Visapään Norssi ja Valjakan

Niilo Visapää oli nimitetty Norssin rehtoriksi vuonna 1968 kuolleen Aulis Ojajärven jälkeen. Vaikka 1960- ja 1970 -luvun vaihde olikin niin koulu- kuin ylioppilasnuorison keskuudessa kovin kuohuvaa aikaa, se ei vielä Visapään rehtoriaikana juuri koulussa näkynyt.

Norssin yleinen elämäkin näytti ainakin vuosikertomusten perusteella kulkeneen perinteisiä latuja. Näkyvillä oli kuitenkin myös huolestuttavia merkkejä. Norssissa ilmestyi monistettu U-Veikko, ilmeisesti Underground-Veikko. Veikko, jota Suomen Teiniliitto muodollisesti ’kustansi’, mutta lehtori Ilkka Nuotion tiukasti päätoimitti, ei näet julkaissut mitä juttuja hyvänsä. Myös koulun perinteiset vuosittaiset tilaisuudet jatkuivat keskeytyksettä. Kuva: Ilpo Heporauta.

Itsenäisyysjuhlaa vietettiin sentään vielä vuonna 1970. Sitä kunnioittivat läsnäolollaan Kouluhallituksen pääjohtaja R. H. Oittinen sekä hänen sijaisensa kouluneuvos Olli Sampola. Evankelioimisviikkokin järjestettiin sekä vuonna 1971 että 1972, mutta sen jälkeen niitä ei enää pidetty. Vanhempainjuhlat kuitenkin järjestettiin aina huhtikuun lopussa. Samoin vietettiin Norssin päivää. Vanhat Norssit valitsi niin ikään Vuoden Norssin joka vuosi. Vuonna 1971 Vuoden Norssiksi promovoitiin Oikeuskansleri, lakitieteen lisensiaatti ja varatuomari Risto Leskinen. Hänen kiitospuheensa on peräti mielenkiintoinen.

”Kunnioitettu Herra Rehtori ja arvoisat opettajat. Arvoisa Vanhojen Norssien hallituksen puheenjohtaja. Hyvät norssit, niin vanhat kuin nykyiset.

Kiitän osakseni tulleesta kunniasta ja perin odottamattomasta huomionosoituksesta. Annan sille todella suuren arvon. Jos nyt jotenkuten pyrin kuvailemaan tunteitani seisoessani tässä vanhan kouluni juhlasalissa Teidän edessänne Norssin lakki päässäni, käy se lyhyemmin, kun sanon, että tunteeni ovat – jos ei nyt ehkä aivan samat, niin kuitenkin samantapaiset – kuin kruunu päässään seisovan Miss Suomen.

Käytän tilaisuutta hyväkseni sanoakseni samalla jotakin, joka läheisesti liittyy omaan toimialaani. Nykyisin puhutaan paljon kouludemokratiasta ja oppilaiden – siinä sivussa opettajienkin – oikeusturvasta. Tämähän on kuitenkin vain osa laajempaa keskustelua, keskustelua, joka koskee työpaikkademokratiaa ja demokratiaa yleensä.

Siinä tulee esiin yliopistoissa ja muissa korkeakouluissa sekä ammattioppilaitoksissa opiskelevien oikeusturva, varusmiesten oikeusturva, kuluttajien oikeusturva, kansalaisten oikeusturva oikeudenkäynneissä ja hallintomenettelyssä. Oikeusturvakysymys koko laajuudeltaan ja kaikilta osiltaan on yleisen mielenkiinnon kohteena, ei vain meillä, vaan myös yleismaailmallisesti.

Tässä keskustelussa demokratiasta ja oikeusturvasta tuntuu kuitenkin yleensä jääneen unohduksiin tai ainakin syrjäiseen asemaan se totuus, että kaiken demokratian ja kaiken todellisen ja vakaan oikeusturvan pohjana ja perusedellytyksenä on kussakin maassa ja kunakin ajankohtana voimassa olevan oikeus- ja yhteiskuntajärjestyksen kunnioittaminen ainakin sikäli, että sen mukaan voimassa olevia pelisääntöjä noudatetaan.

Niiden noudattaminen ei suinkaan poista eikä edes rajoita oikeutta itsenäiseen ajatteluun ja mahdollisuuteen pelisääntöjen mukaisin tavoin pyrkiä kehittämään olevia oloja ja muuttamaan voimassa olevia säännöksiä – olivatpa ne sitten pelisääntöjä tai aineellisia säännöksiä – tavoitteena tulos, joka siihen pyrkijän käsityksen mukaan lisää demokratiaa tai vahvistaa oikeusturvaa. Kaikki tämä pitää paikkansa myös kouluyhteisön kohdalla.

Meidän yhteinen rakas koulumme, Norssi on aina ollut oppilaitos, jossa oppilaita on pyritty ohjaamaan itsenäiseen työskentelyyn, oman itsensä kehittämiseen ja vapaaseen mielipiteen muodostamiseen. Uskon, että tämä on tie, jolta yhteiskuntaan tulee työteliäitä, avarakatseisia ja maamme kaikenpuolista kehitystä eteenpäin vieviä kansalaisia.

Toivotan vanhalle koulullemme arvoistaan sijaa uudistuvan koululaitoksen piirissä, kunnioitetulle Herra Rehtorille ja arvoisille opettajille menestystä työssään sekä kaikille nykynorsseille, Teille kullekin, norssille kuuluvan itsenäisen ja omaperäisen mielenlaadun jatkumista, mutta silti opettajia yllättävää uutteruutta. Elämän meille jokaiselle mukanaan tuomista tilapäisistä vastoinkäymisistä piittaamaton, sitkeä työ on perusta, jolle niin yksilön kuin yhteiskunnankin tulevaisuus rakentuu. (HN 1970-1971, 3-4)

Kulttuurikilpailujen nimi oli jo 1960-luvun lopulla muuttunut Kulttuuritapahtumaksi. Viimeinen järjestettiin lukuvuonna 1972-1973, mutta tuolloin ei enää jaettu Norssin mitaleja. Kulttuurikilpailuja, joita oli järjestetty yli vuosikymmenen ajan, vaivasi ilmeinen veren vähyys ja sarjojen hupeneminen kuten alla olevasta taulukosta voidaan nähdä. Lukuvuonna 1974-1975 ei edes kulttuuritapahtumaa enää vuosikertomuksen mukaan järjestetty.

1) Kunniamaininta
2) Vesivärityö, kunniamaininta
(HN 1970-1971; 1971-1972; 1972-1973; 1973-1974; 1974-1975)

Niilo Visapää jäi säädetyn eroamisiän täytettyään eläkkeelle vuonna 1971. Norssin Rehtoriksi nimitettiin nyt koulun oma kasvatti, Filosofian kandidaatti Risto Mikael Juha Valjakka, joka oli toiminut koulun biologian ja maantieteen lehtorina vuodesta 1960 lähtien.

Risto Valjakkaa ei voi mitenkään pitää kulttuurivihamielisenä eikä syyttää kulttuurikilpailujen näivettymisestä. Hän oli näet naimisissa oopperalaulaja Taru Valjakan kanssa, joka esiintyi usein myös Norssin tilaisuuksissa. Rehtori Valjakan rehtoriaikana vain tapahtui se myllerrys, jota Oikeuskansleri Risto Leskinen kiitospuheessaan kuvasi. Koulun meno ja meininki alkoivat ulkopuolisten tahojen toimesta muuttua heti lukuvuonna 1971-1972. Kuva: Ilpo Heporauta.

Lukuvuonna 1971-1972 siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon, jonka takia koulu alkoi jo 23.08.1971 Itsenäisyysjuhla muuttui aamutilaisuudeksi, jossa puhui koulun oppilas ja musikaaliset oppilaat esittivät musiikkiesityksiä. Kevätlukukaudella lopetettiin aamuhartaudet ja siirryttiin päivänavauksiin, jotka välitettiin keskusradiolla suoraan luokkiin.

Penkinpainajaispäivänäkin oli siirrytty uuteen käytäntöön. Aamun avauksessa abiturientit esittivät musiikkia, ja eräs abiturientti piti puheen, johon seitsemäsluokkalainen vastasi.

Toukokuussa järjestetyssä Vanhempain illassa lehtori Urho Johansson ja 6 a luokan oppilas Risto Uosukainen alustivat ajankohtaista kouluneuvostoasiaa. Sen jälkeen asiaa käsittelivät vielä III:n väittelyjoukkueet erityisen räiskähtelevästi.
(HN 1970-1971, 64; 1971-1972, 3-4)

Lukuvuosi 1972-1973 oli Norssin historian suurin käännekohta. Sataviisi vuotta poikakouluna toiminut Helsingin normaalilyseo muutettiin Asetuksella 599/72 yhteislyseoksi. Ensimmäisille luokille otettiin siten syksyllä 1972 sekä poikia että 30 pientä tyttöoppilasta.

Norssin perinteiden kannalta muutos oli mullistava, mutta ajan hengen mukaan kuulemma ’luonteva’. Opettajankoulutusyksikön harjoittelukoulun toteuttamista ennakoi puolestaan se, että Linjajakoisen Lyseon ensimmäisillä luokilla otettiin käyttöön peruskoulun vastaavan luokka-asteen [suomeksi: luokkatason] opetussuunnitelma. Norssissa voimassa ollutta kieliohjelmaa kuitenkin noudateltiin. Klassillisen Lyseon lukusuunnitelmaan ei kuitenkaan toistaiseksi tullut muutoksia.

Opettajat esiintyivät Joulujuhlassa Tiernapoikina, jotka keräsivät UNICEF:ille rahaa 572 markkaa [€ 612,62]. Rahat käytettiin vuonna 1971 Pakistanista sisällissodan jälkeen itsenäistyneen Itä-Pakistanin, Bangladeshin Kansantasavallan hyväksi.

Penkinpainajaispäivän avaukseksi abiturus Seppo Murto, 8 b soitti urkuja, abiturus Jukka-Pekka Palo, VII puhui ja abiturus Jussi Tarkkanen, 8 a esitti viulusoolon. Päivän avausten vakituisina puhujina olivat saaneet armollisesti toimia uskonnon opettajat sekä heidän lisäkseen yliopettajat Castrén ja Johansson, maisteri Lampi, lehtori Sinkari, kouluneuvoston jäsenet sekä itse rehtori.

Toinen suuri mullistus tapahtui talvella 1973, jolloin Norssiinkin valittiin ensimmäinen kouluneuvosto. Sen jäseniksi tulivat toimikauden 23.2.-31.12.1973 ajaksi: lehtori Ulla Laqvist, lehtori Sakari Mykkänen, lehtori Ilkka Nuotio, yliopettaja Matti Oja [sihteeri] sekä Perttu Airikkala 7 a, Heikki Lausmaa 5 b, Lauri Poukka VII [puheenjohtaja] ja Risto Uosukainen 7 a [varapuheenjohtaja]. Apujäseniksi valittiin Kaj Björkqvist 3 b, Timo Peltovuori IV ja Jouko Vuolle 4 a.

Oppilasjäsenten vaalissa äänet jakaantuivat seuraavasti: Yleisporvarillinen vaaliliitto 374: Sitoutumattomat 88; Porvarit 177; Turnarit 24 ja Oikeisto 88 sekä Yleisdemokraattinen vaaliliitto 201: Sosialidemokraatit 122; liberaalit 21 ja Kansandemokraatit 58 ääntä (Veikko N:o 3 1973, 6).

Kouluneuvosto kokoontui kevätlukukaudella 12 kertaa. Kouluneuvostokysymystä käsitellään tarkemmin alaluvussa norssi0712 ’Neuvostojen koulu’ ja peruskoulukysymystä alaluvussa norssi0710 ’Sua kohti peruskouluni’.
(HN 1972-1973, 3)

Tässä heitä nyt sitten on: tyttöjä ja poikia. Kuva: Taina Schorin-Keltton kokoelmat.

Norssin varsinainen myllerrys pohjustettiin kuitenkin vasta lukuvuonna 1973-1974. Silloin toimeenpantiin yhä vilkastuvia valmisteluja harjoituskouluun siirtymiseksi. Edessä olleet muutokset koskivat opetusharjoittelun uudelleen järjestelyä sekä opettajakuntaa ja oppilaita. Tulevan harjoittelukoulun mitoitus koskisi varsinaisesti vain lukiota ja peruskoulun yläastetta, mutta se tiesi samalla, että Norssiin ei enää otettaisi tavalliseen tapaan ensiluokkalaisia.

Siitä huolimatta oli saatu aikaan päätös, jonka mukaan latinan kielen opetuksen ja opetusharjoittelun turvaamiseksi säilytettäisiin yksi luokkasarja, jonka ensimmäiselle luokalle tulevat oppilaat pyrkisivät kuin oppikouluun. He lukisivat kolmannelta luokalta alkaen vaihtoehtoisen englannin kielen tai saksan kielen rinnalla latinaa valinnaisena aineena.

Ajan poliittisen hengen takia uudistuksia tehtiin kovalla kiireellä ja hosumisella. Sen takia esimerkiksi kyseisen lukuvuoden vuosikertomuksen mukaan ei vielä toukokuussa 1974 tarkkaan tiedetty, miten koulu saisi uudet oppilaansa tai miten opettajien virat tarkkaan ottaen ja opetus yleensä järjestyisivät.

Keväällä näytti näet siltä, että syksyllä 1974 saataisiin Tehtaankadun kansakoulusta viidennen luokan oppilaita Norssiin jatkamaan koulunkäyntiään toisluokkalaisina eli peruskoulun 6. luokan oppilaina.

Se kuitenkin tiedettiin, että peruskoulun opetussuunnitelma olisi lukuvuonna 1974-1975 voimassa linjajakoisen lyseon puolella jo kolmansilla luokilla ja se otettaisiin silloin käyttöön myös alkavalla klassillisella luokalla. Kaikki keskikouluasteen oppilaat tulisivat lisäksi nauttimaan peruskoulun etuja.

Harjoittelukoulun virka-asetelma näytti merkitsevän sitä, että yliopettajan virat lakkaisivat, eräät lukuaineiden lehtorin virat vähentyisivät ja opettajavoimia sijoitettaisiin muutoinkin harjoitusaineiden hyväksi. Viran- ja toimenhaltijat tulisivat enimmältään siirretyiksi harjoittelukoulun virkoihin, mutta useat virat saisivat edelleen väliaikaisen hoitajan.

Tuntiopetuksen tarve säilyisi samoin entisellään. Vuosikausia jatkunut opettajavoimien vaihtuvuus jäisi näin myös harjoittelukoulun ongelmaksi. Kun Opettajakoulutuslaitos vaati osan opettajista omiin tehtäviinsä, saisi suuri oppilasjoukko kokea oppilaitoksen tehtävien muutokset menetyksenä.

Koulumuodon muuttuminen asteittain peruskouluksi toi mukanaan myös ongelman erinäisten opetustilojen saannista. Tyttöjen liikuntatunteja jouduttaisiin pitämään juhlasalissa, tekstiilikäsitöitä opetettaisiin Snellmanin kansakoulussa ja alkava kotitalouden opetus tulisi kaiketi tapahtumaan Kotitalousopettajaopistossa saakka.

Norssin koulutalo kaipasi lisäksi tilojen järjestelyjä ja niiden kunnon yleistä kohennusta. Koulu joutui niillä näkymin kuitenkin odottamaan vuonna 1975 alkavaksi luvattua peruskorjausta.

Lukuvuonna 1973-1974 oli sentään voitu uudistaa koulukalustoa hankkimalla 100 oppilaspöytää ja 150 tuolia. Useat luokanvalvojat olivat lisäksi tehneet viihtyvyyden eteen uhrautuvaa työtä ja hankkineet luokkiinsa värikkäitä verhoja. Koulu oli niin ikään saamassa kielistudion.

Päivänavauksissa oli joka torstaiaamuna kuultu oppilaiden musiikkiesityksiä. Vakituisina puhujina olivat armollisesti saaneet olla yliopettaja Tapio Holma, rovasti Enok Reimaa sekä yliopettaja Matti Castrén, maisteri Inkeri Lampi, lehtori Jyrki Sinkari, kouluneuvoston jäsenet, viidesluokkalainen Mitro Repo sekä rehtori.

Kouluyhteisö oli myös tehnyt esityksen Normaalilyseon nimen säilyttämisen puolesta. Noissa koulupoliittisissa oloissa kuitenkin turhaan.
(HN 1973-1974, 3-4)

Pastori Holkeri aamuhartaudessa: …Sun virtas mua vieköön oikealle… [Virsi 432]
(Veikko N:o 4 1971, 31)

Lauseenjäsennystehtävä: Kukin viihtyy kukin koristellussa luokassa.

Norssi muuttui 01.08.1974 Helsingin Yliopiston Opettajakoulutusyksikön Harjoittelukouluksi, johon kuului peruskoulun yläaste ja lukio. Sen nimeksi tuli Helsingin I Normaalikoulu.

Kolmesta luokkasarjasta yksi, luokat III–VIII, seurasi lukuvuonna 1974-1975 klassillisen lyseon lukusuunnitelmaa, jossa ruotsi on alkanut I, latina II ja englanti tai saksa III luokalta. Tämän luokkasarjan lukioasteella on lisäksi humanistinen ja matemaattinen linja.

Kahdella muulla luokkasarjalla noudatettiin peruskoulun yläasteen opetussuunnitelmia kouluvuosina VII-VIII, keskikoulun opetussuunnitelmaa kouluvuotena IX ja lukiossa valtion lukion opetussuunnitelmaa. Ensimmäiset vieraat kielet olivat englanti ja saksa. Latinan kieli kuului valinnaisaineena peruskoulun yläasteen opetusohjelmaan.

Lisäksi koulu sai apulaisrehtorin yläasteelle. Tehtävään nimitettiin lehtori, filosofian kandidaatti Pirkko Annikki Tuominen.
(HIN 1974-1975, 48)

Karttavirkistystä siitä, minne opettajat keräsivät Tiernapoikina rahaa vuoden 1972 joulujuhlissa: Bangladeshin Kansantasavallalle.