Mieltymystensä mukaan

Norssin Luonto-Seura oli perustettu vuonna 1913, joten se täytti vuonna 1963 peräti 50 vuotta ja eli vuonna 1970 kaikkiaan 57 ikävuottaan. Seura oli ollut erinomaista paremmassa kuraattoroinnissa ja keskittynyt nimensä mukaisesti luontoon sekä oli 1960-luvulla kiinnostunut myös tähtitieteestä, mikrobeista, kivistä ja biologiasta. Luonnonsuojelu oli vielä vuonna 1970 vasta kymmenennellä sijalla jäsenten kiinnostuksen aiheista. ( Veikko N:o 3 1969).

Ensimmäinen luonnonsuojelua käsittelevä kirjoitus on löydettävissä Veikon numerosta 2 1964. Yrjö Haila käsitteli siinä otsikolla ’Pro Homo Sapiens’ ihmisten luontoon kylvämien myrkkyjen, muun muassa DDT:n ja elohopean vaikutusta ihmisiin itseensä sekä muihin luontokappaleisiin. Kirjoitus on kiihkoton ja erinomaisen asiallinen.

Seuraava vastaavanlainen, mutta jo selvästi aktivistisesti kantaaottava ja aatteellinen kirjoitus julkaistiin Veikossa N:o 2 1970. Vaikuttaa siltä, että lainaukset ja ajatukset oli imetty itseltään Pentti Linkolalta. Ne näyttävät lisäksi pahasti vihreiden vaaliohjelmalta. Jutussa ei ole otsikkoa tuolloisen kirjoitustyylin mukaisesti.

Kun kuulet sanan ”luonnonsuojelija”, tulee mieleesi fanaattinen järjestelmänvastustaja, poliittisesti aivopesty fakki-idiootti taikka vaihtoehtoisesti herttainen kilttipoika, joka kulkee metsässä poimimassa valkovuokkoja äidille; olet ennakkoluuloinen. Mutta luonnonsuojelu sinänsä on aate, huoli ympäristömme tulevaisuudesta.

Joka päivä luet saastumisongelmista – informaatiota saat kyllä tarpeeksi. Yhä enemmän luonnonsuojelusta puhutaan ja yhä enemmän siitä on puhuttava. Erityisen riipaisevaa on olla kaupunkilainen. Mitä hyötyä on tupakkalakosta, jos autojen pakokaasut ovat yhtä vaarallisia.

Asumalähiöiden puistometsiköt ovat turmeltuja: etkö haluaisi mieluummin kävellä paljain jaloin vihreällä nurmikolla kuin lasinsirpaleilla? Ovatpa tarpeesi mitkä tahansa, luontoa tarvitset tavalla tai toisella. Koko maailmasi ei voi muuttua graniitti- ja lasilabyrintiksi.

Sinä olet ihmisyksilö, mutta et Maailman Ainoa ihminen. Yleensäkin, oletpa kuinka tärkeä tahansa, luonnon kiertokulku ei sinua kaipaa. Olet hyödytön, ehkä piankin kuoleva solu maailmankaikkeudessa. ”Matelijat ovat olleet olemassa 200 miljoonaa vuotta ja tulevat aina olemaankin, jollei ihminen tuhotessaan itsensä tuhoa myös koko maapalloa.”

Sinä, ihminen olet kaikessa tarpeettomuudessasi omaksunut nimen Luonnon Herra. Kuvittelet, että luonnonvarat ovat ehtymättömiä. On tosin olemassa aineen häviämättömyyden laki, mutta ei lakia planeettamme sopeutumiskyvyn rajoista. Esimerkin tunnetkin: maan ilmakehän hiilidioksidimäärän kasvu uhkaa muuttaa koko maapallon olosuhteet.

Valjakka 5 b:lle: ”Olettekste tosiaan niin hemmetin kaupunkilaisia, ettette tunne edes puutiaista!!!?” (Veikko N:o 4 1965, 25)

Mitkä ovat sitten päämääräsi? Valitsetko matematiikkalinjan siksi, että olet kuullut sitä kautta pääsevän helpommin ”korkealle” elämässä? Myöhemmin sinusta tulee alasi hyvin osaava spesialisti. Sinun ei tarvitse vaivautua ajattelemaan yleisiä ongelmia. Kaikki menee hyvin. Mutta mitä teet pakastinhuoneellasi, jollet voi syödä pelkäämättä myrkytysvaaraa?

Mitä teet loistoautollasi [jonka pelkkä ajatteleminenkin saa naapurisi oksentamaan kateudesta], jollet voi hengittää? Mitä yleensäkään teet kaikilla koneillasi, ellet voi tyydyttää perustarpeitasi? Kieltämättä kiusaavia kysymyksiä, mutta sinun on pakko ajatella niitä.

”Sinä olet nuori, sinun on oleva valta ja vastuu”, sanotaan meille päivittäin. Jos sinusta tehdään johtajaa tai insinööriä, niin miksei myös limnologia tai kemistiä! Sinun on kuitenkin keksittävä ratkaisu saastumispulmaan.

Nykyinen järjestelmä, jolloin tuotantoprosessin ja kulutuksen jälkeen käytetty tai sivutuotteena saatu aines lasketaan luontoon, on mieletön. Järjestelmä ei pyöri, eikä se siten ole kauan elinkelpoinen. Tutkijat uurastavatkin jätteiden uudelleenkäyttömahdollisuuksia etsien.

Joka tapauksessa, jos nämä sanat hiukankin ärsyttävät sinua, on viesti mennyt perille. Uskalla huomata tosiasiat, tunnusta epäkohdat, puhu ja etsi ratkaisuja! Luot siis mielipiteesi, ja toivon, että ajattelet edes hieman minun tavallani! Mutta nämä mielipiteet eivät saisi muuttua ympäristön vaihtuessa tai taloudellisen asemasi parantuessa.

Älä nukahda nojatuoliisi, vaikka hyvinvointisi tuntuu täydelliseltä. Älä usko kaikkea mitä sinulle syötetään, älä varsinkaan mainoksiin, sillä niiden esittämät unikuvien maallistumat eivät ole todellisia. Ei puuteri kasvojasi kaunista! Kulutusideologia on reaalisesti ajatellen järjetön.

Luonnonsuojelu on liian tärkeää voidakseen olla yksityisistä tavoitteista kiinni. Asenteenmuutokset ovat kuitenkin hitaita, mutta niin ovat ajatuksesikin. Jokaisen olisi kuitenkin tehtävä valintansa. Joko tempaudut mukaan yhteiskuntakaruselliin, karuselliin, jossa pääsi menee varmasti sekaisin, tai huomaat, että se pyörii aivan liian nopeasti ja että siinä tulee pahoinvointiseksi.

”Meidän on tultava jälleen vapaaehtoisesti köyhiksi, jotta maailman turmeltuminen pysähtyisi”. Vapaaehtoinen köyhyys tuntuu useimpien mielestä olevien mahdotonta toteuttaa käytännössä. Vähimmäisvaatimuksena olisi kuitenkin, että sinä itse hyväksyisit nämä asiat sekä ottaisit niihin edes kantaa.

Ethän halua kaivaa omaa hautaasi, ethän halua vaimosi synnyttävän DDT:n myrkyttämiä lapsia, ethän?

”Cellus”
(Cellus 1970)

MaCa: E:kin se heittelee roskia. Hauska nähdä E:nkin toimittavan jotakin. (Veikko N:o 2 1969, 26)

Osa pojista harrasti partiota ja vanhemmat kovaa partiointia myös Lapissa. Kuvassa lapin kotaa matkiva umpilaavu, jonka taustana on Saanatunturi. Laavun lämmönlähteenä oli sen keskellä palava nuotio, jolla myös ruoka valmistettiin.

Lapin vaellukset kestivät yleensä 2-3 viikkoa, joiden aikana ei juuri muita ihmisiä kairassa tavattu. Kaikki varusteet ja muonat kannettiin selässä rinkassa, jonka paino miltei ylitti vaelluksen alussa teinipojan hentojen hartioiden kantokyvyn. Siinä oli suurten ikäluokkien eräpojille miehuuskoetta kylliksi.

Erään näkökulman ainakin 1960-luvun Kultaisen Nuorison harrastustoimintaan saa von Wizlebenin ystävien hengentuotteesta, joka julkaistiin Veikon numerossa 2 1968. Sen abstraktin muodon takia on turha edes arvailla, onko kyseessä Anturanahan pakina, moderni runo vai tajunnanvirtaa. Mutta se on selkeä, kiihkoton ja hyvä ajankuva teinipojan mietteistä.

Kaupunki
katu polttaa / tupakka / polttaa / turistikartta on kehno / kongressit, kulttuuripäivät ja mielenosoitukset / 1/7 ja 2/8 / ehditkö käydä kaupassa? / puusta hyppää linnunpoika / varpaat tulee likaisiksi / aina on liikaa päällä / mistä löytäis yöpaikan / vanhemmat on maalla / kyllä kylmä karjala ois jotakin / minnehän mahtuis istumaan / värifilmi kamerassa / lainaa makuupussi / viikonloppuna rannalle / vapaat kesälauantait / skootteri / se tulee huomenna englannista / oisko sulla antaa kakskyt penniä / litsari / marimekko / hyvännäköinen tyttö kadulla / jaksaisko lähteä himaan / beachillä on hirveen kuuma / puistokahvilassa viihtyy /

Meri
lempeät tuulet / punainen auringonlasku / suuret kuohuvat aallot / loppumaton hiekkaranta / tervattu vene / vanha kalastajakylä illalla / valkoiset purjeet / hyytävä merivesi / ruskettunut iho / piippu / pitkä kiireetön laivamatka / likomärät farmarit / pörröinen tukka / kaukokaipuu / kukaan ei saa kalaa / kallioluoto / yksityisalue, maihinnousu kielletty / purjevene kallistuu / merivesi maistuu suolalta / pohjois-, etelä-, itä- ja länsireimari / uimahousut / tiiralokkimerikotka / bikinit ne pienentyy / mennään pojat sukeltaan / rantatyrskyt / myrskyvaroitus / pihlajasaari / loppumaton hiekkaranta /

Maaseutu
lavatanssit / lehmät / mee hakee maitoa / juhannuskokko / lato / heinätyöt / verryttelypuku / radio / heinäsirkat / osuuskauppa / rantasauna / järvi / onkiminen / kotiseutujuhlat / kirkonkylän kahvila / jäätelöannos / sunnuntaina käydään kaupungissa / ostosmatkat / marjamatkat / matkat / pikajuna / öljylämmitin / miksei oo jääkaappia / tennispallo / ruusutarha / piparjuuri / minä tahdon kaupunkiin / maantie pölyää /

von Wizlebenin ystävät
(Veikko N:o 2 1968)

Kattainen: Lattialle ette saa heittää roskia ennen kuin olette naimisissa, jolloin teidän vaimonne nostaa ne ylös. (Veikko N:o 4 1967)

Riikonen: ”What did she collect?”
H: ”She collected film- and popstars.”
Riikonen: ”What did she do then?”
H: “She hanged them on the walls.”
(Veikko N:o 4 1968)

Talvisin harrastettiin vaikka mitä: tehtiin erävarusteita, keräiltiin postimerkkejä, ensipäivän leimoja sekä kuoria ja pelattiin jääkiekkoa. Mutta televisio ja varsinkin sen sarjaohjelmat alkoivat 1960-luvulla tunkeutua nuorison ja sen harrastusten väliin. Jotkut varakkaampien kotien vesat alkoivat jopa motorisoitua.

Kuvat: vasemmalla Veikko N:o 3 1960, takakansi; oikealla Veikko N:o 1 1961 takakansi. Menopelien hinnat: Ase de Luxe 74 500:- = € 1 440,95; Ase Capri 99 800:- = € 1930,29; Manet 109 000:- = € 2 108,24. Voidaan todeta, että koulupoikien kesäansioilla ei tuollaisia menopelejä hankittu. Kyllä siinä täytyi olla mukana ’Pappa betalar’ –efekti. Tiedä sitten saiko moisilla iskettyä paremmin tyttöjä kuin apostolin tai HKL:n kyytineuvoilla liikkuen.

Ja näitä sitten ahmittiin tervehenkisten poikakirjojen lomassa.
Ex Libris ja Kuva: Erkki Nordberg 2007.