Osaamattomuuden ongelmatiikka

Kouluissa opiskelevien koululaisten ylioppilaskirjoitusten järjestämisessä oli sotavuosien aikana ongelmia, ja poikkeuksellisten olojen vuoksi jouduttiin turvautumaan epätavallisiin menettelytapoihin. Ylioppilastutkinnon arvostus oli suomalaisessa yhteiskunnassa perinteisesti korkea. Tilanne muodostui sodan aikana kuitenkin ristiriitaiseksi, koska tasoa oli yritettävä pitää yllä.

Asepalveluksessa ja maanpuolustustehtävissä olevia ei toisaalta sopinut rangaista siitä, että he eivät voineet käydä kouluaan säännöllisesti. Helpotukset tulivat kuitenkin herättämään katkeruutta niissä, jotka eivät päässeet niistä itse osallisiksi. Tilanne oli lisäksi hankala ylioppilaiden itsensä kannalta. Ylioppilastutkintolautakunta, Kouluhallitus ja Opetusministeriö yrittivät löytää tilanteeseen kompromissiratkaisua.

Syksyllä 1941 jouduttiin jatkosodan alettua jälleen turvautumaan poikkeusjärjestelyihin ja ylioppilaskirjoitukset siirrettiin joulukuulle. Ylioppilastutkintolautakunta päätti lisäksi myöntää helpotuksia asepalveluksessa ja rintamatehtävissä oleville nuorukaisille, jotka eivät voineet osallistua kokeisiin. Kaikki kokelaat, joilla oli yksi improbatur, mutta vähintään viisi puoltoääntä, hyväksyttiin. Sitä heikommalla suorituksella hyväksyttiin vain hylätyn kokeen laadun perusteella.

Hyväksytyksi tuli kompensaation ja arvosteluasteikon lievennyksen takia yhtä paljon abiturientteja kuin syyskirjoituksissa keskimäärin. Helpotuksia myönnettiin lisäksi takautuvasti. Tällaisia ylioppilailta oli tuossa vaiheessa 75. Heille myönnettiin niin sanottu Ylioppilaskirja. Siinä ei ollut mitään arvosanoja, mutta se antoi hakijalleen kuitenkin jatko-opiskelukelpoisuuden yliopistoihin.

Keväällä 1942 ei ylioppilaskokeita järjestetty, ja Ylioppilastutkintolautakunta sai tehtäväkseen hoitaa kokelaiden karsinnan. Lautakunnan kannan mukaan karsinnan piti olla lievä. Silloisten ylioppilaskokelaiden tiedot olivat kuitenkin tunnetuista syistä poikkeuksellisen heikot, eikä kaikkein kypsymättömimmille pitänyt ilman muuta antaa ylioppilaan arvoa. Sellainen olisi vaarantanut koulutyön merkityksen. Hylätä piti silti vain korkeintaan puolet siitä määrästä, joka kouluissa normaalioloissa hylättiin.

Karsinnan pääperusteena pidettiin kevätkirjoituksissa 1938, 1939 ja 1940 hyväksyttyjen lukumäärää sekä arvosanojen keskiarvoa ja luokkakeskiarvoa. Opetusministeriö hyväksyi Ylioppilastutkintolautakunnan kannan, mutta liitti mukaan helpotuksia puolustuslaitoksen palveluksessa olleille. Koulujen ylioppilasluokkien pojat, jotka olivat olleet palveluksessa 1.2.1942 jälkeen, saivat nyt ylioppilaskirjan ilman karsintaa. Tämä päätös johti tosin hieman ristiriitaiseen lopputulokseen, koska tutkinnon kannalta ansioksi tulikin osaamattomuus.

Vuonna 1943 tutkintoa helpotettiin. Kirjoitettavien kokeiden lukumäärä supistui neljään. Kokelaat saivat itse päättää, jättivätkö pois matematiikan kokeen vai reaalikokeen, jotka kirjoitettiin samana päivänä. Kokeet järjestettiin neljänä päivänä 3.-10.5.1943 välisenä aikana.

Tämä uudistus aiheutti muutoksia myös kompensaatiorajoihin. Kouluhallitus pyysi Ylioppilastutkintolautakunnalta lisäksi esitystä puolustusvoimissa palvelevien ylioppilaskirjoituksista. Lautakunta totesi, että ellei abiturienteille voi antaa noin kuukauden lukulomaa ennen ylioppilaskirjoituksia, heille olisi annettava ylioppilaskirja.

Karsintaa ei haluttu enää toteuttaa koulutodistuksen perusteella, koska siitä oli saatu huonoja kokemuksia. Noudatettu järjestelmä houkutteli Ylioppilastutkintolautakunnan mielestä laiminlyömään opiskelunsa, koska ylioppilaaksi pääsi joka tapauksessa. Vastuuttomat opettajat siirsivät lisäksi huonosti valmistautuneita oppilaita ylemmälle luokalle. Oikeus yliopisto-opiskeluun annettiin siten kokelaille, joilla ei ollut siihen edellytyksiä. Käytäntö herätti mielipahaa ylioppilastutkinnon normaalilla tavalla suorittaneissa ylioppilaissa.

Opetusministeriö ei välittänyt Ylioppilastutkintolautakunnan kritiikistä, vaan päätti, että vuonna 1943 puolustusvoimien palveluksessa olleille annettiin ylioppilaskirja ilman tutkintoa ja karsintaa. Ministeriö sääti tutkintojen maksuksi 200 ja 100 markkaa. Ylioppilaskirja maksoi 100 markkaa [100 markkaa = € 15,73]

Kevään 1943 kirjoituksia järjestettäessä jouduttiin ottamaan huomioon myös mahdolliset ilmahälytykset ja pommitusten uhka. Kirjoitusten alkamisaikaa siirrettiin keskipäivään siten, että ne alkoivat kello 12.00 ja päättyivät kello 18.00. Kirjoitusten luotettavuus pyrittiin turvaamaan myös mahdollisten ilmahälytysten ja ilmasuojassa olon aikana. Syksyn kokeet päätettiin järjestää lokakuussa neljänä päivänä kello 10.00-16.00 välisenä aikana.

(Kaarninen & Kaarninen 2002, 218-222)

Ylioppilaskirja oli varsin yksinkertainen, mutta saajalleen jatko-opiskeluja varten arvokas asiapaperi. Sen malli oli seuraavanlainen:

(Kaarninen & Kaarninen 2002, 219)