Koulupojan koulunkäynti

Koulua käytiin vuosina 1915-1923 säännöllisesti kello 08.00 – 11.00 ja 13.00 – 15.00 välinen aika. Tunnin pituus oli välitunteineen 60 minuuttia. Useimmat ehtivät käydä kello 11.00 – 13.15 välisenä ruokatuntina kotonaan syömässä. Myös monilla maaseudulla asuvilla pojilla oli kaupungissa joku tuttu paikka tai yökortteeri, jossa he saattoivat käydä suuruksella. Koulussa oli lisäksi erityinen huone, jossa saattoi ruokatunnilla syödä eväitä tai lukea läksyjä.

Norssin opettajat olivat aivan ilmeisesti aikansa parhaita pedagogeja. Siitä huolimatta saattoi saman oppiaineksen jatkuva toistaminen tuntua näistä korkeasti oppineilta herrasmiehiltä joskus tylsältä. Tunnettu teatterimies ja saksan sekä ranskan kielen vanhempi lehtori, dosentti Filip Hjalmar [Jalmari] Hahl [1869-1929; Kuva: Joki 1937, 104a] puuskahti kerrankin: ”Luuletteko, että on hauskaa opettaa 20 vuotta saksan kielioppia, jonka osaa ulkoa kannesta kanteen”. Mutta sitä innostavammin hän sitten luennoi saksaksi kirjallisuudesta tai kertoili matkoistaan.

Urheilussa ja voimistelussa saattoi saada numeron pistesuorituksilla. Ensimmäisellä luokalla sai 10:stä leuanvedosta kympin, toisella tai kolmannella luokalla taas kipistä. Urheilussa pistesuorituksina olivat kuula, pituushyppy ja 60 tai 100 metrin juoksu. Talvella pelattiin jääpalloa, koska jääkiekosta ei juuri oltu kuultukaan. Tahko Pihkalakin vasta suunnitteli kesäpeliksi ensin pitkäpalloa ja sittemmin pesäpalloa. Tahko oli kuitenkin jo ehtinyt kirjoittaa ”Poikain urheiluoppaan”, jossa oli pojille myös aamuvoimisteluohjelma.

Kirjanpito oli kaikille pakollista 4. ja 5. luokalla. Ylemmillä luokilla oli vapaaehtoisia aineita: laulua, joka oli lähinnä kuoroon osallistumista, pikakirjoitusta ja ’kaunolukua’. Sitä opetti lehtori, myöhemmin klassillisten kielten yliopettaja Niilo Henrik Lehmuskoski [vuoteen 1906 Lindfors; 1888-1948; Kuva: Joki 104d] Kaunoluvun harrastajia oli runsaasti, ja sen yhteydessä harjoiteltiin kerrankin koko Johann Christoph Friedrich von Schillerin [1759-1805] näytelmä ’Wilhelm Tell’. Lausunnassa keskityttiin pääasiassa kotimaiseen runouteen, erityisesti Eino Leinon ’Helkavirsiin’ ja V. A. Koskenniemen isänmaalliseen tunnelmarunouteen. Ne olivat juuri tuolloin uusinta uutta muotia.

Nahkoja ja naskaleita kiusattiin varsin estottomasti. Auskultoinnin loppuhuipentuma oli tuolloin kuitenkin varsin arvokas tapahtuma. Miehet antoivat käytännölliset opetusnäytteet frakkiin ja naiset muuhun mustavalkoiseen asuun pukeutuneina. Arvosteleville yliopettajille tuotiin luokkaan viisi mustaa korinojatuolia, joita nahatkin jaksoivat kantaa. Arvostelijoilla oli lisäksi tilaisuudessa päällään mustat korureunuksiset arvostelijan viitat.

Konventin toiminta oli vilkasta. Vähintään kerran kuukaudessa oli ohjelmallinen illanvietto, jossa ei ollut pulaa ohjelmasta. Konventin taidekilpailut toimivat vuotuisina kulttuuritapahtumina. Niissä kilpailtiin muun muassa pakollisen ex-tempore -puheen pitämisessä sekä ainakin lausunnassa, soitossa, valokuvauksessa ja piirustuksessa. Lisäksi esitettiin näytelmiä ja muita joukkoesityksiä, joskaan niiden paremmuudesta ei kilpailtu. Raittiusseura Kipinä toimi pääasiassa alaluokkalaisten parissa vilkkaasti. Järjestipä seura oman näytelmäkirjoituskilpailunsa.

Konventilla oli vuosittain kaksi merkittävää juhlaa. Syyslukukauden pikkujouluun tuli aina entisiä norsseja ja säännöllisesti kirjailija Jalmari Finne. Pikkujoululahjoja annettiin miltei kaikille. Keväisin vapun tienoilla oli Tippakonventti. Se oli ainoa tanssitilaisuus, johon cives saivat tuoda daamin. Useimmat daamit olivat Bulevardin Tipalasta [sittemmin Tyttönormaalilyseo], jonka tytöt pitivät suurena kunniana päästä näihin juhliin. Niissä oli tietenkin ’himmeät valot’ ja ’aina soi’ sekä puhvetti, josta vastasi vuosittain valittu ’pullamestari’.

Pojat eivät tuohon aikaan päässeet edes kesäisin eroon kouluvelvollisuuksistaan. Kasveja oli 1910- ja 1920 –luvun vaihteessa kerättävä 2. – 5. luokille siirryttäessä vähintään 200 yksilöä. Se merkitsi 50 kasvia kesässä. Kielissäkin oli usein kesätehtäviä, muun muassa romaanien lukemista.
(Suominen 1971)

A. E. Järvinen: V Klassen 1908. Kuva: Norssi 2008.