Ojajärven Norssi

Norssia raskautti 1960-luvulla kolme vitsausta. Vuosikymmentä leimasi vakinaisten opettajien puute, joka kuitenkin hellitti jonkin verran vuosikymmenen puolivälissä. Auskultanttien määrä kasvoi puolestaan koko vuosikymmenen ajan ja alkoi jo haitata normaalia opetustyötä.

Vuosikymmenen loppupuolella alkoivat sitten jotkut oppilaat ylenpalttisesti yhteiskunnallistua, mikä taas halvaannutti koulun vapaata harrastustoimintaa ja Veikko-lehteä. Edellisen vuosikymmenen villi koulumeno saatiin kuitenkin rehtori Aulis Ojajärven ja opettajakunnan yhteisin ponnistuksin joltisenkin säälliseksi vuosikymmenen alkupuolella.

Puute vakituisista opettajavoimista oli pahimmillaan heti vuosikymmenen alussa lukuvuonna 1960/1961. Virkoja oli toki saatu, vanhemman lehtorin virat sekä englannin kieleen ja toinen matemaattisiin aineisiin. Suomen kielen nuoremman lehtorin virka saatiin myös muutettua vanhemman lehtorin viraksi. Mutta ammattijärjestön hakusaarto toimi. Näitä virkoja ei siten hakenut kukaan, eikä niitä saatu täytettyä vakituisesti edes lukuvuonna 1961/1962. Näin oli vaara, että hoitamatta jäisi yli 270 viikkotuntia. (HN 1960-1961, 3)

Virkamuutokset jatkuivat lukuvuonna 1961/1962, jolloin koulu sai peräti kolme uutta vanhemman lehtorin virkaa, äidinkieleen, ruotsin kieleen ja fysiikkaan. Ne ja muutama ylimääräisen lehtorin virka pystyttiin hakusaarron päätyttyä täytettyä, joten lukuvuosi 1962/1963 näytti tässä suhteessa seesteiseltä. Piirustuksen ja kaunokirjoituksen opettajan virka saatiin myös muutettua nuoremman lehtorin viraksi. (HN 1961-1962, 3)

Norssin mitali saatiin valmiiksi, ja sitä ruvettiin jakamaan pääasiassa KUVA – SANA – SÄVEL -kulttuurikilpailun eri sarjojen voittajille. Mitalin oli suunnitellut opettajakunnan tilauksesta auskultantti, kuvaamataidon opettaja Yrjö Lassander. Vanhat Norssit ottivat vuonna 1962 hoitaakseen mitalien hankinnasta aiheutuneet kustannukset.

Mitalitoimikunnan muodostivat rehtorin lisäksi lahjoittajien ja Konventin edustajat. Toimikunta päätti antaa mitalin kulttuurikilpailun sarjojen voittajien lisäksi vuonna 1962 lakkinsa saaneelle Olli Laiholle hänen erinomaisesta kunnostautumisestaan voimistelussa.

Mitali luovutettiin vuonna 1963 Klaus Helkamalle tunnustuksena monipuolisesta ja innokkaasta toiminnasta koulun harrastuselämän hyväksi. Vuonna 1966 mitalin sai vielä abiturientti Pertti Petäjäniemi samoista ansioista kuin Klaus Helkama.

(HN 1960-1961, 4; 1961-1962, 5; 1962-1963, 12. Kuva: Timo Havulinna 2008)

Keväällä 1962 otettiin oppikouluissa käyttöön niin sanottu lukion kynnys. Se merkitsi sitä, että kaikille viidennen luokan hyväksytysti suorittaneille jaettiin keväällä keskikoulun päästötodistus. Mikäli sen kaikkien aineiden keskiarvo oli 6.50 tai enemmän, oppilas pääsi halutessaan jatkamaan lukioon. (Veikko N:o 2 1962, 29)

Tuo lukion kynnys ei kuitenkaan pudottanut ketään halukasta pois ainakaan vuonna 1962. Keskikoulutodistuksen antaminen kaikille merkitsi kuitenkin sitä, että oppivelvollisuus oli joka tapauksessa täytetty, eikä kenenkään tarvinnut enää palata suorittamaan oppivelvollisuutensa rippeitä kansalaiskouluun.

Donna: Kyllä lukion kynnyksestä on haittaa. Kun koko 6 a jää ensi vuonna luokalle, niin eiväthän ne viidesluokkalaiset pääse lukioon ollenkaan… (Veikko N:o 4 1962, 33)

Opettaja englannin tunnilla: Mikäs päivä tänään oikein on, maanantai vai tiistai. Jaa taitaa olla tiistai.
Ääni luokasta: Niin se aika menee, opettaja.
(Veikko N:o 4 1960, 19)

Lukuvuonna 1962/1963 tapahtui niin ikään virkamuutoksia. Uudet virat saivat myös haltijansa, pois luettuna kaksi matematiikan opettajan virkaa. Upiuusiakin virkoja saatiin. Fysiikka ja kemia saivat yliopettajan ja kirjoituksen sekä kuvaamataidon nuoremman lehtorin virka muutettiin vanhemman lehtorin viraksi. (HN 1962-1963, 3)

Koulun suurin tapahtuma oli tietenkin Helsingin Normaalilyseon 75-vuotisjuhla, jota vietettiin 22.09.1962. Juhlaa on selostettu tämän luvun alaluvuissa norssi0614 ’Helsingin Normaalilyseo 75 vuotta’ sekä alaluvussa norssi 0617 ’Puhe Norssille 1962’.

Auskultaation paine jatkui lukuvuonna 1963/1964 vähentymättömänä, vaikka uusia normaalilyseoita oli taas perustettu Suomeen. Vuoden 1963 syksyllä auskultantteja oli peräti 157, enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ja kevätlukukaudellakin vielä 130.

Opetusharjoittelun kehittäminen ajan vaatimalle tasolle olisi ehdottomasti edellyttänyt auskultanttien määrän pitämistä sellaisissa rajoissa, ettei oppilaitoksen normaali työskentely häiriintyisi.

(HN 1963-1964, 3, 28-29)

Lukuvuosi 1964/1965 oli varsin tavanomainen paitsi, että tämän kirjoittaja pääsi keväällä kaikkien opettajien yllätykseksi ylioppilaaksi. Koulurakennuksen kolme vuotta kestänyt peruskorjauskin oli myös saatu kesällä 1964 loppuun asti päälle maalattua. Kyseessä oli ollut talon laajin ja merkityksellisin korjaus 60 vuoteen. (HN 1964-1965, 3)

Peruskorjausta on käsitelty yksityiskohtaisemmin tämän luvun alaluvussa norssi0606 ’Koulutalon uudet kasvot’.

Auskultaation paine pysyi ennallaan lukuvuonna 1965/1966. Syksyllä auskultantteja oli 149 ja keväällä 139. Samalla tuli julki merkillinen ilmiö. Uusista ja vanhoista opettajanviroista oli tosin kolme saatu täytetyksi, mutta neljä oli edelleen avoinna. Kaksi oli ollut täyttämättä kahden vuoden, yksi kolmen vuoden ja yksi peräti kuuden vuoden ajan samalla, kun Helsingin muiden koulujen opettajien virkoihin ja toimiin oli kymmeniä hakijoita.

Syykin tiedettiin: työ oli raskasta. Luokassa oli aina vieraita kuuntelijoita, kaikki työ kontrolloitiin ja jokainen tunti oli valmisteltava. Jotakin oli kuitenkin vinossa silloin, kun koululaitoksen tärkeimpiä virkoja vieroksuttiin.

(HN 1965-1966, 3)

Lukuvuonna 1966/1967 opetusharjoittelun paine kasvoi entisestään kymmenellä prosentilla. Auskultantteja oli syyslukukaudella 164 ja kevätlukukaudella 153. Yhtään opetusnäytettä ei sen sijaan annettu. Niiden määrähän oli romahtanut, kun sellaista suoritusta ei enää edellytetty muihin kuin normaalilyseoiden virkoihin pääsemiseksi. Neljä opettajan virkaa oli edelleen täyttämättä. Ja Konventin puitteissa jatkui varsin vireä harrastus yleisiä asioita kohtaan. (HN 1966-1967, 3, 25)

Lukuvuoden 1967/1968 Suuri Tapahtuma oli Norssien satavuotisjuhlat, joita vietettiin 7.10.1967. Juhlien yhteydessä ilmestyi Helsingin Normaalilyseon toinen matrikkeli. (HN 1967-1968, 3) Näitä juhlia on selostettu tämän luvun alaluvuissa norssi0616 ’Norssien satavuotisjuhla’ ja norssi 0617 ’Puhe Norssille 1967’.

Tänä lukuvuotena koulu sai myös terveydenhoitajan, joksi valittiin terveyssisar Pirkko Klossner. Hän alkoi pitää vastaanottoaan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin kirjaston alapuolella olleessa pienessä kritiikkihuoneessa. Asiakkaita riitti joka päivälle. (HN 1968-1969, 3, 12)

Avoimet vakituiset opettajanvirat odottivat lukuvuonna 1968/1969 edellään täyttäjiään. Kyseisenä lukuvuonna oli voitu täyttää vain kaksi. Tilanne alkoi olla liki katastrofaalinen: koulun 35 opettajanvirasta ja -toimesta oli edelleen täyttämättä yhdeksän eli neljännes.

Rehtori Aulis Ojajärvi kuoli pitkällisen sairauden murtamana 13.10.1968. Siunaustilaisuus järjestettiin Johanneksen kirkossa ja muistotilaisuus koululla 26.10.1968. (HN 1968-1969, 3, 12) Rehtoriksi nimitettiin vanhempi lehtori, kouluneuvos Niilo Karl Robert Visapää.

Aulis Ojajärvi; rehtori 1959 - 1968


Niilo Visapää; rehtori 1968 - 1971

Norssin opettajisto saatiin viimein vakiinnutetuksi lukuvuonna 1969/1970. Kaikki yliopettajien ja muiden pääopettajien virat olivat nyt pitkästä aikaa vakinaisesti täytetyt. Avoimena oli silti neljä vanhemman lehtorin virkaa ja kolme ylimääräisen lehtorin tointa. (HN 1969-1970, 3)

Tämä johtui kaiketi osaksi siitä, että suuret ikäluokat alkoivat vasta valmistua yliopistoista, eikä massamittainen auskultointi edelleenkään vetänyt nuorta opettajakuntaa Norssiin. Naskalithan näkivät omin silmin, millaista opettajan työ siellä oli.

Koulun juhla- ja yhteiset tilaisuudet vakiintuivat ja kiinnittyivät tietyille paikoilleen rehtori Aulis Ojajärven kaudella.

Itsenäisyyspäivän juhlaa vietettiin yleensä joulukuun viidentenä päivänä. Ohjelmassa oli aina arvovaltaisen puhujan juhlapuhe sekä koulun oppilaiden musiikki- ja lausuntaesityksiä. Vuonna 1962 juhlaan saatiin Varuskuntasoittokunnan yhtye puhaltamaan torvimusiikkia.

Muinakin vuosina saatiin nauttia muun muassa Poliisien soittokunnan yhtyeen, Varsinaissuomalaisen Osakunnan soittokunnan sekä Karhu-Veikkojen partiolaissoittokunnan puhallinmusiikista. Tilaisuudessa esitettiin usein myös lippufanfaari, jonka muassa saliin tuotiin Suomen lippu ja Norssin lippu.

Evankelioimisviikko pidettiin aina kevätlukukauden ensimmäisellä viikolla.

KUVA – SANA – SÄVEL -kulttuurikilpailut järjestettiin ensimmäisen kerran keväällä 1961, ja niitä jatkettiin koko vuosikymmenen ajan. Kilpailut pidettiin aina helmikuun lopulla ennen penkinpainajaisia. Kilpailujen palkinnot jaettiin illalla pidetyssä Juhlakonventissa, johon osallistui myös Vanhoja Norsseja.

Vanhempainjuhlia alettiin vuosikertomusten mukaan järjestää vuoden 1963 Äitienpäivänä, jonka jälkeen niiden paikka vakiintui huhtikuun lopulle. Järjestelyvastuussa oli Konventti, ja ohjelmasta vastasivat teinit itse. Ilmapiirin yhteiskunnallistuessa 1960-luvun lopulla alettiin näissä juhlissa käsitellä koulua sekä sen kasvatustyötä sivuavia teemoja.

Vuonna 1964 alettiin pojille antaa kotiin vietäväksi monistettu lehtinen ’Norssin uutisia’. Siinä selvitettiin vanhemmille mitä koulussa tapahtui.

Muita juhlia olivat tietenkin eri kerhojen tasavuotisjuhlat sekä eri luokkien omat vanhempainjuhlat. Voidaankin todeta, että kodin ja koulun välinen yhteistyö lisääntyi merkittävästi rehtori Aulis Ojajärven Norssissa.

Kulttuuritarjontaa edusti myös Helsingin Kaupunginorkesteri, joka vieraili muutamaan otteeseen koululla ja esiintyi yläluokkalaisille sekä opettajille ja auskultanteille.

(HN 1960-1961 – 1969-1970)

Norssin Päivä, jonka järjestelyistä vastasivat pitkälti Vanhat Norssit, vakiintui toukokuun toiselle viikolle.

Omppu kirjoituksissa: ”Seurusteleminen häiritsee muita kirjoittajia. (Veikko N:o 4 1968)

Kuva – Sana – Sävel

Veikko oli järjestänyt lukuvuonna 1959/1960 linoleumipiirustuskilpailun. Tätä kulttuuritapahtumaa laajennettiin lukuvuonna 1960/1961 koko koulun kulttuurikilpailuksi, jonka pääsarjat olivat mainittuina kilpailun nimessä.

Pääsarjoissa oli useita alasarjoja, jotka vaihtelivat hieman vuosittain, ilmeisesti osanottajien mukaan. Valokuvaustekniikan kehittyessä alasarjoiksi tulivat vuosikymmenen lopulla myös diakuvat ja kaitafilmit.

Kilpailut olivat yleensä kaksipäiväiset. Kuvat ja novellit arvosteltiin ensimmäisenä päivänä. Toisena päivänä kokoonnuttiin Juhlasaliin, jossa pidettiin musiikki-, puhe- sekä lausuntaesitykset.

Palkinnot, toisin sanoen Norssin mitalit, jaettiin toisen päivän iltana järjestetyssä Juhlakonventissa, jossa esitelmöitsijöinä oli nimekkäitä kulttuurihenkilöitä.

Kilpailuihin osallistui vuosikymmenen alussa noin satakunta norssia, mutta vuosikymmenen lopulla osallistumisinto näytti hiipuvan. Kulttuurikilpailujen eri sarjojen Norssin mitalilla palkitut voittajat on esitetty seuraavissa taulukoissa.

1) Musta-valkoinen abstraktio

Aamu-uninen norssi: Voi, kunpa DDT:llä voisi tappaa aamunkoin. (Veikko N:o 4 1960, 31)

1) Norssiaihe.
2) Yleisaihe

(Taulukot: HN 1960-1965 – 1969-1970)

Kilpailua ruvettiin 1960-luvun lopulla myös kritisoimaan, ensin Juhlakonventissa ja sitten Veikon palstoilla. Kritiikin esittäjä ei kai vain tiennyt kritiikkiä esittäessään esimerkiksi Maj Lind -laulukilpailuista eikä Venetsian filmifestivaaleista.

Norssin kulttuuri

Jöns Carlson ja Aulis Ojajärvi kiistelivät kulttuurikilpailujen tarpeellisuudesta. Tapahtumapaikkana oli Konventin juhla. Carlson väitti, että kilpailu ei sovi kulttuurin luonteeseen. Ojajärvi puolusti perinnettä, jota muotiaallot eivät saisi horjuttaa. Kuuntelijasta tuntui silloin kuin Carlson olisi kiistan voittanut.

Puheenvuorot julkaistiin Veikossa. Äänenpainot ja ilmeet muuttuivat nyt sanoiksi ja ajatuksiksi. Lukija saattoi havaita, että vaatimus kulttuurikilpailujen lopettamisesta ei sittenkään ollut selkeää radikalismia, vaan pääosaltaan pelkkää dialektiikkaa.

Kulttuurikilpailut ovat traditio in malam partem, väittää Carlson, sillä niihin eivät ota osaa kuin muutamat harvat. Kilpailua ylläpitää vain pyrkimys kaavamaiseen paremmuuden osoittamiseen eikä elävä inspiraatio. Tämä ei ole totta. SÄVEL- ja KUVA -ryhmän kilpailijat eivät perusta osanottoaan sen enempää voiton toiveisiin kuin hetken innostukseen.

Heidän lähtökohtanaan on vuosikausien harrastus ja taito, joka ei muuksi muutu, olipa ympäristönä kilpailu tai taidetapahtuma tai mikä hyvänsä. Juuri nytkin moni muusikko ja maalari askartelee kysymysten kimpussa, joiden ratkaisu on kevättalvella nähtävissä. Jos suorituksia on silloin vähän tai ne eivät muuten tyydytä, syy on taidon keskeneräisyydessä eikä missään muussa.

(Veikko N:o 3 1968)

Yhtä kaikki, kilpailut tietysti järjestettiin kuin järjestettiinkin myös kahtena seuraavana vuonna, vaikka SÄVEL-sarjassa ei juuri osanottajia ollutkaan. Olisivatkohan norssit hakeutuneet sankemmin joukoin rock-musiikin pariin, jolle ei ollut omaa sarjaansa.

Omppu: – Suosittelen, että valmistut opettajaksi. Opettaja voi aina katsoa kirjasta. (Veikko N:o 2 1969, 27)

Mainikin väitös: Sanakirjat eivät ole kovin käytännöllisiä kirjoituksissa. (Veikko N:o 3 1968, 25)

Koska Norssi oli valtion koulu, sen lukukausimaksut olivat huomattavasti huokeammat kuin yksityisissä oppikouluissa. Ne pysyivät lisäksi ennallaan koko 1960-luvun.

Norssissa opiskeli kunakin vuonna lisäksi noin 80-90 vapaaoppilasta.

Koulun lukukausittainen työskentelyaika oli syksyllä 86-89 päivää ja keväällä 101-105 päivää. Vuotuinen työskentelyaika vaihteli siten 189-192 päivän välillä.

Päivittäinen työskentelyaika pysyi lukuvuodet 1960/1961 – 1968/1969 samana. Rukoushetki pidettiin kello 08.10. Sen jälkeen olivat aamupäivän oppitunnit kello 08.20-09.05, 09.15-10.00 ja 10.10-10.55. Ruokailutauko pidettiin kello 10.55-11.25. Iltapäivä tunnit olivat kello 11.25-12.10, 12.20-13.05, 13.15-14.00 ja 14.10-14.55.

Päivittäiset työskentelyajat muuttuivat lukuvuonna 1969/1970 viisitoista minuuttia myöhäisemmiksi. Aamurukous alkoi vasta kello 08.25. Aamupäivän tunnit pidettiin kello 08.35-09.20, 09.30-10.15 ja 10.25-11.10. Ruokailutauko oli kello 11.10-11.40. Iltapäivän tunnit pidettiin kello 11.40-12.25, 12.35-13.20, 13.30-14.15 ja 14.25-15.10.

(HN 1960-1961 – 1969-1970)

Sopii vain miettiä, mitähän Norssin aamu-uniset pellavaiset liinapäät tälläkin uudistuksella voittivat. Vanhan perinteen se kyllä romutti, ja saattoipa se aiheuttaa pitkään Norssissa palvelleille opettajille vaikka käyntihäiriöitä.

Norssin Vanhempainneuvostoon kuuluivat vuosina 1960 – 1962 seuraavat henkilöt: Puheenjohtajana apulaisprofessori Veikko Paatero ja jäseninä professori Matti Kuusi, lääketieteen ja kirurgian tohtori Kai Malmio, professori Mikko Tamminen sekä intendentti Jouko Voionmaa. (HN 1960-1961, 10)

Vuosina 1963 – 1968 Vanhempainneuvoston muodostivat: puheenjohtajana professori Veikko Paatero ja jäseninä johtaja Eero Helkama, professori Matti Kuusi, lääketieteen ja kirurgian tohtori Kai Savonen sekä intendentti Jouko Voionmaa (HN 1963-1964, 14)

Vuosina 1969 – 1972 Vanhempainneuvostoon kuuluivat: puheenjohtajana kauppaneuvos Veijo Havulinna, Diplomi-insinööri M. Lehesmaa, lääketieteen lisensiaatti Juhani Ojajärvi, Lääketieteen tohtori Jorma Tarkkanen ja intendentti Jouko Voionmaa. (HN 1969-1970, 12)

”Tiedätkö mikä on vastakohta sanalle ’likkista’?”
”Selvä se: ’leverlåda’! Mutta sanopa sinä, mikä on vastakohta sanalle ’basunängel’!”
”No, tietysti ’sellofan’!”
(Veikko N:o 2 1969, 33)

Donna: Minkälaisia relatiivipronomineja on englanninkielessä?
Manu: Hm, tuota, tuota, niin … erilaisia.
(Veikko N:o 3 1960, 24)

Opettaja: Minä pyydän anteeksi, että minä joskus vähän hermostun tällaisista seikoista, mutta rajansa sentään kaikella. (Veikko N:o 2 1962, 35)