Esikaupungistuva Helsinki

Helsingin väestön kehittymisestä saa käsityksen seuraavasta taulukosta. Ensimmäinen sotien jälkeinen väestönlaskenta tehtiin vuoden 1950 joulukuun lopussa, seuraava vuonna 1960 ja sitä seuraava 1970.

1) Väestönlaskennat: 31.12.1950; 31.12.1960; 31.12.1970
2) Henkikirjoitus 1.1. kyseisenä vuonna
3) 1950: Neuvostoliitto 6 417, Ruotsi 1 243, Saksa 645, Muu Eurooppa 680, tuntematon 1 177;
1960: Neuvostoliitto 5 244, Ruotsi 1 322, Saksa 735, Yhdysvallat 532, tuntematon 386;
(HKT 1950, 1, 4-5, 9-12; 1960, 3-5, 18-22, 119; 1961, 30-31; 1966, 32; 1970, 1.1, 1.4, 1.15; 1975, 16; TK 2000, Liitetaulukko 1A)

Taulukosta voidaan todeta, että Helsingistä oli vasta 1950-luvulla alkanut väestönsä puolesta kehittyä pieni ’suurkaupunki’. Väestön lisäys oli tuolloin ollut 83 590 henkilöä. Tarkasteltavalla 1960-luvulla väestön määrällinen kasvu hidastui 57 575 henkilöön, mutta pääkaupunki oli sentään ylittänyt ½ miljoonan asukkaan rajan.

Kaupunkilaisten asumisoloista saa käsityksen seuraavasta taulukosta.

1) Varsinaisissa asuinhuoneissa

(Lankinen 1988, 14, 19, 38; TK 2000, 55, Liitetaulukko 7; HKT 1950, 140-141; 1961, 11; 1960, 140-145, 150; 1966, 18-19; 1970, 5.1; HKT 1975, 16,)

Taulukosta voidaan todeta, että vuonna 1970 keskimäärin jokaista kaupunkilaista kohden oli keskimäärin yksi asuinhuone. Miltei kaikki asuivat keskuslämmitetyssä talossa, ja likipitäen kaikissa asunnoissa oli vesijohto, viemäri sekä WC. Kaikissa kodeissa ei kuitenkaan ollut vielä kylpyhuonetta eikä kaikkiin asuntoihin tullut lämmintä vettä paitsi itse lämmittämällä.

Helsingin alue laajeni uudelleen 20 vuoden tauon jälkeen, kun Helsingin maalaiskunnasta liitettiin pääkaupunkiin Vuosaaren – Meri-Rastilan – Uutelan – Kallahdenniemen alue. Uusin liitosalue oli tuolloin vielä liki pelkkää pastoraalia. Siellä ei ollut ostoskeskuksia, ei Mogadishu Avenueta, ei telakkaa, ei satamaa ei Pilvenpiirtäjää. Eikä sinne ollut Puotilasta siltaa, ei mennyt metroa, vain yksityisen liikennöitsijän bussilinja 37 Porvoontietä pitkin Mellunmäen kautta.

(Kartta: Helsingin kaupunginarkisto)

Liitosalueiden asuttaminen voidaan havainnoida seuraavasta taulukosta, josta selviää myös pako kantakaupungista. (Lähde: HKT 1976, 13-14.)

N:o	Kaupunginosa	1955	1960	1970
34.	Pakila	5 901	7 448	8 529
	Siitä: Länsi-Pakila	::	::	5 826
	Itä-Pakila	::	::	2 703
35.	Tuomarinkylä	3 948	4 367	4 141
	Siitä: Paloheinä	3 212	3 162	3 171
	Torpparinmäki	::	::	854
36.	Viikki	649	674	646
37.	Pukinmäki	715	728	2 351
38.	Malmi	5 432	7 437	15 436
	Siitä: Ylä-Malmi	::	::	3 192
	Ala-Malmi	::	::	3 291
	Pihlajamäki	::	::	8 245
39.	Tapaninkylä	12 999	9 949	9 842
	Siitä: Tapaninvainio	::	::	5 607
	Tapanila	::	::	4 235
40.	Suutarila	1 736	2 681	3 160
	Siitä: Siltamäki	::	::	1 148
	Ala-Tikkurila	1 288	1 739	2 012
41.	Suurmetsä	::	4 115	11 118
	Siitä: Puistola	--	--	3 343
	Heikinlaakso	--	--	1 263
	Tattarisuo	--	--	219
	Jakomäki	--	--	6 293
42.	Kulosaari	1 705	1 524	5 268
43.	Herttoniemi	5 428	22 951	24 636
	Siitä: Länsi-Herttoniemi	4 469	15 531	13 881
	Roihuvuori	::	6 806	10 499
44.	Tammisalo	801	1 071	1 861
45.	Vartiokylä	3 577	4 519	31 927
	Siitä: Puotila	::	::	7 274
	Vartioharju	::	::	4 975
	Myllypuro	::	::	12 201
	Marjaniemi	::	582	1 317
46.	Pitäjänmäki	2 201	5 017	7 804
	Siitä: Pajamäki	::	2 691	3 075
	Reimarla	585	::	3 336
	Marttila	603	::	534
	Pitäjänmäen teollisuusalue	504	::	833
47.	Mellunkylä	2 143	3 254	22 639
	Siitä: Kontula	::	::	19 362
	Vesala	::	::	1 307
	Mellunmäki	::	::	1 970
48.	Vartiosaari	::	::	41
49.	Laajasalo	2 196	2 980	7 418
	Siitä: Yliskylä	::	::	5 688
	Jollas	::	::	982
	Tullisaari	::	::	282
	Hevossalmi	::	::	466
50.	Villinki	::	::	11
51.	Santahamina	967	929	985
53.	Ulkosaaret: Itäsaaret	::	::	115
54.	Vuosaari	--	--	14 810
	Muut alueet	220	--	--

Uuden asutuksen paine kohdistui pääasiassa itäiseen ja koilliseen Helsinkiin. Kantakaupunki menetti vuosikymmenessä 47 734 asukasta samalla, kun esikaupunkeihin muutti tai siellä syntyi 121 256 henkilöä; kaikin mukavuuksin varustettuihin ”hyviin asuntoihin” kuten tuolloin vielä uskottiin. Tämä kaikki edellytti myös Helsingin Kaupungin Liikennelaitokselta peräti voimallisia toimenpiteitä.

(Helsingfors 1965)

Kantakaupungin joukkoliikenne pysyi likipitäen muuttumattomana tai väheni. Bussilinjoja ja -kalustoa oli sen sijaan lisättävä ja hankittava sitä mukaa, kun liitosalueen itäisiä esikaupunkeja asutettiin.

(Helsingfors 1965)

Helsingin tilastotietoja vuosilta 1968/1969

Helsingissä oli 80 äitiys- ja lastenneuvolaa, joissa toimi 89 terveyssisarta ja 51 kätilöä. Kaupungilla oli 11 omaa sairaalaa ja niissä 5 344 sairaansijaa. Kaupungin asukkaita varten oli yhteensä käytettävissä noin 7 700 sairaansijaa, noin 14.6 hoitopaikkaa 1 000 asukasta kohden. Vanhainkoteja oli kolme, joissa oli 771 hoitopaikkaa.

Kaupungin omissa lastenhuoltolaitoksissa oli 1 063 paikkaa. Yksityisten, toisten kuntien ja valtion laitoksiin oli lisäksi sijoitettu 899 lasta. Perhehoitoon oli sijoitettu kaupunkiin ja maaseudulle 1 721 lasta. Kaupungilla oli 39 lastenseimeä, joissa oli 1 119 hoitopaikkaa. Lastentarhoja oli 86 ja niissä paikkoja 6 822.

Kaupungin kansakouluissa oli 32 479 oppilasta ja kaupungin ammattikouluissa 3 080 oppilasta. Ulkoilu- ja urheilutoimen alalla oli muun muassa 16 yleisurheilukenttää, 163 pallo- ja harjoituskenttää, 11 hyppyrimäkeä, viisi pujottelurinnettä, 2 300 neliömetrin jäähalli sekä talvisin 79 luistinrataa, joiden pinta-ala oli yhteensä 338 950 neliömetriä, ja 280 kilometriä viitoitettuja hiihtoreittejä.

Kaupungin asemakaavoitettu alue oli 6 620 hehtaaria. Sillä oli 759 kilometriä yleisiä vesijohtoja ja 5 750 palopostia. Vesisäiliöiden kokonaistilavuus oli 88 400 kuutiometriä. Viemäreitä oli 813 kilometriä. Sataman laitureiden yhteispituus oli miltei kahdeksan kilometriä, joilla toimi 82 laiturinosturia.

Kaupungin omien höyryvoimalaitosten teho oli 335 MW. Kaupunki omisti lisäksi vesiosuuksia muun muassa Kemijoki Oy:ssä 27 MW, Mankala Oy:ssä 15 MW ja Ahvenkoski Oy:ssä 3 MW. Sähkölaitosten verkossa oli 212 349 kuluttajaa ja kaukolämpöverkossa 1 619 kuluttajayksikköä.

Sisäistä liikennettä varten oli tänä, HKL:n siihenastisena suuruusvuotena 79 kilometriä raitiotietä ja 340 kilometriä bussilinjoja yhteen suuntaan mitattuna. Liikennettä hoidettiin 187 raitiomoottorivaunulla ja 94 perävaunulla, 597 dieselbussilla, 21 johdinautolla sekä Korkeasaaren lautalla.

Raitiovaunuilla sekä busseilla ajettiin vuoden 1969 aikana 34.3 miljoonaa kilometriä, ja niissä istui sekä seisoi yhteensä 129.3 miljoonaa matkustajaa. Keskimääräinen päivittäinen matkustajamäärä oli 357 261 henkilöä. Korkeasaaren lautta kuljetti puolestaan 323 625 matkustajaa, joista kaksi kolmasosaa oli aikuisia.

(Aalto 1972, 294-295, 304)

Pääkaupungin oppikouluoloista saa käsityksen seuraavasta taulukosta.

(HKT 1957, 32, 138-139; 1961, 118-119; 1966, 34, 154-156; 1967, 50; 1971, 10, 104-106)

Napoleon unterliess es nie, seine Gäste zur Tafel zu laden und ihnen zu schmeicheln – Napoleon ei koskaan laiminlyönyt tilaisuutta nostaa vieraansa seinälle ja hymyillä heille.
(Veikko N:o 2 1960, 33)

Matikanmaisteri: Otetaan nämä kaksi tehtävää.
Kyrönseppä: Otettas neljä.
Matikanmaisteri: Mutta eikö Kyrönsepän omatunto silloin joutuisi yhä suuremmalle koetukselle, kun olisi neljä tehtävää tekemättä?
(Veikko N:o 4 1961, 35)

Edellisesto taulukosta voidaan tehdä seuraavanlainen synteesitaulukko.

Näistä kahdesta taulukosta voidaan tehdä muutama mielenkiintoinen havainto. Kielisuhteet muuttuivat puolessatoista vuosikymmenessä siten, että vuonna 1970 Helsinki oli miltei täysin yksikielinen kaupunki. Tämä ei kuitenkaan näkynyt suomen- ja ruotsinkielisten koulujen voimavaroissa.

Ruotsinkielisillä kouluilla oli edelleen enemmän opettajavoimaa suhteessa oppilasmääriin ja pienemmät keskimääräiset luokkakoot. Mielenkiintoinen yksityiskohta on lisäksi se, että oppikoulut olivat vuonna 1970 houkutelleet opintielle jo liki 2/3 kaikista kaupungin 10-19 -vuotiaista pojista.

MaCa: Järjestäjä, haepa pitempiä liituja – pelkään pahoin kynsieni puolesta.
(Veikko N:o 3 1963, 18)