Norssit uuteen asuun

Vaikka pitäisi olla aivan ilmeistä, että norssit pystyvät pelkällä olemuksellaan erottautumaan muista kansalaisista, on sentään meilläkin vanhastaan totuttu käyttämään tiettyjä ulkoisia merkkejä yksinkertaisempien käsityskyvyn auttamiseksi. Norssin lakki ja merkkihän kuuluvat selvästi kaupungin katukuvaan. Tämän hetken perinteelliset tunnukset eivät aikaisemmin kuitenkaan olleet ainoita.

Konventin nyt tosin vanhentuneiksi julistetuissa säännöissä oli näet myös pykälä 44, jossa puhuttiin Konventin koulutakista [norssi0323, ’Norssitakkinen Konventti’; sekä norssi 0339, ’Suomalaisen Normaalilyseon Konventin Sääntökokoelma 1937’]. Käsite ’Norssin takki’ on jo kuitenkin ehtinyt olla unohduksissa.

Eräät takkinsa säilyttäneet vanhemmat herrat ottivat kysymyksen Norssin takin käyttöön ottamisesta varsin ponnekkaasti esiin keväällä 1955. Se tapahtui Vanhojen Norssien vuosikokouksessa, jolloin asiasta virisi innokas, lopulta melkeinpä kiivas keskustelu. Vaikka joidenkin vanhempien civisten takit olivatkin kaiketi vielä hyvin säilyneet, alettiin pian tehdä ehdotuksia myös muunlaisiksi ’Norssin vaatekappaleiksi’. Pyrkimys näytti yleensä nyt kuitenkin suuntautuvan takkia kevyempiin pukimiin.

’Norssin liivit’ todettiin kuitenkin käyttöön soveltumattomiksi, koska nykynuoriso ei ollut kovinkaan kiinnostunutta herrastelemaan liiveissä. ’Norssin solmio’ koki myös ainakin alustavan tappion. Se vaatisi näet varsin huomiota herättävänä väriläikkänä, ollakseen myös pukeva, yläpuolelleen melko yksilöllisen ja persoonalliseksi vakiintuneen pään. Sellaista ei valitettavasti läheskään jokainen vielä kouluaikanaan omista. Rajoittavina tekijöinä mainittiin muun muassa eräät fyysiseen kehitykseen kuuluvat seikat, muun muassa finnit, puberteettiviikset ja alkuparta.

Norssit uuteen asuun. Kuva: Veikko N:o 2 1955, 1.

’Norssin takki’ tulisi kuitenkin olemaan jokapäiväiseen koulukäyttöön tarkoitettuna todennäköisesti melko huokeahintainen vaatekappale. Näin olisi ainakin silloin, mikäli Vanhat Norssit suorittaisivat hankinnat ja valmistuksen järjestelyt.

Sidonnaisuus yhteen kuosiin ja väriin aiheuttaisi kieltämättä sen, ettei takki aivan kaikille sopisi. Mutta vihreän värin sävyasteikolla on sentään tarpeeksi valinnan varaa ainakin melko lailla tasapuolisen ja tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi. Vanhojen Norssien kokous suhtautui takin kuosiinkin koko lailla vapaamieliseksi.

Kysymyksen periaatteellinen puoli on lisäksi omiaan aiheuttamaan mielipide-eroja. Samankaltainen asu saisi aikaan yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Se myös tavallaan velvoittaisi käyttäjiään noudattamaan edustamansa yhteisön sopivaksi katsomia ihanteita.

Toisaalta voitaisiin tietysti kysyä, onko Norssin vakiintuneen aseman saavuttaneena kouluna enää pitkän tauon jälkeen aiheellista ottaa käyttöön mitään erityistä huomiota herättäviä tehokeinoja. Kuitenkin lienee selvää, että jos ’Norssin takki’ onnistuttaisiin jälleen herättämään henkiin, sen käyttöön otto ei olisi mikään koulupukuaatteen aiheuttama muotivirtaus, vaan vankkojen, täysin itsenäisten perinteiden ilmaus.

(E. S. 1955)

Vanhojen Norssien asukeskustelu materiaalistui lauantaiaamuna 23.03.1957.

Silloin rukouksiin marssi 5 a luokan 30 poikaa vihreissä villapaidoissaan, joiden rintamuksessa oli suuri valkoinen N-kirjain. Juhlasalissa jo olleet yläluokkalaiset puhkesivat aplodeihin oivallettuaan, että 5 a oli noin vain omin päin järjestänyt itselleen oman yhtenäisen luokka-asun.

Idean isä oli eräs luokan poika, joka oli tanssikoulussa saanut luokkapaitatartunnan ja joutunut mainoskampanjan uhriksi. Vain kolme luokan poikaa oli pysytellyt sivussa hankkeesta. Kodeissakaan ideaa ei vastustettu, kun oli todettu, että 2 400 markan [= € 52,88] hintaiset N-puserot tulisivat muita asuja huokeammiksi.

Kuva: Veikko N:o 1 1957, 15.

Opettajat yleensä hyväksyivät asun, joskin rehtorin mielestä N-kirjain olisi riittänyt pienempänäkin. Olisikohan hän pelännyt, että se sopimattomalla hetkellä paljastaisi norssiuden tarpeettoman kauas? Pahinta oli kuitenkin se, että valkoinen N-kirjain vaati kovin usein pyykitystä.

Kuudensilla luokilla oli myös luokkapaitojen vastustusta. Sellainen ei sovi jokaiselle vartalotyypille, pitkälle ja pätkälle. N-kirjaimen valkeaa väriä pidettiin lisäksi epäkäytännöllisenä. Eikä ollut niinkään sanottua, että kaikki haluaisivat pitää juuri samanlaista puseroa. Joku haluaa pitää takkia, joku taas siistiä villapuseroa.

”Mutta jos nyt on tällaiselle tielle lähdetty, niin miksi ei sitten hankita saman tien eri kouluille erilaisia univormuja? Meillä on ehdotus Norssia varten: valko-vihreäruudulliset pitkät housut, valkea paita kovine kauluksineen, vihreä avokauluksinen villapaita, jonka rinnuksessa on iso, valkea N, sekä valkea solmio, jossa on iso, vihreä N.

Lisäksi ansiomerkit: priimukselle vihreäksi maalattu kultamitali, jossa on kuvattuna Norssin symboli: iso, valkea N. Jokaisesta kympistä saisi lisäksi ommella puseroonsa kangaslapun, jossa on vihreällä pohjalla iso, valkea N ja laakerinlehdillä ympäröitynä suurikokoinen 10.

Koulupuvuista on sangen vähän todellista hyötyä, eivätkä ne anna sijaa oppilaan omakohtaiselle maulle vaatiessaan persoonattomasti jokaista laittautumaan samanlaiseen muottiin.”

(Veikko N:o 1 1957, 15)

Lakki cum takki

Norssin lakkia pitivät arvattavasti enimmäkseen dynastiset norssit. Sukutradition vuoksi sen saattoi hyväksyä, mutta yhteiskunnalliset erot asettivat näkymättömiä raja-aitoja ulkoisten tunnusten käyttelyssä. Tavallinen katutappelija, sukunsa ensimmäinen tuossa koulussa, ei voinut ajatellakaan hullunkurisen mammanpoikalakin pitämistä, vielä vähemmän luokkatakin.

Luokkasormus kuului samaan rihkamaan, norssiuden tarpeettomaan paisutteluun. Ehkä noiden tunnusten kantaminen velvoitti sen verran, ettei kaupungilla voinut riehua miten tahansa. Sen sijaan rintapielessä kannettava pieni Norssin merkki vihreine kaulusnauhoineen kohotti lukiolaisten itsetuntoa juuri kohtuullisesti.

Veljesviesti elähdytti mieltä, kun jossakin joku vanha setä merkin nähtyään saattoi ojentaa kätensä ja esittäytyä:

- Vuosimallia 1908. Entä Te?

(Halén 1998, 18)

Mutta ’Norssin takki’ jäi kuitenkin vielä puoleksi vuosikymmeneksi pelkän keskustelun asteelle. Konventti tarvitsi hallituksekseen todellisen ’Toimeenpanevan Komitean’ ennekuin hanke materiaalistui. Tämän välivaiheen jälkeen poikien koulu-univormu muuttui 1970-luvulla farkkuasuksi.