jannut mulle ja kerto, minkä takia ne oli mut valinnu sinne juhlaan. Mä en viitti sanoo niitä syitä, mutta kerron sentään, et mä suutuin ja nojasin raskaasti kahta lähintä jannua nenään, niin että koko muu luokka romahti säikähdyksestä ja pelosta maahan. Mulla kävi kyllä sikäli huano mäihä, että mä jäin kaikista alimmaiseks.

Marian sairaalassa, lauvantaina tätä kuuta. Sulo Urho Hölö

(Hölö 1957)