Sotia, terrorismia, Jumbo ja Kuukulkija

Siinain rintama ja Golanin rintama

Egypti ja Syyria hyökkäsivät 06.10.1973 yllättäen Israeliin kahdesta suunnasta: Egypti Suezin kanavan ja Katkerojärven eteläpuolisen uoman yli Siinaille sekä Syyria Golanin kukkuloille. Israelin suureen reserviin perustuvat asevoimat yllätettiin täysin, koska hyökkäys tehtiin juutalaisten suuren juhlapyhän, Yom Kippurin aikana.

Israelin liikekannallepano kuitenkin onnistui, ja tehokkaat vastahyökkäykset voitiin aloittaa jo muutaman päivän ylösmarssin jälkeen. Pohjoisessa Golanilla israelilaiset valtasivat nopeasti takaisin vuoden 1967 sodan rintamalinjan, joka kulkee vain noin 30 kilometrin päässä Damaskoksesta. Sen jälkeen israelilaiset hyökkäsivät Siinailla egyptiläisten linjojen taakse. Egyptin ja Syyrian sotapyrkimysten kannalta häpeällinen aselepo solmittiin jo 25.10.1973.

Punainen armeijakunta, saksaksi Rote Armee Fraktion, RAF, tai Baader-Mainhof –ryhmä, oli Saksan Liittotasavallassa vuosina 1970-1998 vaikuttanut terroristiryhmä. Sen tavoitteena oli aikaansaada Liittotasavallan työväki kommunistiseen kansannousuun. RAF:n iskuissa kuoli vuosina 1972–1991 kaikkiaan 34 ihmistä ja lukuisia loukkaantui. RAF:n jäsenistä kuoli 26 ja 26 tuomittiin vankeuteen. Poliisi ampui RAF:n vastaisissa operaatioissaan lisäksi kuoliaaksi viisi sivullista.

Kuva: Baader-Meinhof -terroristijoukkion etsintäkuulutus 1972. Palkkio 100 000 DM.

Ryhmän todellinen, toiminnallinen ydinkaksikko oli Andreas Baader ja Gudrun Esslin. Ulrike Meinhofin nimen liittäminen ryhmän nimeen johtui siitä, että hän oli entuudestaan nimekäs vasemmistojournalisti ja erottui sen takia muusta terroristiryhmästä. Eräs ryhmän aatteellisista taustavaikuttajista oli Che Guevara, jonka mukaan maailmaan oli luotava "yksi, kaksi, kolme Vietnamia". RAF:n kaupunkisodankäynti tähtäsi tähän.

RAF itse kuvaili itseään kommunistiseksi guerilla- eli sissiryhmäksi: ”Koska me olemme kommunisteja, ja siitä, organisoituvatko ja taistelevatko kommunistit riippuu, saako terrori ja alistaminen aikaan vain pelkoa ja luovutusmielialaa vai vastarintaa, luokkavihaa ja solidaarisuutta; jatkuuko kaikki imperialismin merkeissä vai ei”.

Vuonna 1971 jopa 25 prosenttia alle 30-vuotiaista saksalaisista sanoi tuntevansa ainakin jossain määrin myötätuntoa ryhmää kohtaan.

Kuva: PFLP:n veikeä vappujuliste vuodelta 2005.

The Popular Front for the Liberation of Palestine, PFLP, on edelleen marxilais-leninistinen, ei-uskonnollinen, antisemitistinen poliittinen sekä sotilaallinen organisaatio, joka on perustettu vuonna 1967.

Tämä terroristijärjestö kaappasi 06.-09.09.1970 viisi eri lentoyhtiöiden matkustajalentokonetta. Yksi kaappaus epäonnistui ja terroristit vangittiin. Kolme konetta pakotettiin sen sijaan Jordanian erämaahan Zerqaan ja yksi Kairoon.

Kairoon kaapattu Boeing 747 räjäytettiin 07.09. sen jälkeen, kun matkustajien oli annettu poistua koneesta. Muiden koneiden 409 matkustajan vapauttamiseksi vaadittiin vangittujen palestiinalaisterroristien vapauttamista, mihin pääosin suostuttiinkin. Lopulta Jordanian armeija vapautti kaapattujen lentokoneiden panttivankeina olleet matkustajat.

Boeing 747 on nelimoottorinen, laajarunkoinen ja osittain kaksikerroksinen, erittäin pitkän toimintamatkan matkustajalentokone. Sen ensimmäinen versio, 747-100 lensi ensilentonsa 09.02.1969. Boeing 747 suunniteltiin alun perin sotilaskäyttöön, mutta lentoliikenteen kasvaessa siitä tehtiin myös matkustajaversio.

Boeing 747-100 alkoikin liikennöidä Pan Amin väreissä jo tammikuussa 1970. Sen neitsytlento tehtiin 12.01.1970 Atlantin yli Yhdysvalloista Lontoon Heathrowin lentokentälle.

Onnistuneen kokeilun jälkeen Jumbojet aloitti säännöllisen reittiliikenteen 22.01.1970 New Yorkin ja Lontoon välillä. Lentoaika oli kuusi tuntia ja 15 minuuttia, ja koneessa oli tilaa 490 matkustajalle. Boeing 747 eri versioita oli vuonna 2006 tehty yhteensä 1 380 kappaletta. Kone on ollut maailman suurin matkustajakone vuoteen 2007 saakka, jolloin Singapore Airlines otti käyttöön Airbus A380:n.

Boeing 747-100. Kuva: Boeingin kuvakokoelmat.

Kuukulkija, The Lunar Roving Vehicle, LRV, oli sähköinen ajoneuvo, joka oli suunniteltu toimimaan kuun vähäpainovoimaisessa tyhjiössä.

Kuukulkija kuussa. Kuva: Nasa.

Ajoneuvo vietiin kuuhun Apollo XV -lennolla, jonka molemmat astronautit tekivät sillä kolme tutkimusretkeä ja viettivät niiden aikana 18 tuntia 37 minuuttia kuumodulin ulkopuolella. LRV oli historian ensimmäinen kuuajoneuvo. Sen liike perustui ajoneuvon pyörissä olleisiin sähkömoottoreihin.

Transistoritekniikkaan perustuneet tietokoneet olivat tulleet käyttöön 1960-luvulla, jolloin Suomen suurimpiin yrityksiin hankittiin ensimmäiset tietokoneet. Ohjelmointikielinäkin käytettiin jo lausekieliä kuten cobol ja fortran. Keskuskoneet olivat kuitenkin suuria ja hankalia käyttää.

Tietotekniikan kehityksessä saavutettiin kuitenkin läpimurto vuonna 1971, jolloin yhdysvaltalainen Intel sai puristettua tietokoneen koko tiedon käsittelevän ytimen yhdelle mikropiirille, mikroprosessorille. Siihen asti tietokoneet olivat näet koostuneet useista erillisistä piireistä. Kuva: Intelin mikroprosessori.

Mikroprosessori mahdollisti myöhemmin mikrotietokoneiden synnyn. Vuonna 1975 oltiin kuitenkin mikroprosessorista huolimatta vielä tilanteessa, jossa tietokoneissa ei ollut näyttöä eikä näppäimistöä. Tietokonetta ohjattiin silloin isoilla kytkimillä ja käyttöliittymänä toimi muutama merkkivalo. Ensimmäiset henkilökohtaiset tietokoneet, PC tulivat saataville vuonna 1981, jolloin IBM PC oli onnistuttu pakkaamaan vain ison laatikon kokoiseksi.

Se sisälsi Intelin 8088-suorittimen, 64 kilotavua RAM-muistia, yhden 360 kilotavun levykeaseman, mutta ei kiintolevyä. Näyttö oli mustavalkoinen ja soveltui merkkipohjaiseen näyttöön.

Ensimmäiset tietokoneet maksoivat tuolloin Suomessa 30 000 markkaa, € 11 227, joten kotikäyttöä varten piti kehittää edullisempia, vain muutamia tuhansia markkoja, [1 000 markkaa = € 374] maksavia koneita. Myöhemmin 1980-luvulla menestykseksi muodostuivat Commodore 64 ja Siclair Spectrum.

Vietnamin sodassa amerikkalaiset ja etelävietnamilaiset joukot hyökkäsivät vuonna 1970 Kamputseaan ja Laosiin eliminoidakseen sissien tukialueet.

Sota ja pommitukset jatkuivat sen jälkeen ajoittain erittäin kiivaina, vaikka Yhdysvallat kotiuttikin sotilaitaan. Pohjois-Vietnam aloitti maaliskuussa 1972 voimakkaan hyökkäyksen Etelä-Vietnamia vastaan, jonka torjumiseen osallistuivat enää etelävietnamilaisten rinnalla amerikkalaisten ilmavoimat.

Aseleposopimus solmittiin tammikuussa 1973, jonka jälkeen myös Yhdysvaltojen 68 000 maavoimien sotilasta kotiutettiin. Vuoden 1975 alussa vallankumoushallituksen joukot aloittivat Etelä-Vietnamin eteläosiin ja valtasivat Saigonin 30.04.1975. Sen jälkeen

Pohjois- ja Etelä-Vietnam yhdistettiin Vietnamin Sosialistiseksi Tasavallaksi.

Chilessä kenraali Augusto Pinochet [1915-2006] teki 11.09.1973 sotilasvallankaappauksen. Sen yhteydessä tapettiin muun muassa vuonna 1970 presidentiksi valittu sosialisti Salvador Allende. Pinochet toimi 1½ vuotta väliaikaisen sotilashallituksen johdossa, presidenttinä vuosina 1974-1990 ja vielä asevoimien komentajana vuoteen 1998 asti. Chilestä tuli hänen aikanaan Latinalaisen Amerikan toiseksi rikkain valtio.

Portugalissa sotilaat tekivät 24.04.1974 liki verettömän Neilikkavallankumouksen. Antonio Salazarin [1889-1970] vuosina 1932-1968 harjoittama diktatuuri sekä sen jälkeiset lievät sosiaaliset uudistukset pyyhkäistiin syrjään ja siirtomaat saivat itsenäisyyden. Varsinainen demokratiakehitys alkoi vallankumousvaiheen jälkeen vuonna 1976. Natoon jo vuodesta 1948 kuulunut Portugali hyväksyttiin Euroopan Yhteisöjen jäseneksi vuonna 1986, josta alkoi myös maan taloudellinen kehitys.

Kreikan sotilasjuntta oli hallinnut maata vuodesta 21.04.1967 lähtien. Kuningas oli tuolloin paennut maasta, ja valtaa oli ryhtynyt pitämään Georgious Papadopoulos. Hänet syöstiin kuitenkin vallasta sotilasvallankaappauksella vuonna 1973. Sotilasdiktatuuri kaatui seuraavana vuonna hallituksen sekaannuttua Kyproksen presidentin Makarioksen vastaiseen kapinaan. Demokratia palasi ja pääministeriksi tuli Konstantin Karamanlis. Kreikka otettiin Euroopan Yhteisöjen jäseneksi vuonna 1981.

Yhdysvaltojen dollari oli vuonna 1973 todella alamaissa. Se johti tilanteeseen, jossa maailmanlaajuinen dollarin vastainen spekulointi uhkasi kaataa koko kansainvälisen valuuttajärjestelmän. Liittotasavallan valuuttapörssi jouduttiin sulkemaan kahdesti ja vaihtokurssit lopulta laajalti vapauttamaan Euroopassa.