Kyberneettinen tilinpäätös

Oheisessa taulukossa on esitetty Norssin tunnuslukuja kunkin lukuvuoden päättyessä.

(HN 1950-1951; 1951-1952; 1952-1953; 1953-1954; 1954-1955; 1955-1956; 1956-1957; 1957-1958; 1958-1959; 1959-1960; 1960-1961)

Tunnuslukutaulukon tiedoista voidaan tehdä eräitä havaintoja. Norssin oppilasluku painui taas 1950-luvulla alle 700, mutta nousi aivan vuosikymmenen lopussa yli 750:än. Koulun perustettiin tuolloin 25. luokka, mikä oli Norssin kontribuutio suurten ikäluokkien aiheuttamaan paineeseen. Myös ylioppilaita valmistui vuosikymmenen lopulla ennätysmäärä, ensin 81 ja sitten peräti 94.

Oppilaiden arvostelussa tapahtui lukuvuonna 1956/1957 mielenkiintoinen hyppäys lievempään suuntaan. Edistyksen keskiarvo nousi lukuvuoden 1955/1956 merkittävän notkahduksen jälkeen tasolle 7.50 ja ylikin, jolle se ei ollut koskaan kohonnut vuosina 1930-1955. Samalla vähenivät ehtoja saaneiden ja suoraan luokalle jääneiden määrät. Niitä on esitetty prosenttilukuina seuraavassa taulukossa.

Tämä ei voinut johtua uusimuotoisen pääsykokeen karsivuudesta, koska se oli ollut voimassa vasta vuosikymmenen puolivälistä lähtien. Edes 1950-luvun lopun vielä kehittymisensä latentissa vaiheessa olleiden pikkupoikien lukumäärän suhteellinen kasvu oppilasparvessa ei voi kokonaan selittää tätä ilmiötä. Eräs syy saattaisikin olla se, että niin kutsutun ’Kadotetun sukupolven’ murrosikä ajoittui vuosiin 1952-1955, jonka jälkeen alkoi seestyminen.

Lisäselitys saattaisi olla se, että arvosteluasteikkoa on muutettu. Tähän sekä uudenlaiseen pedagogiseen näkemykseen viittaa lisäksi se, että ehtoja saaneiden määrä pysyi suhteellisen korkeana ja jopa osin ylitti vuosikymmenen alun prosenttiluvut. Vain kohtuullisesti laiskat pojat pantiin opiskelemaan myös kesäisin.

Norssin ylioppilaiden ylioppilaskirjoitusten yleisarvosanat on esitetty seuraavassa taulukossa.

1) Sotilasylioppilaskirjoituksissa

(HSN 1949-1950; HN 1950-1951; 1951-1952; 1952-1953; 1953-1954; 1954-1955; 1955-1956; 1956-1957; 1957-1958; 1958-1959; 1959-1960; 1960-1961)

Vertailun vuoksi todettakoon kevään kirjoituksissa valkolakin saaneiden määrät Suomessa.

(Kiuasmaa 1982, 382)

Norssin yleisarvosanojen suhteellinen jakaantuminen on esitetty seuraavassa taulukossa.

1) Ylioppilaiden määrästä

Taulukosta voidaan todeta seuraavaa. Ylioppilastutkinnon arvosteluasteikko lieveni selvästi lukuvuonna 1951/1952, josta alkaen 21.15-31.94 prosenttia abiturienteista läpäisi tutkinnon yleisarvosanalla laudatur. Näyttäisi siltä, että arvosanat pyrittiin nyt saamaan normaalijakautuman sisään.

Norssin kaikkiaan 706 abiturientista vain seitsemän, 0.99 prosenttia, ei läpäissyt ylioppilastutkintoa edes ensimmäisen abiturienttivuotensa syksynä. Eri vuosiluokat olivat myös tiedoiltaan erilaisia. Vain yleisarvosanan cum laude approbaturin kirjoittaneiden suhteellinen osuus säilyi koko vuosikymmenen varsin tasaisena, 53.70-60.29 prosentin välillä.

Mielenkiintoinen tutkimusaihe olisi selvittää, miten uuden tyylisen pedagogisen ja didaktisen koulutuksen saanut sekä nuorentunut opettajapolvi vaikutti oppimiseen yleensä ja ylioppilastutkinnon yleisarvosanojen tasoon erikseen. Tässä tutkimuksessa siihen ei ole mahdollista paneutua. Oma vaikutuksensa sillä on varmasti kuitenkin ollut kuten voidaan osin todeta myös vuosikymmenen lopulla kohonneista edistyksen keskiarvoista.

Seuraavassa taulukossa on esitetty tilastotietoa ja laskelmia auskultoinnin volyymeista Norssissa 1950-luvulla.

(HSN 1949-1950; HN 1950-1951; 1951-1952; 1952-1953; 1953-1954; 1954-1955; 1955-1956; 1956-1957; 1957-1958; 1958-1959; 1959-1960; 1960-1961)

Taulukosta voidaan todeta, että auskultanttien määrä kääntyi jyrkkään nousuun heti 1950-luvulle tultaessa. Kun auskultantteja oli lukuvuonna 1949/1950 ollut 145, heidän määränsä ylitti lukuvuonna 1951/1952 jo 200, jonka jälkeen pysyteltiin 205-245 tasolla aina lukuvuoteen 1958/1959. Lukuvuonna 1959/1960 saavutettiin sitten uusi ennätys, 293 auskultanttia vuodessa.

Tämä merkitsi paluuta 1930-luvun alkupuolen volyymeihin. Ne olivat taas johtuneet siitä, että Tyttönormaalilyseo alkoi vasta lukuvuonna 1936/1937 saada oman opetusharjoittelunsa täyteen vauhtiin. Vuonna 1955 Jyväskylään ja 1957 Turkuun perustetut uudet Normaalilyseot eivät vielä 1950-luvulla juuri kyenneet helpottamaan Norssin auskultanttipainetta.

Auskultanttien pitämät tunnit kohosivat luonnollisesti myös, mutta pysyivät silti vielä jotenkin 1930-luvulla siedettävänä pidetyllä noin 100 tunnin tasolla luokkaa kohden. Ne merkitsivät noin 10-12 prosenttia kullekin luokalle lukuvuonna pidetyistä tunneista. Tämän tilaston tekemistä haittaa se, että auskultanttien pitämien tuntien määrää ei enää lukuvuodesta 1953/1954 lähtien julkaistu vuosikertomuksissa.

Merkillepantavaa on myös se, että opetusnäytteiden määrät laskivat lukuvuodesta 1955-1956 alkaen aivan merkittävästi ja suorastaan romahtivat lukuvuodesta 1957-1958 lähtien. Tämä johtui siitä, että vuoden 1955 opetusharjoittelua koskeneessa asetuksessa opetusnäytteet vaadittiin enää normaalilyseoiden virkoihin. Tällöin niistä tuli kuitenkin saada numeroarvosana 8-10 eli yleisarvosana laudatur.

Kuriositeettina voidaan vielä esittää taulukko opetusnäytteiden jakaantumisesta eri luokka-asteille vuosina 1950-1953.

(HN 1950-1951; 1951-1952; 1952-1953)

Taulukosta voidaan todeta, että opetusnäytteitä annettiin eniten luokka-asteilla IV-VII ja vähiten luokka-asteella I sekä jo luonnollisista syistä luokka-asteella VIII.

Mutta kun tilastoaineistoa ei ole saatavissa, on terävöitettävä metodia tai muutettava tarkastelukulmaa. Alla olevassa taulukossa on tarkasteltu yhden auskultantin keskimäärin pitämien tuntien määrää lukuvuosina 1930/1931 – 1936/1937 ja 1949/1950 – 1952/1953.

Tästä taulukosta voidaan todeta, että mikäli auskultanttien määrä oli ollut 145-205, kukin opetusharjoittelija pääsi pitämään kaksilukukautisen auskultointinsa aikana keskimäärin 13.17-15.17 tuntia yhden lukuvuoden aikana. Mikäli auskultantteja oli noin 206-250, vuotuisia tunteja kertyi 12.09-14.38. Jos taas auskultantteja oli ollut 250-317, heidän vuosittain pitämien tuntiensa määrä oli ollut vain 9.93-10.71 tuntia auskultanttia kohden.

Koska luokkien määrä ja koulun toimintaolosuhteet vaihtelivat vuodesta toiseen, lienee parasta käyttää näiden vaihteluvälien keskimääräisiä keskiarvoja: 145-205 auskultanttia, noin 14; 206-250 auskultanttia, noin 13; ja 250-317, noin 10 tuntia auskultanttia kohden. Opetusnäytteisiin käytettyjen tuntien määrä oli vuosina 1930-1955 niin vähäinen, ettei opetusnäytteiden liki loppuminen ole tässä karkeassa tarkastelussa merkitsevä tekijä.

Seuraavassa taulukossa on edellisen taulukon tietojen pohjalta arvioitu lukuvuosien 1953/1954 – 1959/1960 auskultaation oppilaiden opetustoiminnalle aiheuttamaa keskimääräistä kuormaa.

Taulukosta voidaan todeta, että se lienee ollut kohtuutonta luokkaa ainakin lukuvuonna 1954/1955. Se ei kuitenkaan näy kyseisen lukuvuoden ylioppilaskirjoitusten yleisarvosanoissa, mutta yleisarvosanoissa ehkä kylläkin 2-5 vuoden viipeellä. Lukuvuonna 1955/1956 tapahtui lisäksi notkahdus koulun oppilaiden edistystä mittaavissa keskiarvoissa.

On kuitenkin todettava, että mikäli nämä havainnot pitävät paikkansa, kyseessä ei ole suinkaan auskultanttien epäpätevyys sinänsä. On näet muistettava, että auskultanttien pitämistä lisääntyneistä oppitunneista oli myös pidettävä omat ohjaus- ja kritiikkituntinsa. Ne sitoivat tietysti enemmän yliopettaja- ja lehtorikunnan työaikaa.