Luokkalehdistö

Norssin alaluokilla on tänä lukuvuonna [1958/1959] toimitettu paljon luokkalehtiä. Suuri ansio tästä innostuksesta lankeaa maisteri Tauno Lähteenkorvalle, joka äidinkielenopettajana on kehottanut poikia tällaiseen työhön.

VEIKON toimitus on päättänyt esitellä muillekin luokkalehtien sisältöä, ja niin on syntynyt seuraava kirjoitus, jonka pohja-aineistona ovat olleet ”MÖRÖKÖLLI”, ”NAHAN SUUSTA”, ”NAHKOJEN SYYSPIPPURI”, ”SALAMA”, ”VASAMA”, ”VOX TERTIAE” JA ”VÄLÄYS” sekä eräs nimetön lehti.

Luokkalehdet on yleensä tehty vain yhtenä kappaleena [joukossa on kuitenkin yksi monistettukin] siten, että varsinainen teksti on koneella kirjoitettuna ja piirustuspaperista tehty kansi piirroksella tai liimatulla kuvalla varustettu.

Useimmat kansikuvat ovat melkeinpä räikeän värikkäitä ja aiheeltaankin varsin keskinkertaisia. Kuvitusta on paljon sisäsivuillakin, mutta kuvat ovat yleensä mukana vain irrallisina taideteoksina eivätkä lainkaan tekstin täydentäjinä, mikä pitäisi olla kuvituksen päätehtävä. Eräässä lehdessä oli uhrattu 4 A5-kokoista sivua Erkki Tantun sananparsipiirrosten väritetyille jäljennöksille.

Lehtien varsinaisen tekstinkin kohdalla kaipaisi enemmän omaperäisyyttä. Vitsit, joita on kovin paljon, ovat melkein kaikki vanhoja, ja jos vaivautuisi tarkemmin tutkimaan monilukuisia salapoliisi- ja jännityskertomuksia, voisi niistäkin löytää muualta kaiketi alitajuntaisesti lainattuja kohtia.

Yleinen vika on yksipuolisuus, mikä kuitenkin olisi helposti korjattavissa kirjoittajien määrää lisäämällä. Useissa lehdissä on näet vain 3-4 kirjoittajaa, jotka viljelevät jokainen vain omaa rajoittunutta erikoisalaansa.

Niinpä onkin melkein joka lehdessä havaittavissa jokin aihepiiri, joka on saanut ylivoimaisesti eniten tilaa. Hieman karkeanlaiset jännitys- ja salapoliisitarinat ovat vallanneet huomattavan osan lehtien sivuista, mutta nykyajan tekniikkakin tuntuu sentään alaluokkalaisia kiinnostavan.

Mutta vaikka kaikilla luokkalehdillä onkin paljon yhteisiä piirteitä, eivät ne suinkaan ole aivan saman kaavan mukaisia, vaan jokaisella on tietysti jotain omaakin. Pirteästi ja aika omaperäisestikin toimitetun lehden ’Vox Tertiae’ pääartikkelina on rehtorin haastattelu, jossa esitetyt kysymykset ja vastaukset varmasti kiinnostavat lukijakuntaa.

Haastatteluun on tosin tullut pahanlainen virhe, kun sanotaan, että VEIKKO on toverikunnan lehti. Eihän asia toki niin ole, vaan VEIKKO on ”Norssin oma lehti”, joka siis kuuluu koko koululle, vaikka se muodollisesti toimiikin Konventin alaisena.

Toimitus on lisäksi suorittanut uhkarohkean teon sijoittamalla lehteensä luokan opettajien lyhyehkön esittelyn, jonka saama vastaanotto on kuulemma ollut varsin vaihteleva.

L-u

Seuraavassa julkaisemme muutamia eri luokkalehdistä poimittuja kirjoitusnäytteitä:

”III-luokkalainen. Kädessäsi on nyt äänenkannattajamme numero I. Et arvaakaan millaisia ponnistuksia se on vaatinut. Monta monituista kertaa on toimitus istunut Sylvesterin huoneessa ja juonut kupunsa täyteen omenamehua sekä tehnyt merkittäviä päätöksiä. Jokaisesta kokouksesta on tehty pöytäkirja josta käy ilmi meidän hirveä työtaakkamme [katso siv 13]. Se toimituksesta. Ja lämmin kiitos kaikille jotka ovat lehteämme avustaneet. Julkaisumme ehkä ontuu joistakin kohdista, mutta vahingosta viisastuu ja vihastuu joten ensi kerralla parempaa.”

”…Vaikka tupakanpoltto on koulussa kielletty menevät koululaiset ns. manalaan. Siellä heillä on rauha. Joskus joku opettaja tyhjentää paikan, mutta oppilaat sen kuin nauravat selän takana…”

”On vuosi 2500. Norssi on aivan toisen näköinen kuin nyt. Ala-aulassa on niiden rakettien parkkeerauspaikka, joilla oppilaat lentävät kouluun. Siitä johtaa ylöspäin liukuva lattia, johon on kiinnitetty tuoleja, joille oppilaat istuvat ylös mennessään. Tuoleina on oikein nykyaikaiset lepolinnat ja pulpettiin kuuluu kaikki lunttilaput ja televisio y.m. hienoutta. Rukouksiin mennessä täytyy vain painaa nappia, niin lentää tuoleineen juhlasaliin. Siellä pitää robotti aamuhartauden ja oppilaat lentävät nappia painamalla takaisin luokkaan.”

”Koululainen on olio, joka näyttää ihmiseltä. Hänellä on pää, joka opettajan mielestä kumisee kuin tyhjä tynnyri. Päässä sijaitsevat: mulkoilevat silmät, korvat, joista toisesta menee tieto sisään, ja toisesta ulos, nenä joka aikuisten mielestä aina työnnetään joka paikkaan, sekä suu, jossa ovat hampaat, joilla tunnin kuluessa pureskellaan purukumia. Pään alapuolella ovat olkapäät, joiden nytkähtelystä opettaja voi päätellä koululaisen tietomäärän. Yläraajat, eli kädet ovat pulpetin narisuttamista varten, alaraajoja hinkattaessa pulpettia vastaan saadaan aikaan sopivaa taustamusiikkia. Hauskaa olla koululainen.”

(Veikko N:o 1 1959, 10-11)

Norssin vanhin luokkalehti

Norssin tuon ajan vanhin luokkalehti oli 3 a 1958/1959 luokkalehti NASTA. Lehti on suurta A4 kokoa ja koneella kirjoitettu. Painovirheitä on huomattavasti vähemmän kuin muissa vastaavissa julkaisuissa. Virheetön ei tämäkään lehti kuitenkaan ole. Mutta Nasta on tosiaan koulumme vanhin luokkalehti. Se alkoi ilmestyä jo 1957 keväällä nykyisten toimittajien ollessa ensimmäisellä luokalla.

Nimeä ei ole suinkaan otettu Yhtyneiden Kuvalehtien Nasta-lehdestä, joka alkoi ilmestyä paljon myöhemmin! Tätä seikkaa ”Norssin Nastan” toimittajat erityisesti painottavatkin. Onpa ”Isossa Nastassa” julkaistu eräs ”Pikku Nastan” kansikin.

Nastan sisältö on suunnilleen samanlaista kuin muidenkin luokkalehtien. Plagiointiakin on harrastettu. Koko ”Nahan päiväkirja” eräästä vuoden 1938 VEIKOSTA on julkaistu Nastassa. Samoin on käännetty niinkin arvovaltaisesta lehdestä kuin Saturday Evening Post muutamia juttuja.

Varsinkin ensimmäiset numerot ovat täynnä mitä mielikuvituksellisimpia seikkailutarinoita. Viime numeroissa on jo hauskaa kuvitusta ja enemmän oma-aloitteista tekstiä. Toimittajat ovat jatkuvasti vaihdelleet, ja kaikki yhdeksän numeroa poikkeavatkin toisistaan melko lailla.

Eräs lehden nimeä arvostellut sai toimitukselta seuraavanlaisia potkuja – valittaja oli tiedustellut, miksei lehden nimi voisi olla esim. ”Piikki”, jos tahdottiin välttämättä käyttää teräaseiden nimiä:

”Myönnämme, että piikki, veitsi, haarukka jne. ovat teräaseina nastaa tehokkaampia, mutta sanalla ’nasta’ sattuu koulukielessä olemaan tuollainen mukava sivumerkitys kuin ’kiva’ ja ’kohdalleen osunut asia’. – Ehkä vastalauseen tekijällä olisi halua perustaa kilpaileva lehti.”

”Tarjoamme hänelle tässä muutamia oivallisia nimiehdotuksia kuten ’Lihamylly’, ’Taikinakaulin’, Leivinlauta’, ’Perunanuija’ ja ’Pesusieni’. Niissä kaikissa on yksi yhteinen ominaisuus: niiltä puuttuu ’Nastan’ terävyys! ’Pesusieni olisi ehkä kaikkein sopivin, koska se on näistä nimistä ylivoimaisesti vetisin ja löllämäisin”.

– Teräväkynäinen toimittaja.

On harvinaista, että luokkalehti on elänyt niin kauan kuin Nasta. Toivottavasti sille ei tulevaisuudessakaan tarvitse antaa tekohengitystä.

Purcci
(Veikko N:o 2 1959, 24)