Soppajono

Yliopettaja, filosofian kandidaatti Matti Oja nimettiin lukuvuonna 1970-1971 kouluruokailusta vastaavaksi henkilöksi, ’ruokalan isännäksi’. Hän tarttui toimeensa varsin ripeästi ja kirjoitti Veikko N:o 3 1970 kouluruokailun tilasta. Tässä yhteydessä voidaan todeta, että vellit, puurot ja sopat tuotiin edelleen Norssiin kuorma-autonlavalla tonkissa Helsingin Kaupungin Elintarvikekeskuksesta, joka sijaitsi Kalliossa Helsinginkadun ja Kaarlenkadun kulmassa. Matka oli pitkä ja noina vuosina talvetkin olivat vielä talvia.

Isännän ääni

Norssin konventti toi julki huolestuneisuutensa koulumme ruokailun tilasta 26.5.1970 päivätyllä kirjeellään, jonka se osoitti rehtorille ja opettajakunnalle. Tänä syksynä tuli minun vuoroni ottaa huolekseni ruokailun käytännöllinen järjestely, joten seuraava olkoon omasta puolestani vastauksena Konventille ja kaikille muille asiasta kiinnostuneille.

Konventin viimekeväisen [1970] tutkimuksen mukaan alle 30 % oppilaista osallistui ruokailuun. Ehkäpä syksyisin määrä on suurempi, sillä syyskuun aikana on ilmoittautunut ruokailijaksi yli 340 oppilasta, mikä 708 oppilaan kokonaismäärästä on lähes 50 prosenttia.

Ruoan laadusta voi olla monta mieltä; sen määrää kuitenkin Helsingin Kaupungin Elintarvikekeskus. Koulussamme ei nimittäin ole mahdollisuutta kylmän ruoan lämmittämiseen, joten ainoa keino on saada valmiiksi lämmitä keittoruokaa, samaa jota tarjoillaan kaupungin kansa- ja ammattikouluissa. Elintarvikekeskus valmistaa myös laatikko- ja einesruokia ja mielellään myisi niitäkin meille, mutta miten ne lämmittäisi?

Tilannetta on tutkittu monta vuotta. Norssin keittiö on niin pieni, että sinne ei mahdu tarpeeksi suurta uunia. Vaadittavaa ilmanvaihtoa ei voitaisi myöskään järjestää rakennuksen vanhanaikaisuuden vuoksi – onhan nykyäänkin pidettävä auki pihalle vievää ulko-ovea.

Entä hinta? Vaatimattominkin riittävän kokoinen mikroaaltouuni, joka olisi nopea, maksaa yli 10 000 markkaa [€ 12 234], mihin valtion avustuksen saaminen tuntuu hyvin epävarmalta. Nykyinen keittiöhenkilökunta, talon vakituisia työntekijöitä, riittää töin tuskin; uudet ruoat edellyttäisivät lisätyövoiman palkkaamista – mistä rahat ja kuka tulisi työhön vain pariksi tunniksi päivässä? Uusia ruokailuvälineitä olisi myös hankittava.

Kaiken kaikkiaan, jos keittiöömme mahtuisikin uuni ruokien lämmittämistä varten, lisäkustannukset olisivat niin suuret, että ruokailijoiden maksettavaksi tuleva annoksen hinta tuskin pysyisi keskimäärin edes 1,50 markan [€ 1,84] alapuolella; nousu nykyisesto 0,50 markasta [€ 0,61] olisi tuntuva.

Muiden koulujen kokemukset ruokailun uudelleenjärjestelyistä eivät ole yksinomaan myönteisiä. Kohonneet kustannukset vieroittavat vähävaraisia oppilaita kouluruokailusta, ja laatikko- ym. einesruokiin kyllästyy, jos ruokalista toistuu samana parin viikon väliajoin.

Tänä syksynä on elintarvikekeskus koettanut parantaa ruoan laatua: puurojen osuus on vähentynyt, vellejä on tosin yleensä kahdesti viikossa ja useimmiten tarjoillaan keittoja, uutuutena jauhelihakeitto. Monien mielestä ruoan maku onkin parantunut viimevuotisesta.

Edelleen tutkimme kaikkia mahdollisuuksia, jotta norssit voisivat entistä maukkaampien, mutta hinnaltaan mahdollisimman edullisten aterioiden virkistäminä opiskella yhä täysitehoisemmin.

Lisätietoja annan mielelläni. Hyvää ruokahalua!

M. Oja (Ruokalan ”isäntä”)
(Oja 1970)

Soppajono. Kuva: Veikko N:o 3 1971, 13.

Mutta yliopettaja Matti Oja ei hellittänyt. Vuoden kuluttua hän kirjoitti Veikko N:o 3 1971 laajahkon kirjoituksen Norssin kouluruokailusta sekä sen kehittämispyrkimyksistä. Kirjoituksesta voidaan todeta, että jotain uudistusta oli toki tapahtumassa, kun tilannetta verrataan 1960-luvun alkupuolen tilanteeseen. Silloin ei voitu edes unelmoida muovilautasista, veitsistä ja haarukoista.

MaCa: Chicagossa erään makkaratehtaan työntekijät eivät pitäneet eräästä koneinsinööristä, ja niinpä eräs rouva löysi makkarastaan tämän miehen vihkisormuksen. (Veikko N:o 1 1971, 39)

Kouluruokailu uudistumassa

Viime toukokuun [1971] kokeiluruoat enteilivät uutta kautta koulumme ruokalassa. Kuluneena syksynä on saatu aikaan useita uudistuksia, ja ruokailevien oppilaiden määrä on noussut uuteen ennätykseen, lähes 450:een. Mainitsen seuraavassa toteutetut ja luvassa olevat uudistukset sekä joukon oppilaille osoitettuja toivomuksia.

Toteutetut uudistukset

1. Ruokalajit on saatu vaihtelevammiksi; syyskuussa olemme syöneet 2-3 kertaa viikossa edelleen Elintarvikekeskuksen keittoja, joskus puuroa tai pataruokaa, ja muina päivinä Karjakunnan eineskeittiön tuotteita; maitoa on tullut kerran viikossa. Lokakuussa kokeiltaneen LSO:n ruokalistaa ja tämän jälkeen ratkaistaan neuvoa-antavan äänestyksen avulla, mitä järjestelmää jatketaan loppuvuosi ja ensi kevätlukukausi.

2. Ruokamaksu on ollut syyskuulta 15 markkaa [€ 17,27] [noin 22 koulupäivää = 0,68 :- ja € 0,79 päivässä], mikä kohta osoittautui aivan liian pieneksi summaksi. Konkurssi on vältetty, kun viime keväältä jäi vähän rahaa käyttämättä, ja loppusyksyn maksu on mitoitettu hieman liian suureksi. Jos joulukuussa on rahaa jäljellä laskettua enemmän, syömme silloin paremmin, esimerkiksi maitoa useammin kuin kerran viikossa.

Mainittakoon tässä joitakin annoshintoja:

• lihapiirakka + maito 0,73 [€ 0,84]

• makkarakeitto 0,90 [€ 1,04]

• peruna ja palapaisti 1,98 [€ 2,28]

• maksalaatikko + puolukka 1,08 [€ 1,24]

• peruna ja makkarakastike 0,99 [€ 1,14]

• lihamakaronilaatikko 0,92 [€ 1,06]
  

Laatikkoruoan annos on ¼ kiloa, mutta keittoja riittää yleensä ottaa lisääkin.

3. Jonotuksen vähentämiseksi on 1. ja 2. luokat ohjattu ruokailemaan vasta kello 11.20, ja 8. luokat syövät omassa itsepalvelupöydässään. Kun 8. luokat keväällä lopettavat säännöllisen koulunkäynnin, siirtyvät 7. luokat itsepalveluun.

4. Muutamia oppilaita on pyydetty avustamaan ruoan jakelussa, astioiden järjestelyssä ja siivoustöissä.

5. Jos ruokaa on jäljellä kello 11.30, sitä saa ostaa sellainen oppilas, joka ei ole maksanut vakituista ruokailumaksua.

Tulevia uudistuksia

1. Oppilaiden – etenkin Konventin edustajien – kanssa yhteistyössä keskustellaan ruokalistasta ja muista asianomaisia kiinnostavista kysymyksistä. Entistä useammin kysellään kirjallisesti kaikkien oppilaiden mielipiteitä kouluruokailusta.

2. Vuodenvaihteessa saamme uusia ruokailuvälineitä: muovilautasia, haarukoita ja veitsiä sekä isoja lusikoita. Kun viimekeväinen raha-anomuksemme saapui Kouluhallitukseen, sieltä oli kuluvaksi vuodeksi kouluille varattu määräraha jo lopussa. Erikoisjärjestelyin saimme syyskuussa sata uutta lautasta ja lusikkaa, jotta voimme järjestää auskultanttien ruokailun. Keittoruoat on kuitenkin tarkoitus tarjoilla edelleen tilavista kupeista.

3. Ruoanjakeluun on pyydetty lisää henkilökuntaa. Enemmän väkeä ei voida ottaa, koska keittiössä on vain kaksi jakeluluukkua. Nytkään ei jonotus toisaalta kestä kuin korkeintaan viisi minuuttia, jos osa oppilaista malttaa odottaa vähän aikaa ruokatunnin alussa. Ruokalassa on istumapaikkoja vain noin 200. Ja mistä saataisiin se henkilö, joka tulisi työhön 15 minuutiksi 2-3 kertaa viikossa?

4. Myöskään ei voida nostaa hintoja, toisin sanoen saada kalliimpaa ja parempaa ruokaa. Osa Norssin oppilaista on näet hyvin vähävaraisista kodeista.

Toivomuksia oppilaille

1. Kunpa jokainen huolehtisi itse – valvovan opettajan huomauttamatta – ruokailuastiansa nostamisesta pöydän päähän, jakkaran asettamisesta pöydän alle ja maitopurkkien sekä muiden roskien viemisestä paperikoriin! Näin säästettäisiin nykyään varsin ylikuormitetun keittiöhenkilökunnan vaivoja.

2. Kunpa ei tapeltaisi ja etuiltaisi [pikkupoikien] jonossa! Parasta on tulla syömään vasta kello 11.20, jolloin ei yleensä tarvitse odottaa kauan.

3. Kunpa maksettaisiin ruokailumaksu ajoissa, jotta ei tarvitsisi muistutella kirjoittamalla ylimääräisiä kortteja! Kunpa ruokakortti, maksukortin kantaosa, pidettäisiin mukana ja helposti näytettävissä ruokailtaessa!

4. Kunpa kukaan ei yrittäisi syödä ilmaiseksi! Tällainen oppilas aiheuttaa sen, että hänen maksavien tovereidensa on suoritettava entistä suurempi rahasumma. Emme nimittäin saa ruokailuihin mitään avustusta miltään taholta. – Valvontajärjestelmän saa tietenkin nykyistä paljon tehokkaammaksi, mutta se aiheuttaisi taas lisätyötä ja epämukavuutta kaikille osapuolille.

5. Kunpa katsottaisiin etukäteen ruokalistaa, joka on myös I ja III kerroksen ilmoitustauluilla! Jos jonakin päivänä on luvassa kovin kevyttä ruokaa, otettakoon kotoa mukaan lisäevästä!

Lopuksi käytän tilaisuutta hyväkseni kiittääkseni erityisesti ruoanjakajia rouva Hurmalaista ja rouva Rikamaa sekä vahtimestaria. Heidän työtaakkansa on kuluneena syksynä kasvanut suuresti ruokailijoiden määrän noustessa ja ruokalajien monipuolistuessa.

Hyvää ruokahalua!
(Oja 1971)

Kuva: Ilpo Heporauta.

Asiaan myös palattiin heti syksyllä 1971, jolloin kouluruokailusta tehtiin oppilaiden keskuudessa tutkimus. Sen yhteenveto julkaistiin Veikon joulukuun numerossa.

Ruokailututkimus

Useimmat muistanevat vielä loka-marraskuussa jaetun lapun, jossa tiedusteltiin mielipiteitä ruokailuasioista. Vastaukset on nyt kahlattu läpi ja seuraavassa selvitetään tuloksia.

Lomakkeita palautettiin yhteensä 660 kappaletta. Näistä 437 oli keskikoulusta ja 223 lukioluokilta. Koko koulun oppilaista osallistuu ruokailuun 65 %, keskikoulusta 71 % ja lukiosta 56 % oppilaista.

Suurin syy ruokailuun on keskikoulussa kodin toivomus tai pakotus, 47 %. Lukiossa on vallalla muu syy, muun muassa ’on nälkä!’, mutta muutkin vaihtoehdot saivat tasaisesti ääniä.

Miksi toiset eivät sitten syö koulun ruokaa? Merkittävin syy, 47 % on se, että eväitä pidetään parempana. Kaukana takana seuraa ruuan huonous. Hyvin pienen osuuden, 3 %, saa ruuan kalleus.

Oppilaiden enemmistö tahtoisi saada mahdollisen halvalla mahdollisimman hyvää ruokaa. Noin neljäsosa ei välittäisi hinnasta, kunhan laatu olisi hyvä. Vastaajista 31 % tahtoo ruokansa LSO:sta, Karjakunnan kannalla on 24 % ja 22 % kaikkien kolmen, LSO:n, KK:n ja Elintarvikekeskuksen kannalla.

Melkeinpä puolet oppilaista tahtoo maitoa joka päivä ja 27 % kolmasti viikossa. Kysymykseen: ”Maitoa kaikkien ruokien vai muiden kuin keittojen kanssa?” ei tutkimus antanut selvää vastausta.

Ruokailijat pitävät vaihtoehtoa ”muiden kuin keittojen kanssa” parempana, toiset taas vaihtoehtoa ”kaikkien ruokien kanssa”. Koko koulun vastauksissa kannatetaan vaihtoehtoa ”kaikkien ruokien kanssa” niukasti enemmän, 38 % - 36 % kuin vaihtoehtoa ”muiden kuin…”. Muiden vaihtoehtojen kannatus jäi alle 10 prosentin.

Yli puolet oppilaista haluaisi lisukkeita ruokaansa. Kielteinen kanta ja ”en tiedä” kamppailevat keskenään prosenttiluvuin 23 % - 22 %. Vuorojärjestelmää pitää 54 % nykyistä parempana. Vanha järjestelmä saa 37 % kannatuksen.

Noin puolet toivoo, että keittoja saataisiin kahdesti viikossa. Yksi kerta saa 30 % ja nolla kertaa 10 % kannatuksen. Kukaan ei tahdo neljää viikoittaista keittopäivää.

Ruoka-annoksesta on 42 % valmis maksamaan markasta puoleentoista [€ 1,15 – 1,73] Markan kannalle asettuu 22 %, kun taas 16 % olisi valmis maksamaan ateriasta puolestatoista kahteen markkaan [€ 1,73 – 2,30].

Vastaajista 14 % ei ottanut kantaa hintakysymykseen. Alle markan hintaisen annoksen kannalle kallistui 7 % vastaajista. Hintoja ei ilmeisesti voidakaan nostaa kovasti, sillä selvä enemmistö näyttää asettuvan hieman yli markan hintaisten annosten kannalle.

Huomionarvoista on, että yli ¾ toivoo saavansa maitoa kolme kertaa tai useammin viikossa. Näyttää siltä, että maitoa tulisikin jo ensi kevätlukukaudella muutaman kerran viikossa, jolloin maksu tosin vähän nousee.

Lopuksi vielä hurskas toivomus ruokailusta vastuussa oleville henkilöille: toivottavasti tulevaisuudessa kuunneltaisiin oppilaiden ääntä ja järjestettäisiin tällaisia tutkimuksia lisää.
(Rokka 1971)

Kuva: Ilpo Heporauta

Mutta nuoriso halusi myös vaihtoehtoja kouluruokailulle. Veikko N:o 4 1970 oli kirjoitus koulun lähibaareista.

Baarit koulumme lähellä

Norssin lähettyvillä sijaitsee kymmenkunta baaria, kaksi Primulaa, Nissen, Mannala, Columbia ja muutama pienempi paikka. Näiden henkilökunnissa asuu vastenmielisyys koululaisia tai yleensä nuoria kohtaan. Jos ostat vain kupin kahvia, katsotaan sinua karsaasti. Jos ostat jotain kalliimpaa, muuttuu suhtautuminen hieman parempaan suuntaan. Kun olet syönyt, passitetaan sinut mitä pikimmin ulos. Tutkitaanpa nyt neljää koulumme lähiympäristön baaria tarkemmin.

Primula [Punanotkonkadulla].

• Käsittää laajat tilat 2. kerroksessa. Valoisa ja tyylikkäästi sisustettu. Ilmastointi hyvä.

• Hinnat koululaisen kukkarolle kovaa luokkaa. Ruoka erinomaista, mutta annokset melko niukkoja.

• Tarjoilijat kohtelevat mukavasti, mutta kassa on epäystävällinen. Koululaisille ei ruokatuntisin myydä, muutamaa puuroa lukuun ottamatta, ranskalaisia perunoita, 1,60 markkaa [€ 1,96] huokeampia annoksia.

• Savukeautomaatti.
  

Mannala [Yrjönkadulla]

• Alkaa olla sisustuksensa puolesta kuppila-luokkaa. Hämärä. Ilma sesonkiaikoina [ruokatuntisin] tunkkainen tupakansavusta.

• Hinnat mukavat. Kohtalaiset annokset, eikä maussa ole moittimista.

• Ei eritellä koululaisia muista asiakkaista.

• Lucky-Strike -peli ja %Pajatso.
  

Kahvi-Kissa [Valopiha]

• Pieni, mutta viihtyisä. Tuolit sijoitettu pubimaisesti tiskin viereen.

• Hinnat normaalit.

• Kahvi tai limsapullo riittää sisäänpääsyn takeeksi.

• Levyautomaatti ja Pajatso.
  

Nissen [Roballa]

• Samoin kuin edellinen käsittää laajat tilat Robertin hallin 2. kerroksessa. Valaistus viihtyisän himmeä. Sisustus korkeaa luokkaa. Erinomainen ilmanvaihto.

• Myös korkeat hinnat. Pienehköt, tosin herkulliset annokset.

• Ehdoton ostopakko. Pääsee kuitenkin kahvikupilla tai limsapullolla sisään, jos valehtelee olevansa töissä.

(J.E. 1970)

Norsseja välitunnilla. Kuva: Veikko N:o 2 1972,16.

Urski: Yksi poika 4. luokalla puhui aivan pehmoisia siitä, mitä hän tekee, kun pääsee tyttönorssien kanssa tanssimaan, mutta kun hetki koitti, eihän se raukka uskaltanut edes hakea ketään tanssimaan. (Veikko N:o 1 1971, 39)

Tarkasteltavan ajanjakson viimeinen ruokailututkimus tehtiin tammikuussa 1973. Siitä raportoitiin Veikko N:o 2 1973 sivulla 23. Kouluruokailu oli aivan ilmeisesti kehittynyt parempaan suuntaan.

Ruokailututkimus

Tammikuinen ruokailututkimus on käsitelty ja tuloksista tehty johtopäätöksiä. Vastaukset olivat asiallisia, mistä kiitokset vastaajille.

Noin neljännes koulun oppilaista ei syö lainkaan koulun ruokaa. Yleisin syy syömättömyyteen on omat eväät [lähes puolet syömättömistä]. Kalliina sen sijaan pitää ruokaa ainoastaan kolme [3] vastaajaa.

Pääsyy ruokailemiseen koulussa on vanhempien toivomus tai muu syy [”syön elääkseni”], kumpikin sai neljänneksen vastaajista puolelleen. Melkein viidennes pitää ruokaa halpana, lähes yhtä moni vastaaja hyvänä [sic].

Noin 40 % oppilasta pitää sopivana aterian hintana 1,50-2,00 markkaa [€ 1,44-1,92]. Nykyisen hinnan, 1,00-1,50 markkaa [€ 0,96-1,44] kannalla on kolmasosa. Alle markan [alle € 0,96] maksaisi kymmenisen prosenttia, saman verran löytyy yli kaksi markkaa [yli € 1,92] maksavia.

Noin 40 prosenttia joisi pirtujuomia [?] tai mehuja kerran viikossa. Vajaa neljäsosa haluaa niitä kaksi kertaa viikossa. Ei koskaan piimää toivoo yli puolet vastaajista, kolmasosa nauttisi sitä kerran viikossa. Ylivoimaisesti useimmat tahtovat jotain juomaa myös keittojen kanssa. Keittoja halutaan edelleen kerran viikossa.

Nykyistä ruokakorttisysteemiä pitää 90 % vastaajista hyvänä. Jonotusta tulisi 40 % mielestä vähentää ruokalassa siten, että edelleen korostettaisiin vapaaehtoisuutta niin, että mahdollisimman moni tulisi ruokailemaan vasta kello 11.20 jälkeen. Ruuan jakelupaikkojen lisäämistä toivoi 20 % vastaajista. Hieman vähemmän löytyy kannattajia ruokailun jakamiselle kahteen ajankohtaan.

Yleensä norssit tuntuvat olevan melko tyytyväisiä nykyisiin ruokailuolosuhteisiin, mikäli tutkimukseen on uskomista. Uusia tutkimuksia järjestettäneen vastaisuudessa.

Jussi Rokka
(Rokka 1973)

Kirjoituksen valmistumisen jälkeen onkin ruokailu jaettu kahteen erään, ensimmäinen kello 11.05 ja toinen 11.20 alkaen. Veikon toimitus on vakuuttunut siitä, että tämän suuren, käänteentekevän uudistuksen viitoittamalla tiellä tullaan koko koulumme perinpohjin uudistamaan. (Veikko N:o 3 1973, 23)

Oja: Mitä on jää latinaksi?
Ääni: ignis, -is
Oja: Väärin, tuo on jääkaappi, mutta jää?
(Veikko N:o 4 1971, 31)

Oja: Mitä muita sanoja kuin vagabondi polveutuu vagor-verbistä?
Välkky: Wagon Train.
(Veikko N:o 4 1971, 31)