Slangi mikä slangi

Tällä vuosikymmenellä syntyi kokonaan uudentyyppinen nuorisokulttuuri, joka sai pääasialliset esikuvansa ja mallinsa Yhdysvalloista. Tämä nuorisokulttuuri oli luonteeltaan melko yhtenäistä, koska mallit omaksuttiin paljolti nuorille suunnatusta viihteestä, lehdistä, elokuvista ja myöhemmin televisiosta. Amerikkalaisperäinen nuorisokulttuuri alkoi näkyä myös slangin englantilaisperäisen sanaston lisääntymisenä. Aluksi oli kuitenkin kyse vain yksittäisistä lainasanoista. Slangi pysyi kuitenkin vielä varsin yhtenäisenä koko 1950-luvun. Vielä silloin voitiin itse asiassa puhua yhtenäisestä koululaisslangista, vaikka Stadin slangin kehityksen selvin taitekohta onkin ajoitettavissa juuri 1950-luvulle. (Paunonen 2001, 16-17)

Anturanahan päiväkirjasta

Ääh -! Elikkä terve, Päiväkirja!

Sä et kai oikeen snaijaa, miks mä viälä tätä skrivaan. No nääs, juusto on sellanen, että mä fibasin karsaasti ruattissa ja jäin luakalleni. Ja koska tässä meiän luakassa ei näytä olevan yhtään sellasta naamaa, jolle mä voisin luavuttaa tän kunnian, ni mä skrivaan itte sulle taas.

Nää onkin vähän salaperäisiä jannuja nää meiänluakkalaiset. Yhelläki oli veska messissä jo ekana päivänä. Mullei oo semmosta vieläkään, mä ku pidän kaikki skolekirjat pulsassa enkä viä niitä himaan ollenkaan. Mitäs mä ny syksyllä pingottasin. Kyllä mä muutenki pärjään, ainakin jumpassa.

Mä nääs pääsin kiäpin viime jumppatunnilla, vaikka jannut sano, etten mä voi, ku mun korvani on tiällä. Se oli kyllä ihan turhaa lässytystä, sillä ei mun korvani mikkään ihmeelliset oo, kyllä meiän luakalla on paljo kummallisempiaki karjuja.

Kerranki yhellä jumppatunnilla maikka luuli, et yks jannu skraappaa, vaikka se oli jumppasalissa. Se vaan seiso köyden takana nii ettei sitä näkynyt! Sit meiän luakalla on yks toinen jannu, joka on niin pätkä, että se mahtuu maikan pöydän alle seisomaan. Mutta kyllä se näkyy köyden takaa, sillä se ei mahdu sinne pöydän alle makaamaan!

Ai joo – mä en oo kertonukkaan viälä sitä, et me ollaan ny kaikista ylimmässä kerroksessa. Meill on vänkä tuuletin katossa. Se on varsinki siitä staili, et ku sen pistää käyntiin, ni sinne voi heittää kaikellaista kamaa, joka ei putoo sieltä, enneku se pysähtyy.

Kerranki mä olin heittäny sinne kolme appelsiininkuarta ja paperia ja liitua ja taulusiänen, ku maikka tuli luakkaan ja pysäytti sen hyrrän. Kai arvaat, oi Päiväkirja, että se kama tuli komeesti alas! Sitä mä vaan en snaijaa, että mistä se maikka tiäsi mun sen tehneen???

Mutta mitäs se, sainhan mä siitä sen kunnian, et mä avasin meiän luakan istuntokauden, ja jo ensimmäisenä lauantaina!

Sain mä toisenki kunnian. Maikka nimittäin sano, että muut meiän luakan jannut on tulevaisuuden toivoja, mutta mä oon Tulevaisuuden Epätoivo! Öhöm!

Sulo Urho Hölö (Veikko N:o 3 1958, 20)

Eiks liffaa, ku leffas on klokka

”Mitä tuo tarkoittaa?” kysyisi ei-helsinkiläinen lukija nähtyään yllä olevan otsikon. Mehän sen ymmärrämme. Se on ’stadin kieltä’ ja on ainakin ollut eräänlainen lentävä lause, jolla on koeteltu Helsinkiin muuttavan ’kielitaitoa’.

Tai ymmärtävätköhän kaikki enää tuota lausetta? Tietääkö esimerkiksi koulussamme jokainen ensiluokkalainen, mitä tarkoittaa sana ’liffa’? Tuskinpa vain. Se kuuluu jo melkein menneisyyteen. Sen ovat syrjäyttäneet sellaiset sanat kuin ’vänkä’, ’stärä’, ’staili’, ’jenkki’ ja ’nakki’.

Tässä onkin harvinaisen selvä esimerkki ’stadin kielen’ eräästä ominaisuudesta, sen hyvin nopeasta muuntumisesta. Tosin aina silloin tällöin pulpahtaa joku vanha sana uudestaan esiin. Ehkä ’liffa’ on jo taas huomenna uusi ilmaisu.

Toinen selvä kehityssarja on ’friidu’ – ’sussu’ – ’kimma’. ’Friidun’ valtakaudella oli ’sussulla’ tyttöystävän merkitys. Tänään käsite ilmaistaan sanalla ’nainen’.

’Stadin kielen’ toinen huomattava ominaisuus on sen mieltymys vierasperäisiin äänteisiin ja monikonsonanttisiin sananalkuihin. Esimerkkeinä vaikkapa ’borsa’ ’finnata’, ’skroussi’, ’snaijata’’ jne.

Missä tällaiset sanat ja uudistukset syntyvät? Ketkä ovat tämän ’kielen’ sanaseppoina? Siihen lienee mahdoton vastata. Monet sanathan ovat melkein suoraan ruotsista, [’veska’], englannista [’staili’] ja vanhimmat myös venäjästä [’snaijata’] saatuja lainoja.

Mutta useat ovat myös simopenttilämäisellä käsiteleikittelyllä muokattuja [’nainen’] tai joskus suorastaan irvokkaasti aihepiiristä toiseen siirtämällä aikaansaatuja [’karju’] ilmaisuja. Sanat ovat siis joka tapauksessa räiskähtelevän ja hieman ilkikurisen älyn tuotetta.

’Stadin kielen’ orjallisimpia käyttäjiä on varmasti kansakoulupoika. Sehän kuuluu suorastaan hänen ’ammattiinsa’. Iän kasvaessa sen käyttö vähenee lukuun ottamatta niin sanottujen lättähattujen ryhmää, joiden käytössä se saavuttaa uuden kukoistuksensa.

Vähitellen se kuitenkin häipyy itse kunkin kielenkäytöstä ja menettää viehätyksensä kuin vanha vitsi, sillä huumoriahan ’stadin kieli’ suurelta osaltaan on.

M.

Vienankarjalainen isä: - Kuule sie poikain, muista sie aina suomalaista puijauttaa!
Seuraavana päivänä: - Isäsein, mie jo suomalaista puijautin.
- Mite, sie poikain, suomalaista puijautit?
- A, mie kaks pupulin nahkoo häll yhten myyä sujahutin!
(Veikko N:o 1 1956, 18)

1950-luvun slangisanastoa

brennaa polttaa polttolasilla

broidi veli

boitsu poika
bytskaa vaihtaa

delaa kuolla
dille tyhmä
dorka tyhmä
dösa bussi, linja-auto

felo polkupyörä
fikka tasku
fikkari taskulamppu
fillari polkupyörä
fiude auto
friidu tyttö

grammari levysoitin
gimma tyttö

handu käsi
Harlikka Harley Davidson-moottoripyörä
hima koti
honkkeli onni, tuuri
hotsittaa viitsiä
huda vesi

jepsku, jepari poliisi
joraa tanssia
jortsut tanssit

kaltsi kallio
kledjut vaatteet
klesa kipeä, sairas
kliffa kiva
kloku rannekello
klyyvari nenä
kondari konduktööri
kundi poika

lande maaseutu
landepaukku, landepöpö maalainen
Letukka Chevrolet
lungi rauhallinen

nonari nonstop-elokuva
nunnala nunnaluostari, tyttökoulu

prätkä moottoripyörä
pätkis nonstop-elokuva

ratikka, raitsikka raitiovaunu

safka ruoka
sekstaa suudella
simmaa uida
skagaa pelätä
skrinnarit luistimet
skimbat sukset
skoude poliisi
skraitta levynsoitin
skruudaa syödä
skuru raitiovaunu
snadi pieni
snygi hieno
spettari koulutodistus
spittarit kundien kengät, teräväkärkiset
spora raitiovaunu
staili hieno
stidi tulitikku
stikata antaa
stuidu ylioppilas
styylaa seurustella
systeri sisko, sisar

Trumppa Triumph
tsagga ruoka
tsiigaa katsoa

voogu laine

Bollis, Bollika Pallokenttä
Brahis Brahen kenttä
Eltsu Eläintarha
Lintsi Linnanmäki
Ogeli Oulunkylä
Skatta Katajanokka
Stadi Helsingin keskusta
Stadikka Olympiastadion
Tölika Töölö
Väiski Väinämöisen kenttä

Aivan 1950-luvun lopulla Alettiin Veikon palstoilla kiinnittää huomiota koulupoikien uuteen slangiin, vierasperäisten tai niin sanottujen ’sivistyssanojen’ käyttöön. Tauti ilmeisesti vain paheni sitä mukaa, kun tultiin uuden vuosikymmenen alkuun.

Nykyajan epäjumala

Otteita Manun aineesta 31.1. Sisälsi lähes 20 sivistyssanaa.

”…sekä e x i s t e n t i a l i s m i, johon sisältyvä n i h i l i s m i usein saa huvittavia p a r a d o k s e j a aikaan. Varsinkin 1920 ja -30 luvuilla, kun kaikenlaiset “-ismit” olivat muodissa, oli näihin kohdistunut palvonta kerrassaan jotain f a n t a s t i s t a.”

”D a d a i s m i, k u b i s m i jne. ovat siis jo miltei kuolleita jumalia. Niiden herättämä vastakaiku on nykyään enimmäkseen i r o n i s t a laadultaan, ja niillä on mielenkiintoa ainoastaan enää ajankuvana.”

”James Deanin tapauksessa, arvelen niin, ei hänen oloemuksensa näytellyt niinkään suurta osaa. Hänellä tapasi olla päällään puolipuhtaat farmarit ja paita.”

”Luulisin muuten, että Elvis Presley ei ollut niinkään s u g g e s t i i v i n e n, kuin katsojat luulivat hänen olevan s u g g e s t i i v i s e n.”

P.S. tarkkaavaiselle lukijalle. Ortografisesti y.o. teksti on autenttinen Manun originaaliin verrattuna.

kookoo
(Kookoo 1958)

Fanaattinen detalji

Vierasperäiset sanat ovat nykyään yleistymässä. Niitä näkee sanomalehdissä ja erittäinkin ns. kulttuurijulkaisuissa. Yleiseen kielenkäyttöön ne ovat pesiytyneet homesienen tavoin.

Mikä sitten on tällaisen käytännön takana? Syy on ehkä jonkinlaisessa ”uuden tyylin” tavoittelussa. Käytetään vieraista kielistä otettuja (esim. come back ja show) lainoja.

Tosin kaikilla tällaisilla ilmauksilla ei ole kunnon suomenkielistä vastinetta, jolloin niiden käyttö on luonnollisesti paikallaan. Mutta useimmilla vierasperäisillä sanoilla on hyvä suomenkielinen vastine. Käytettäköön sitä.

Jotkut sanovat, että sivistyssanat ovat yleismaailmallisia. Tässä piilee ehkä totuuden siemen [esim. speaker]. Mutta yleensä niitä ei voi käyttää suoraan vieraassa kielessä, vaan ne ovat ainakin kirjoitustavaltaan tai äänneasultaan hiukan erilaisia.

Joka kuvittelee olevansa maailmanmies käyttelemällä sellaisia sanoja kuin detalji, fanaattinen ja brutaali, saa TODELLA sivistyneen ihmisen vetämään suunsa ivahymyyn.

Sitä paitsi se aika on jo mennyt, jolloin sivistyneistö hämäsi rahvasta puhumalla ruotsia ja käyttämällä ”herraskaisia” sanoja. Jotkut tuntuvat kuitenkin elävän viime vuosisadan tunnelmissa. Samalla he kuvittelevat, että epäselvät ajatukset saa selviksi höystämällä niitä käsittämättömillä sanoilla.

Vierasperäisten sanojen käyttelemisestä onkin kehittynyt sivistyneistön slangi [anteeksi]. Ei voi muuta kuin odottaa, koska se nousee samalle tasolle kuin keisarillisen Kiinan ylimystön kieli; ainoastaan ylimykset itse ymmärsivät omaa puhettaan.

Liiallinen sivistyssanojen käyttö kirjallisissa teksteissä ja puheessa osoittaa vain kyseessä olevan henkilön äidinkielen taidon puutteellisuutta. Tällainen mielipide ei ole kiihkoisänmaallisuutta. Onpahan ensimmäisen kotimaisen kielen asiallista käyttöä.

HOM
(Hom 1960)