Välkkäri

Välitunti = tavallisesti luotettavien tietojen [vrt. vuosikertomus] mukaan 10 minuutin pituinen luova tauko, jonka aikana 1) norssi kenties ehtii käytävään, 2) punottavat naskalit ryntäilevät sinne tänne etsien a) konferenssihuonetta, jossa olisi ennestään vain edes kaksi muuta ryhmää, b) oppilaita, jotka ystävällisesti vaivautuisivat selittämään, ettei 1 c lj:n luokka ole siellä missä se viime viikolla oli, koska siellä on nyt laulusali, vaan entisen IV kl:n luokan paikalla, joka puolestaan on siirretty piirustussaliin, kun sitä ennen on raivattu sille ja äskettäin perustetulle 2 a lj -luokalle tilaa pannuhuoneesta, c) kohdassa b mainittuja ja kymmeniä muita luokkia sekä opettelemalla erottamaan ruokalan oven eräistä muista myös ruskeista ja verkkolasi-ikkunaisista, 3) Vahtimestari ehtii soittaa kelloa neljä kertaa 4) välkevalot ehtivät uudelleen syttyä.
(Veikko N:o 3 1958, 23)

III poikia kioskilla keväällä 1956. Kuva: Pekka Helo.

Alhaalla vasemmalta: Kivirinta, Wennäkoski, Pirinen, Helo, Kukkamaa, Perkki, Lauha, Arokanto, Mäkelä, Virjo.

Ylhäällä vasemmalta: Saarinen, Enäjärvi, Siitonen, Ravela, Leskinen, Herler.

Koulukansan sananparsia: Navetassa nauta nautti, norssi nauttii Nissenillä. [Kahvilaloinen]
Parempi lumi pihalla kuin jumalattoman kädessä. [Ks. ”Pallo ja tunti”]
(Veikko N:o 4 1959, 34)

Muistitietoa: MaCa: ”Ellei nyt synny hiljaisuutta, niin täällä alkavat pikkupoikien vainot.”

15 minuutin loma-aika

Välitunnit sujuivat alaluokkalaisilta riehumisen ja lukioluokkalaisilta seisoskelun merkeissä. Eräät kiskoivat piilossa henkisauhuja. Läksyjä kerrattiin. Vanha harmaapäinen talonmies Elis Lönnqvist ihmetteli: ”Mitä te siellä luokassa viitsitte aina istua ku opettajat siällä vaan piäree?”

Erikoisharrastuksena olivat vauhdittomat hypyt. Ennen pihan asfaltointia voi viemärin kannelta loikata tasajalkaa ja kolmiloikkaa. Myöhemmin hypättiin Johanneksen kentällä kymmentä loikkaa. Kovan vastuksen tarjosi pikajuoksijana tunnettu Paul-Henrik ’Vikke’ Vikman, kirkonkylien palkintopallien rempseä nahkatakki ja banjon soittajaksi siirtyneen Timo Peltoniemen manttelinperijä.

Lähetyskirjakaupassa käyminen oli alaluokkalaisten suosittu välituntihupi. Useimmat koulukirjat löytyivät sieltä, samoin kaikki kynäilytarpeet. Paatuneimmat riensivät alas Nissenille tupakan ja kahviplörön pariin. Samalla oli tilaisuus tapailla bullalaisia. Sanottiin, että ”se-ja-se on kehittänyt itselleen Bullasta veitikan”. Samassa talossa toimi Iso-Roobertin kauppahalli, jonne sosialistisen maailmandiktatuurin ihailija ikäcivis Leo Nieminen rupesi vihertyvän aatteen etiäisen tapaan vihanneskauppiaaksi.

Vähän eteenpäin oli pullakauppa, josta sai 50 pennillä muhkean hillosarven. Toisella puolen läheistä poliisiasemaa, Viiskulmassa vastapäätä Harrastelijain aittaa, oli välituntien tärkeä etappi: Ryssän karamellikauppa. Siellä sävyisä vanha venäläinen täti laittoi karkkilapiolla namia pusseihin tukuttain ja vähittäin. Muutamat kävivät siellä päivittäin elleivät Johanneksen kentän yläpään kioskilla ostamassa pennin hedelmäpastilleja. Koposen Hannu oli näiden makeutuspisteiden vakioasiakas.

(Halén 1998, 19)

Lähetyskirjakauppa Ratakadulla Norssia vastapäätä. Se oli monen pojan pelastus opettajien taholta mahdollisesti tulevilta harmeilta. Kuva: Larjola 2005, 8.

5 tapaa viettää välitunnit sisällä

En aio ruveta selittämään tämän artikkelin syntyhistoriaa sen tarkemmin, sillä jos Sinä, joka tätä luet, olet norssi, ymmärrät jo otsikosta, että on kysymys eräästä probleemasta, joka asian sitä vaatiessa tulee ratkaistavaksi joka päivä, ehkä joka välitunti. Jos et taas ole norssi, voit hypätä tämän sivun ylitse, sillä asia ei silloin liikuta Sinua.

Klo on 09.05. On välitunti. Mietit ankarasti, mitä keksisit, sillä saksan kirjoitukset ovat seuraavalla tunnilla. Kiiruhda silloin opettajanhuoneen edustalle ja jos, mikä on aikalailla harvinaista, joku kysyy, mitä odotat, ilmoitat, että haluaisit tavata saksanopettajasi. Kun hän tulee, kysyt häneltä, ovatko kirjoitukset yhden vai kahden tunnin, yksi- tai kaksipuoliset, koska on odotettavissa seuraava koe, mitä mieltä opettajasi on naskalista, joka piti viime tunnin, jne. Jos tämän jälkeen jää vielä aikaa, otat liituja kourallisen ja alat h i t a a s t i valua luokkaasi kohti. Näyttää siltä, että kädessäsi olevat liidut ovat selvä merkki, että olet luokkasi järjestäjä.

10.10. Töö, kun on huono ilma, sataa tuhuttaa, mutta ei läheskään niin paljon, että herra Vahtimestari, isolla veellä, suostuisi kiinnittämään noita fankkulevyjä seiniin. Mutta koskas nyt norssilta keinot loppuisivat. Tällä kertaa suuntaat matkasi siihen luokkaan, jossa tiedät opiskeltavan ranskaa, venäjää ja muita s e l l a i s i a aineita. Siellä saat varmasti [ehkä et enää, kun tämä kirjoitus on joutunut opettajien käsiin] viettää välituntisi rauhassa eikä kukaan tule häiritsemään Sinua.

11.15. Jos Sinun on tämä välitunti vietettävä sisällä, niin painu ruokalaan syömään vasta 11.15. Jos et taas syö koulun ruokaa, olet tietysti jossain lähiseudun kahviloista koko ruokailuajan.

12.10. Oho! Joko loppuivat lorusi? Ehei, eihän tässä ole päästy vielä alkamaankaan! Nyt menet vahtimestarin koppiin juttelemaan valokuvauksesta ja muusta mukavasta. Aina kun näet jonkun tulevan, voit suuremmitta vaivoitta piiloutua oven taakse. Sieltä Sinua ei kukaan näe. Jos sattuisi tilanne, että joku opettajista tulisi koppiin sisälle, niin voit improvisoida tilanteen-anteeksi-kiltti-herra-vahtimestarisetä-saiskohan-vähän-liitua. Sitten toimit kuin kohdassa 1.

13.05. Tiedäthän luokan, jonka ikkunasta myös [siteeratakseni erään kollegani sanoja] voi nähdä katedraalin. Sen luokan peräseinän oikealla puoliskolla näet pienen keltaiseksi lakatun oven. Otat nipun avaimia tai karttakepin, olettaen että jälkimmäisen pää on käsitelty asiaan kuuluvalla tavalla, ja katso olet juhlasalissa. Siellä on valoisaa ja rauhallista. Siellä on flyygelikin, jolla voit soittaa nelikätisesti vaikka ”Kenpä pahaa sutta pelkäisi”.

Koska olet luultavasti nahka [isommat pojat käyvät Manalassa] luulen, että päiväsi on päättynyt ja voit mennä kotiin, jossa toivottavasti saat olla sisällä niin kauan kuin huvittaa. Jos taas päiväsi vielä jatkuu, niin on hyvä muistaa tärkeä lause, joka on kaikessa tarpeen, niin myös tässä ”kertaus on opintojen äiti [tai ainakin täti].

DICK
(Dick 1958)

Pitäkäähän vähän nopeampaa kiirettä. [Pena K] (Veikko N:o 1 1960, 23)

Minä en viitsi isoille miehille antaa pieniä muistutuksia. [Pekkanen] (Veikko N:o 1 1960, 23)

Myös opettajat kiinnittivät Veikossa huomiota oppilaiden välitunnille menoon. Kirjoitus oli otteeltaan selkeästi kasvattava. Huomiota kiinnittää vain, ettei siinä mitenkään perusteltu oppilaille asetettua kieltoa käyttää pääovea välitunnille mennessään. Kieltoa olisi jo vuonna 1960 hyvinkin perustella vaikka Ratakadun liikenteellä, vaikkei se vielä kummoista ollutkaan.

Elämän saatosta

Välitunti on alkanut. Laskeutuupa neljä norssia alas portaita alakäytävään. Valvova opettaja seisoo käytävän keskiosassa.

Yksi tulijoista, Vensperi Kananpää saa idean. ”Jannut, meidänhän piti mennä hankkimaan uudet vihot. Ryysataan nyt tosta maikkojen ovesta. Ei toi valvoja kerkee ottamaan meitä kiinni. Ja sitä on kiva panna vähän juoksemaan…”

Harras Hurskainen lausuu vakavasti: ”Eipä tehdä niin; sehän on kiellettyä ja siitä saattaa koitua vielä rettelöä. Kierretään, pojat, pihan kautta.”

Silloin kimmastuu Kullervo Näsäkkälä. ”Siinä on taas yksi orjasielu, joka nöyrästi alistuu kaikenlaisiin määräyksiin! Koska minä pyrin olemaan vapaa yksilö, minä katson, etteivät ne koske minua, vaan teen kuten minua huvittaa. Siis, jannut, suoraan ovesta ulos! Eikö niin, Kake?”

Kaikkien katseet kohdistuvat Kaukomieli Vapaavaltaan, joka on Luokan Todella Suuri Vapaa Henki, itseoikeutettu ja kaukonäköinen johtaja. Tämä lausuu: ”Olen Vapaa Henki, minua ja henkeäni eivät mitkään kahleet sido. Halveksin syvästi kaikkia pikkumaisia sääntöjä – en tahdo olla niiden kanssa missään tekemisissä. En edes niin paljon, että viitsisin niitä ruveta rikkomaan. Kun minä käytännössä noudatan niitä, selviän vähimmällä niistä. Silloin ne ovat vain ohimeneviä mitättömyyksiä, mitkä eivät millään lailla vaikuta henkeni lentoon. Minä menen takatietä.”

Muut valuvat ulos takatietä Suurta Henkeä totellen.

Valvova opettaja katselee perään ja tuumii: ”Taisivat kai suunnitella oikotien käyttöä… Miksipähän luopuivat yrityksestä? Minuako pelästyivät, vai tulikohan kielto mieleen? No, loppujen lopuksi, on pääasia, että pysyivät järjestyksessä. Taitaa heistäkin tulla kunnon poikia.”

M. J. Cn.
(M. J. Cn 1960)

Tohtori S.: - Tiedättekö, mistä saatte muistutuksen?
Oppilas: - En tiedä.
Tohtori S.: - Tiedättekö mistä saatte tunnin istuntoa?
Oppilas: - En tiedä.
Tohtori S.: - No, tiedättekö, mistä saatte kaksi tuntia istuntoa? No, saatte röyhkeydestä ja opettajan vastustamisesta!
(Veikko N:o 1 1952, 7)

Jos ei syyllistä saada selville, rankaisen vierustoveria. (Veikko N:o 1 1960, 23)