Neuvoja nuorelle naskalille

Mika Waltari oli kouluaikoinaan laatinut oppilaiden näkökulman opettajakandidaattien opetusharjoitteluun. Seuraavassa esitetään otteita kirjoituksesta, joka julkaistiin 25.10.1924 ilmestyneessä Veikon numerossa.

”Koska sangen usein on tapahtunut, että nuoret naskalit ovat konventin puheenjohtajalta tai civikseltä tulleet kysymään miten heidän on koulussa oltava ja käyttäydyttävä, olen katsonut sopivaksi antaa seuraavassa muutamia hyviä neuvoja heidän käyttäytymisensä suhteen.

Sivumennen täytynee minun huomauttaa niille arvoisille civiksille, jotka eivät vielä ole sattuneet kiinnittämään huomiotaan niin vähäpätöisiin olioihin, että naskalit ovat jonkinlaisia loiseläimiä eläen Helsingin Normaalilyseon kiusana.”
-----
Seuraavassa muutamia neuvoja, joita naskalin ehdottomasti kaikissa tapauksissa tulee noudattaa.
 
1 §.      Naskalin ei tule koulussa ollessaan esiintyä tunkeilevasti ja röyhkeästi. – Esim. Hänen ei tule kävellessään tyrkkiä oppilaita, vaan on hänen kauniisti vetäydyttävä syrjään ja abiturienteille näiden ohi kulkiessa kauniisti ja kohteliaasti kumarrettava. Hänen ei tule sekaantua oppilaitten keskinäisiin asioihin eikä puhua, ellei häneltä erikoisesti kysytä.

2 §.      Naskalin ei tule koulussa pitää sopimatonta melua ja rähinää. - - - Esim. Hän ei saa välitunnilla juoksennella ympäri auloja pahaa melua pitäen ja oppilaitten lukuja häiriten.

3 §.      Jos naskalille on osoitettu sellainen kunnia, että hän saa jollakin luokalla (luokan yhteisestä päätöksestä) antaa näyte- tai virkatunnin, ei hänen tule antaa tämän kunnian nousta päähänsä. Saatuaan tietää tästä suunnattomasta kunniasta on hänen paras mennä pistämään päänsä vesikraanan alle ja sen jälkeen tarkasti harkita, kuinka hän voisi edes jossain määrin palkita luokalle tämän kunnianosoituksen ja kuinka hän parhaiten voisi huvittaa luokkaa. - - - - - Hänen ei tule kuitenkaan kovin tästä huolestua, sillä hyvälle tahdolle osataan toki aina antaa arvoa.

4 §.      Naskalin ei milloinkaan tule tehdä sellaista suunnatonta virhettä ja tahdittomuutta, että sinuttelee Helsingin Normaalilyseon oppilasta. Tällainen karkea teko, joka selvästi osoittaa, ettei sen tekijällä ole pienintäkään aavistusta sivistyneiden ihmisten tavoista, saa kyllä aina palkkansa eri tavoin, joihin en tässä viitsi poiketa.

5 §.      Tunnilla ei naskalin tule tehdä sitä virhettä, että alkaisi kuulustella läksyä, sillä jos joku viittaisikin ällistyneenä, tapahtuu se vain siksi, että hän saisi osoittaa naskalille tämän virheen. – Naskalin ei millään tapaa tule ryhtyä toimenpiteisiin oppilasten keskustelujen ehkäisemiseksi. Sillä ensiksikin nämä keskustelut tavallisesti käsittelevät yleishyödyllisiä asioita, joten on synti niitä häiritä, toiseksi on häiritseminen naskalille osoitetun luottamuksen väärinkäyttöä, ja kolmanneksi ovat kaikki ehkäisykeinot turhia.

6 §.      - - - - -

7 §.      - - - - -

8 §.      Naskalin ei pidä suuttua oppilaille, jos nämä osoittavat hänelle ilmeistä välinpitämättömyyttä. Se johtuu vain hänen omasta typerästä opetustavastaan. Sangen huvittavia ovat oppilaille naskalin (etenkin nais-) mainiot vitsit kuten: ”vedoten teidän ritarillisuuteenne”, ”jos ette lakkaa, lähden ilmoittamaan rehtorille”, ”niissä kouluissa, joissa ennen olen opettanut” j.n.e.

9 §.      - - - - -

Toivottavasti naskalit tulevat ottamaan nämä hyvästä sydämestä lähteneet pikku neuvot huomioon.”
(Waltari 1924)

Aivan näin kauheita eivät luokkien riiviölaumat kuitenkaan enää 1930- ja 1940 -luvulla aina olleet. Mitään erityisiä jäyniä ei auskultanteille suinkaan keksitty, mitä nyt harjoitettiin ritsalla ampumista, liidulla heittelemistä, nastojen panemista tuolille ja niiden esineiden valkaisemista liidulla, joihin naskali tarttuisi. Istumajärjestyksen sotkeminen oli kuitenkin eräs pysyvä pila. Niille kandidaateille, joista ei pidetty, vastailtiin myös tarkoituksella väärin.

Naisharjoittelijoille, varsinkin hauskannäköisille oltiin kiltimpiä. Hyviä auskultantteja pyrittiin myös auttamaan. Pidettyjen opettajaharjoittelijoiden näytetunteja saatettiin jopa harjoitella. Heille haluttiin antaa mahdollisimman hyvä arvosana ja tuleva työpaikka. Yliopettajat kenties aavistivatkin tämän. Mutta riiviölaumahan saattoi toisaalta myös pilata toisen tulevaisuuden.
(Sunell 2003; Sipponen 2003)

Isänmaan Ystävien Kerho, joka toimi joitakin vuosia 1920- ja 1930 -luvun vaihteessa, kelpuutti sitä paitsi auskultantit jopa jäsenikseen. Kerho myös kannusti auskultantteja osallistumaan sen järjestämiin tilaisuuksiin. (IYK 1929a; 1929b)