Alkoholitutkimus

Kouluhistoriaa tutkiessaan ei voi välttyä ajatukselta, että koululaiset olivat itsenäisessä Suomessa, maailmanmenosta huolimatta vielä 1960-luvullakin varsin kohteliasta ja sävyisää joukkoa.

Ruotsin vallan aikana vuonna 1634 olivat turkulaiset laiskat oppilaat nimittäin kieltäytyneet alistumasta kurinpitoon, olivat poissa tunneilta, kuljeksivat öisin kaduilla, rikkoivat ikkunoita, häiritsivät muita ihmisiä huutamisellaan, häpäisivät heitä herjaussanoillaan ja olivat valmiita kaikenlaisiin rikoksiin.

Viipurin lukion oppilaat puolestaan juopottelivat, käyttivät komeita pukuja, olivat turhamaisia ja velkaantuivat. Velkaantunut oppilas piti panna vankeuteen, ellei hän kyennyt hankkimaan takuita velan maksamisesta.

Porvoon lukiolaiset taas kulkivat 1720-luvulla huutaen ja meluten pitkin kaupunkia ja häiritsivät asukkaiden yörauhaa. Useat porvarit valittivat ilkivaltaisuuksista, jota oli harjoitettu särkemällä ikkunoita. Eräs joukko lukiolaisia pahoinpiteli kisällin mukanaan olleilla seipäillä, tunkeutui meluten joukolla kisällien kokoushuoneeseen, hyppi siellä pöytien ja penkkien yli, herjasi kisällejä ja pakotti nämä väistymään toiseen huoneeseen.

Vuoden 1724 koulujärjestyksessä annettiin kielto väkevien alkoholijuomien myymisestä koulupojille, mutta se ei ollut tehokas. Turun suomalaiselle ja ruotsalaiselle seurakunnalle jouduttiin kuuluttamaan tästä säännöstä vuonna 1735.

Silti vielä vuonna 1760 valitettiin, että koulupojat kävivät pyhäpäivisin kapakoissa ja viettivät “sopimatonta elämää”. Koska heille oli myyty alkoholia salakapakoissa, maistraattia kehotettiin etsimään sellaisia kapakoita. Myöhemminkin tehtiin ilmoituksia oppilaiden kapakassa käymisestä sekä heidän tappeluistaan keskenään ja käsityöläisnuorison kanssa.

Vaasassa koululaiset tarjosivat vuonna 1755 viinasta pantiksi teinirahansa, kirjojaan, vaatteitaan ja muuta omaisuuttaan. Kaikesta huolimatta vallattomuutta ja raakuutta esiintyi kuitenkin vain suunnilleen yhtä paljon kuin ympäröivässä yhteiskunnassa yleensäkin. Ei enempää eikä vähempää.

Tämä johtui myös siitä, että kouluissa oli varttuneempiakin oppilaita varttuneempine tapoineen, jotka olivat tulleet kouluun vapautuakseen ruumiillisesta työtä tai sotapalveluksesta ja elääkseen pitäjäkäynneillä saaduilla rahoilla.
(Hanho 1947, 324-326)

MaCa: …Nämä egyptiläiset olivat todellisia juoppoja… (Veikko N:o 3 1966, 26)

Schlupp: Mitä luulette kauppiaan saavan keskioluen myynnistä?
Oppilas: Pohjat.
(Veikko N:o 3 1968, 25)

Jalantie: ”Tiedän kyllä, että puolet teistä haluaisi pelata korttia, mutta ei minulla niitä niin paljon ole, että kaikille riittäisi.” (Veikko N:o 4 1967)

Stadilainen sananlasku: Käy myymälässä, myy käymälässä.

Norssissa pantiin syyslukukaudella 1967 toimeen tutkimus 5.-7. -luokkalaisten alkoholinkäytöstä. Veikossa numero 4 julkaistusta tutkimusraportista ei tosin selviä tutkimuksen perimmäinen syy. Keskioluen ’vapauttaminen’ ruokakauppoihin se ei voinut kuitenkaan olla, koska se tapahtui vasta vuonna 1969. Toimenpide kyllä lopulta alkoholisoi elintason kohotessa vähä vähältä osan koko kansasta melko tehokkaasti.

Alkoholitutkimus

Marraskuun loppupuolella suoritettiin koulussamme tutkimus, jonka tarkoituksena oli saada kuva 5.-7. -luokkalaisten alkoholinkäytöstä. Tutkimus on epätieteellinen, ja sen tulos lähinnä viitteellinen. Yleisesti suhtautuminen tutkimukseen oli ilahduttavan asiallista ja oletamme, että annetut vastaukset ovat jotenkin paikkansapitäviä.
Kuva: Häikiö 2007, 224.

Tutkimuslomakkeita jaettiin noin kahdelle kolmasosalle 5.-7. -luokkien oppilasmäärästä. Lomakkeissa oli 13 kysymystä, joista suurimpaan osaan vastattiin merkitsemällä rasti oikeaan vaihtoehtoon. Lomakkeita palautettiin asianmukaisesti täytettynä 145 kappaletta. [= n]

Kyselyyn vastanneista 145 oppilaasta 9.7 % ei ollut ikinä juonut alkoholia, eikä 1.4 % oppilaista ollut juonut alkoholia ensimmäisen kerran jälkeen [yhteensä 16 oppilasta]. Jäljelle jääneistä 129 oppilaasta 12.4 % ilmoitti nauttivansa alkoholia kerran viikossa tai useammin. Kerran kuukaudessa tai useammin alkoholia nautti 45 %, kerran puolessa vuodessa tai useammin 21.7%, kerran vuodessa tai useammin 11.6 % sekä sitäkin harvemmin 9.3%.

Kaikkiaan 129:stä oppilaasta 23.4 % joi käyttämänsä alkoholin kotona, 9.1 % ravitsemusliikkeessä [pieni määrä johtui kaiketi vastaajien verrattain alhaisesta keski-iästä], 30.0 % joi alkoholinsa yleisissä tilaisuuksissa ja 22.0 % tarkemmin määrittelemättömissä paikoissa [ulkona jne.].

Kaikkiaan 46 vastaajaa oli joskus sammunut. Heistä 26 oli sammunut kerran, 17 viisi kertaa tai harvemmin ja 3 useammin kuin viisi kertaa.

Kaikista vastaajista oli 91 % saanut kotona valistusta alkoholijuomien oikeasta käytöstä. Kotoa saatu lupa käyttää alkoholia oli 47 vastaajalla. Tämä merkitsee 37 % 129:stä. Osa näistä 47:stä sai kuitenkin oletettavasti juoda alkoholia vain kotona. Tämä olettamus johtui monista meille osoitetuista ihmettelevistä kysymyksistä. Oliko kysymys: ”Onko vanhempien lupa?” lainkaan tarpeellinen.

Käytetyistä alkoholilaaduista mainittakoon, että miedoilla viineillä oli vahva suosikkiasema. Oluella oli toinen sija suosituimmuustilastossa. Seuraavaksi tulivat viinat ja viimeisenä väkevät viinit.

Kattainen: ”Eihän teistä kukaan kuitenkaan usko, että minä olen kemian laudaturin suorittanut, sillä minähän en muista siitä muuta kuin oluen kemiallisen merkin, joka on SIFF.” (Veikko N:o 4 1967)

Käytetyn alkoholin alkuperäksi ilmoitti 3.9 % oman kotikullan [kaksi vastaajaa täsmensi alkuperäksi isän kaapin]. Kaupasta kävi 3.9 % itse ostamassa alkoholinsa. Tuttava, sukulainen tms. hankki pullon 62.7 % vastaajista. Joku vieras henkilö haki pullon 21.3 % välityspalkkiota vastaan. ”Pimeästä pullosta” lupsi viinaa 8.2 % vastaajista.

Kuukaudessa alkoholiin käytetty rahamäärä vaihteli nollasta yli sataan markkaan [100 markkaa vuonna 1967 = ostovoimaltaan € 139.90 vuonna 2007] keskimääräisen arvion ollessa 10-15 markkaa [€ 14-21]. Vastaajien ikä oli 14-20 vuotta; 15-17 vuotiaita oli kuitenkin huomattava enemmistö.

Moni vastaaja todennäköisesti petti itseään vastatessaan kysymykseen ”Katsooko alkoholin muodostuneen itselleen ongelmaksi”. Vain 2 vastaajaa ilmoitti itsellään olleen alkoholiongelmia. Useilla oli kuitenkin eräänlainen pakkomielle ryypätä säännöllisesti joka lauantai tai ehkäpä useamminkin. Tästä pakkomielteestä ei ole ajanmittaan helppo päästä eroon. Joku ehkä tiedostaa ongelman, mutta ei uskalla tunnustaa sitä itselleen.

Esitämme kiitoksemme vastaajille ja muille henkilöille, jotka ovat auttaneet meitä suorittaessamme tutkimustamme.

Mikko Perkoila & Eero Hyvärinen
(Perkoila & Hyvärinen 1967)

Tutkimusta ja sen tuloksia tarkastelivat lehdessä yliopettaja Matti J. Castrén ja lehtori Esa Seeste.

Yliopettaja Castrénille esitettiin tutkimuksen tiimoilta kolme kysymystä:

1. Onko alkoholinkäyttö jo tai onko alkoholinkäytöstä tulossa ongelma oppikoulunuorison piirissä, lähinnä kuitenkin sosiaalisessa mielessä?

2. Voidaanko löytää syitä teinien runsaampaan alkoholinkäyttöön?


Kuva: Häikiö 2007, 148.

3. Yhteiskuntaopin yhteydessä käsitellään koulussa alkoholinkäyttöä sosiaalisena ongelmana. Terveysopissa tuomitaan alkoholi terveydellisesti ja moraalisesti rappeuttavana. Tarvitaanko muunlaista valistusta lähinnä alkoholin järkevästä käytöstä?

Yliopettaja Castrén piti tutkimuksen kannalta ehdottomasti raittiiden osuutta suurin piirtein oikeana. Alkoholin käytön tiheydestä saatuja suhdelukuja hän piti sen sijaan hieman liian korkeina.

Vastaajien iän huomioon ottaen vastauksista muodostui ehkä helpommin liioittelevia kuin liian vaatimattomia. Olisikin kenties ollut valaisevampaa kysyä, kuinka monta kertaa vastaaja on käyttänyt alkoholia esimerkiksi neljän viikon mittaa ennen vastaamistaan. Tämän olisi jokainen varmasti muistanut. Kysymykseen 1. yliopettaja Castrén vastasi, ettei oppikoululainen ole vielä yleensä voinut kehittyä sellaiseksi alkoholin käyttäjäksi, että alkoholista olisi kehittynyt hänelle terveydellistä ongelmaa. Hän uskoi, että nuorten alkoholin käyttö olisi sen sijaan voimakkaan sosiaalisen paineen alaista; alkoholiahan nautitaan yleensä seurassa, ja nuoren henkilön on pysyttävä ryhmänsä mukana ”loppuun asti”.

Kysymystä 2 hän tarkasteli siitä näkökulmasta, miksi sitten nuori henkilö on niin altis tuollaiselle sosiaaliselle paineelle. Yhteiskunnan normijärjestelmä oli tässä suhteessa ristiriitainen.

Koulussa, aatteellisissa nuorisojärjestöissä ja kodeissa suhtauduttiin alkoholin käyttöön usein moraalisista syistä kielteisesti. Yksilö sai kuitenkin havaita yhteiskunnassa runsasta alkoholin mainostamista sekä käyttöä myös erityisesti niin sanotuissa paremmissa ja sosiaalisesti arvostetummissa piireissä.

Toisena tutkimuksessa esiintyneen alkoholin kulutuksen lisääjänä yliopettaja Castrén näki sen, etteivät nuoret aina tiedä, kuinka paljon alkoholia heidän keskuudessaan todella kulutettiin.

Tutkimuksessakin oli todettu, että alkoholin käyttäjät luulevat toisten käyttävän paljon enemmän alkoholia kuin he. Tätä käsitystä vahvistivat vielä aikuisten julkisuudessa esittämät lausunnot, että nuorten ihmisten alkoholin käyttö entisestäänkin lisääntyi.

Kuva: Häikiö 2007, 146.

Kysymykseen 3. yliopettaja Castrén vastasi, että yhteiskuntaopin opetuksessa voitaisiin ruveta selvittämään eksaktisti, miten paljon alkoholia maamme eri ikäryhmät todella alkoholia käyttivätkään. Sosiaalinen paine ehkä keventyisi, ja ryyppäämisestä himmenisi ”hohto”.

Tämä edellyttäisi kuitenkin sitä, että rajoitettu alkoholin käyttö esitettäisiin muodossa tai toisessa tarjolla olevana vaihtoehtona. Siihen tulisi kuitenkin liittyä sen vastuun koroistuminen, mikä meillä on itsestämme ja lähimmäisistämme.

Lehtori Esa Seesteelle esitettiin ainoastaan kolmas kysymys. Hänen mielestään alkoholin käyttö koululaisten keskuudessa oli suurimmalle osalle jonkinmoinen itsenäisyyden osoitus, eikä koululaitos voinut paljoakaan vaikuttaa siihen. Tutkimus osoitti hänen mielestään, että alkoholin käyttö oli norssien keskuudessa runsasta, vaikka melkein kaikki alkoholia käyttäneet olivatkin saaneet valistusta kotoa.

Valistuksen tehottomuus vain ihmetytti, koska kolmannes oli joskus sammunut. Sitä voidaan ainakin pitää alkoholin väärinkäyttönä, jopa tuhlauksena. Koulun terveyskasvatuksen yhteydessä käsiteltiin alkoholikysymystä terveydelliseltä kannalta noin 5-6 tunnin puitteissa ja kysymystä asennoitumisesta alkoholiin 1-2 tunnin aikana.

Tämä valistus oli ilmeisesti liian vähäistä, mutta silloisten tuntimäärien rajoissa ei kaiketi voitu perusteellisempia coctail-sekoituskursseja järjestää.

Lopuksi lehtori Seeste mietiskeli, voisiko alkoholijuomien oikean käytön opetusta kuulua teinikuntien ohjelmaan, koska nykyisten ja entisten norssien keskuudessa tuntui olevan huomattaviakin alan asiantuntijoita.
(Veikko N:o 4 1967, 18-20)

Alkoholipitoisia pillereitä

Terveysopin tunnilla: Puola, Ruotsi, Suomi ja muut itäblokin maat kuuluvat viinamaihin… (Veikko N:o 3 1968, 26)

MaCa: Ennen ei päässyt ehtoolliselle, ellei ollut kinkereillä selvinnyt. (Veikko N:o 2 1969, 27)

Päivänsäde: Pannaan pois virvokkeet; kaikkinaiset. (Veikko N:o 2 1969, 27)

Päivänsäde: Tarkkailkaapa sitten pojat lomallanne kirkollisia tapahtumia lehdistöstä.
Ääni: Landelle ei tule lehteä.
Päivänsäde: Jaa, ja on niin kylmä, ettei pullopostikaan kulje.
Ääni: No, se nyt ainakin kulkee.
Päivänsäde: No, mutta en minä sitä pullopostia tarkoittanut.
(Veikko N:o 3 1969)

Kirkkohistoriaa.
Naskali: Mitä varten luovuttiin jokapäiväisestä ehtoollisesta?
Ääni: Tuli kieltolaki
(Veikko N:o 3 1969)

MaCa: ”Tyhjät pullot pois, minä vihaan tyhjiä pulloja”, sanoi kun H:n siideripullon näki.
(Veikko N:o 3 1969)

Stumppi: Mitähän yleensä ovat sellaiset rikokset, joista sanotaan, että alkoholilla on osuutta asiaan?
Timppa: Viinanmyyntiä.
(Veikko N:o 1 1962, 11)

Teivas: ”Pankaa pois se pullo, Jääskeläinen.”
Jääskeläinen: ”Kuulkaa, tässä on prosentteja.”
(Veikko N:o 4 1964, 37)

Päivänsäde: Olipa tolppien määrä pullossa mikä tahansa, ollaan silti laulamatta! (Veikko N:o 2 1970, 23)

Kuva: Veikko N:o 2 1965, 28.