Sotilasylioppilaat

Rintama- ja asepalveluksessa olleiden opiskelijoiden ylioppilastutkintoa helpotettiin jatkosodan aikana huomattavasti. Kirjallinen koe oli suoritettava ainoastaan kolmessa aineessa: äidinkielessä, ensimmäisessä vieraassa kielessä ja joko matematiikassa tai reaalissa. Toisen kotimaisen kielen koe jäi kokonaan pois suomenkielisiltä sotilaskirjoittajilta. Ruotsinkielisissä kouluissa suomen kielen ja ensimmäisen vieraan kielen koe olivat vaihtoehtoisia. Opetusministeriö antoi määräykset ylioppilaskokeiden suorittamisesta samoin kuin suullisista kuulusteluista neuvoteltuaan asiasta sotilasviranomaisten kanssa.

Koulu- ja sotilasviranomaiset päättivät joulukuussa 1943, että sotilaiden ylioppilaskirjoituksia järjestetään kolme kertaa vuodessa, maalis-, heinä- ja marraskuussa. Niiden organisoinnista vastaisivat Pääesikunnan ohella Ylioppilastutkintolautakunta ja Kouluhallitus. Sotilasylioppilaskirjoituksiin saivat ilmoittautua asepalvelukseen astuneet oppikoulun varsinaiset ja yksityiset oppilaat, jotka olivat helmikuun loppuun mennessä suorittaneet lukion ylimmän luokan kurssin joko oppikoulussa tai Kouluhallituksen valtuuttamille tutkijoille rintamalla.

Ylioppilaskokeiden järjestämisestä vastasivat Opetusministeriön antamien ohjeiden mukaan sotatoimiyhtymittäin tutkijalautakunnat, jotka määrättiin Päämajan esityksestä. Sotilasylioppilaskirjoitusten reaalikokeen aloiksi määrättiin uskonto, historia ja yhteiskuntaoppi, fysiikka ja kemia, eläin- ja kasvioppi sekä maantieto ja kansantalous. Ylioppilastutkintoon kuuluva suulliset tutkinnot piti suorittaa ennen kirjallisia tutkintoja. Ne olivat oikeastaan samat kuin viimeisen luokan oppimäärän suorittamistentit. Kokeet vastasivat varsinaisia kirjoituksia.

Suomen SS-pataljoonassa oli 15.5 prosenttia oppikoululaisia. Kun mukaan luettiin abiturientit ja ylioppilaat, luku kohosi 30 prosenttiin. Opettajajärjestöt esittivät vuonna 1942, että SS- joukoissa palveleviin ylioppilaisiin sovellettaisiin samoja säännöksiä kuin kotimaassa asepalveluksessa oleviin kirjoittajiin. Esitys hyväksyttiin, vaikka Opetusministeriöllä ei aluksi ollut riittäviä tietoja SS-miesten opinnoista.

Ensimmäiset sotilasylioppilaskirjoitukset järjestettiin 27.-29.3.1944. Tällöin suoritettiin kolme koetta: äidinkielen koe, matematiikan koe tai reaalikoe sekä vieraan kielen, yleensä saksan koe. Kirjoitusten käytännön toteutuksen hoiti kuudessa eri tutkintopaikassa 4-6 upseerin muodostama järjestelyelin, joka lähetti koevastaukset suoraan Ylioppilastutkintolautakunnalle. Rintamalla järjestettyihin kirjoituksiin oli ilmoittautunut 53 suomenkielistä ja 29 ruotsinkielistä abiturienttia.

Kotiseudulla ensimmäiset sotilasylioppilaskirjoitukset järjestettiin kahdessa suomenkielisessä ja kahdessa ruotsinkielisessä valtion koulussa. Näihin ensimmäisiin sotilaskirjoituksiin oli ilmoittautunut kaikkiaan 147 suomen- ja 59 ruotsinkielistä kokelasta. Kaiken kaikkiaan ensimmäisiin sotilasylioppilaskirjoituksiin osallistui yhteensä 288 ylioppilaskokelasta.

(Kaarninen & Kaarninen 2002, 227-231)

Neitonen ja vasta leivottu ylioppilas:
”Mahtaa olla ihanaa tietää kaikki!”
”Se on ihanaa.”
(Veikko N:o2 1942-1943, 37)

Ylioppilaskokeet Karhumäen Urheiluopiston voimistelusalissa maaliskuussa 1944. SA-kuva.

Heinäkuun 1944 sotilasylioppilaskirjoituksista täytyi luopua, koska rintamatilanne oli muuttunut kriittiseksi. Moni vuonna 1926 syntynyt oppikoululainen oli keväällä 1944 lisäksi käsketty asepalvelukseen, joten koulu oli heiltä jäänyt kesken. Taistelut päättyivät rintamalla 4.9.1944 aselepoon, ja välirauha astui voimaan 19.9.1944. Useat nuoret, myös 1925 syntyneet joutuivat kuitenkin vielä Lapin sotaan, joka päättyi vasta 24.4.1945.

Seuraavat sotilasylioppilaskirjoitukset järjestettiin marraskuussa 1944, ja niitä jatkettiin myös seuraavina vuosina. Vuonna 1945 ja 1946 järjestettiin vielä kolmet sotilasylioppilaskirjoitukset. Sota-aikana asepalveluksessa olleet saivat sen jälkeen vuodesta 1947 lähtien osallistua muiden mukana kahdesti vuodessa järjestettyihin ylioppilaskirjoituksiin. Sotilasylioppilaskirjoitusten valtakunnallisia tilastoja on esitetty seuraavassa taulukossa.

Kun kirjoittajien määrä supistui, hylkäysprosentti kasvoi. Vuonna 1951 kaikki 16 kirjoittajaa hylättiin. Kun sotilasylioppilaskirjoitukset järjestettiin viimeisen kerran vuonna 1953, niihin osallistui enää neljä kirjoittajaa, joista vain yksi hyväksyttiin. On kuitenkin otettava huomioon, että 1950-luvun alussa sotilaskirjoittajia eli ’B-kokelaita’ oli hyvin vähän, ja he olivat etupäässä poikkeustapauksia.

Sodassa olleiden opintovaatimukset olivat edelleen kuitenkin helpommat kuin muilla, ja heidän koulunkäyntinsä oli mahdollista järjestää poikkeavalla tavalla. Luokan oppimäärä saatiin suorittaa soveliaissa erissä ja luokalta siirtämiset voitiin tehdä muulloinkin kuin lukuvuoden lopussa. Ylioppilaskokeet he suorittivat vain kolmessa aineessa kuten oli ollut tapa sota-aikanakin.

(Kaarninen & Kaarninen 2002, 227-231)

Seuraavassa taulukossa on esitetty vertailun vuoksi kaikkien vuosittain hyväksyttyjen uusien ylioppilaiden määrät vuosina 1935-1939-1946.

(Kiuasmaa 1982, 341)

Merikapteeni: ”Mitä tekisit, jos äkkiä nousisi myrsky styyrpuurin puolelta?”
Matruusi: ”Heittäisin ankkurin, kapteeni.”
”Mitä tekisit, jos toinen myrsky nousisi peräpuolelta?”
”Heittäisin toisen ankkurin, kapteeni.”
”Entä jos vielä nousisi myrsky edestäpäin?”
”Heittäisin jälleen ankkurin, kapteeni.”
”No, ajatelkaapas sentään! Mistä sinä ottaisit kaikki nuo ankkurit?”
”Sieltä mistä tekin kaikki nuo myrskyt, kapteeni.”
(Veikko No 1 1940-41, 19)