Norssin Baudelairet

Kevätlaulu

Lauloi Töölönlahden sorsa,
Anas Plantyrhynchos, laulun kauniille keväälle:
”Nirsommiksi käyvät, mokomat –
Hintelästi tuota jakavat,
Pullaa makeata nimittäin;
Ranskanleipää pelkkää tarjoavat.
Kylmä on ja nälkä, mutta
Näytän, että omanarvontunto,
Se on sorsallakin, Anas Platyrhynchoksella.
Enpä kajoo ranskanleivän muruun;
Tuossa lojuu, enpä ota
Mokomalta kiusallakaan –
Suureksikin hyväntekijäksi luulee itseään!”
”Kurkikin jo saapui”, virkkoo toinen,
Sorsa vaatimaton. ”Saapukoon”,
Toinen tiuskaa. ”Enpä,
Paha vieköön pyrstöni,
Syökään leipää enää, toki olen
Sentään sorsa, Anas Plantyrhynchos!”

Jäipä sorsa, Anas Platyrhynchos, Töölönlahteen.
Sorsa toinen, vaatimaton, teki pesän,
Saipa poikiakin tikkurin –
Tuli metsämies ja ampui, sulloi pussihinsa
Sorsat, sekä pojat että emon.
Mutta tuo, mi omanarvon tunsi,
Sorsa, Anas Platyrhynchos,
Pullaa pelkkää söi, elosteli, lihoi.

Purcci
(Veikko N:o 2 1960, 29)

Notski: Runoa emme käännä sanasta sanaan, koska runo silloin putoaa kuin alas ammuttu sorsa. (Veikko N:o 3 1962, 28)

Ote

Hupsut oravat
käpyjä keräävät
tarkoin kätkevät
tuskin löytävät
vaikka hakevat.

Henri Holm
(Veikko N:o 2 1961, 13)

Suviaamu

On ihana aamun koitto,
kuuluu lintujen laulu ja soitto.
Kuuluu paimenen torven kaunis törähdys,
ja laitumelta Mansikin tuttu mörähdys.
Aurinko taivaalla kauniina paistaa,
lehmät ne nurmella ruohoja maistaa.
Aaltojen loiske järveltä kantautuu,
lehmät ne huutaa :”Ammuu”.
Vanha sika tunkiolla tonkii,
paimen järven rannalla onkii.
Jo emäntä alkaa lehmiä lypsää,
isäntä pellolla niittää viljaa kypsää.
Hevonen haassa potkii ja hirnuu,
isoäiti tuvassa voita kirnuu,
ja vaari vanha syö makkaraa halpaa,
näin kaunis suvinen aamu alkaa.

Jehu
(Veikko N:o 3 1960, 11)

neitsyt:
neitsyt itkee maapallolla sataa
ihmiset häpäisivät sen
kosminen ohjus ampui alas romantiikan maapallolla sataa
raketti otti siitä alastonkuvia
pin-uppeja

yksilöt:
rysässä
on kahdeksan porttia
hauet siiat lohet kiisket sorvat pasurit muikut hailit norssit
polskuttelevat
kalasoppa maistuu kalalle

juhlat:
basillit pitävät hippoja mikä sen hauskempaa!
lämpöäkin on juuri sopivasti kolmekymmentäyhdeksän varjossa
toisen riemu toisen risti
spirillit ja vibriot ne mässää vaan
kokit ne ei kerkeä kuin keittämään

sätkyukon sätkyttely loppui siihen aikanaan
mutta bakteerit ne hippasivat aamutuimaan asti

Juhani Salonius
(Veikko N:o 2 1963, 12-13)

Ote

Koulun ikkunalta
kynttilä varastettu
syyllinen
armahdettu

Lassi Rajamaa
(Veikko N:o 2 1963, 11)

I PATSAAT

Rapautuvasta kivestä ja vihreästä metallista
veistetyt patsaat
ovat takana ja edessä ja päällä.
Varjot lankeavat kuin ohut viileä vesi.
Ja sininen taivas, keltainen aurinko
valossa patsaiden varjot ja suuruuden paino.
Mustaa multaa ja iloisia lintuja.

II VETURIT

Veturit ajavat junassa.
Raide on ahdas ja kapea. Paksua savua.
Paksukin savu tuoksuu tuohelle ja tervalle.
Vaikka taaksepäin kohti viimeistä vaunua vaellat…
eteenpäin kiskoja pitkin.
Mutta minä sanon: hyppää.

III NIITYT

Missä ne ovat?
Tiedän että ne ovat ja tunnen.
Mutta. Yritän yli totuuden, mahdottomuuden.
Aikaa ymmärtää kastettuja
keitettyjä
keittämättömiä
peittämättömiä.
Ruoho kasvaa ja merituuli puhaltaa
syksyllä ei ole mitään merkitystä
vaikka lehti putoaakin [viimeinen]
Tuuli on tulossa ja muut vaikeroivat.

Lauri Merivirta; II palkinto kulttuurikilpailussa 1964.
(Veikko N:o 2 1964)