Sisään ottamisen ehdot

Suomen alkeisoppilaitosten eli oppikoulujen toiminnan perusteista sääti Keisarillisen Majesteetin Armollinen Koulujärjestys Suomen Suuriruhtinaskunnalle. Sen antoi Suuriruhtinas Aleksanteri II [1818-1881; Kuva: PTSK 1949, 55] 8.8.1872. Koulujärjestys sisälsi määräykset alkeisoppilaitosten eli oppikoulujen toiminnan perusteista sekä kaikki käytännön koulutoiminnan kannalta oleelliset säädökset. Koulujärjestys jakautui neljään päälukuun:

1. Alkeisoppilaitosten järjestämisestä sekä opetusjärjestyksestä,
2. Opettajain ja opettajatarten asettamisesta sekä niiden eduista ja virkaanpääsyoikeudesta,
3. Alkeisoppilaitosten peräänkatsonnasta, sekä
4. Alkeisoppilaitosten taloudesta.


Kukin pääluku sisälsi alalukuja. Vuoden 1872 koulujärjestys oli, vaikkakin osittain muutettuna, voimassa yli sata vuotta. Se kumottiin vasta vuonna 1983, kun peruskoulu laajeni kattamaan koko Suomen maan. Koulujärjestyksen pääkohdat on esitetty luvussa norssi0208 Armollinen Koulujärjestys 1872.

Norssin oppilaiden kannalta koulujärjestyksen tärkeimmät kohdat koskivat kouluun pääsemisen edellytyksiä ja koulukuria.

Sisään ottamisen ehtona oli se, että vanhemmat tahi holhumies ilmoitti oppilaan oppilaitoksen johtajalle. Tällöin todettiin, että sisään otettava oppilas ei ollut pahanilkinen eikä hänessä ole sellaista näön, kuulon tahi puhevoiman vikaa, joka teki hänet kunnottomaksi nauttimaan opetusta. Hänellä ei myöskään saanut olla tautia tahi pahaa tapaa, jonka tähden toisten parissa oleminen saattoi tulla näille muille jollakin tavoin vahingolliseksi.

Sisään kirjoittautumista anottaessa oli ehdottomasti jätettävä papintodistus lapsen syntymäpaikasta, iästä ja maineesta sekä hänen vanhempiensa nimestä ja säädystä. Ellei isorokon sairastamisesta tai sitä vastaan rokottamisesta ollut mainintaa papintodistuksessa, siitä oli tuotava erityinen todistus. (Näin muutettu 15.7.1905. HSN 1929-1930, 115)
(Koulujärjestys 1872 20 §; As. 8/9 1950 N:o 438 § 20; Finlex 2006)

Vuonna 1935 lokakuun 4 päivänä annetun asetuksen mukaan ei oppilaaksi otettavalta enää vaadittu rokotustodistusta (HSN 1935-1936, 88). Mutta kun koululääkäri löysi syksyllä 1938 Norssista kaksi rokottamatonta poikaa, hän lähetti asiasta näiden koteihin tiukkasävyisen huomautuksen. (HSN 1938-1939, 12) 

Yleisten alkeisoppilaitosten alimmalle luokalle pääsemistä varten edellytettiin myös ylemmän kansakoulun 2. luokan oppimäärän hallitseminen. Se tarkoitti, että oppilaan oli osattava:

Kristinopissa: Vanhan ja Uuden Testamentin raamatunhistoria niin laajalti kuin sitä kansakoulussa luetaan.

Oppilaitoksen opetuskielessä: Selvä sisäluku sekä kyky luetun kertomiseen omin sanoin. Sanaluokat ja lauseen pääosat. Välttävä oikeinkirjoitus- ja kaunokirjoitustaito.

Laskennossa: Neljä laskutapaa kokonaisilla luvuilla lukualueen pysyessä kohtuullisena, ei kuitenkaan jakolaskua kaksinumeroista suuremmalla jakajalla. Metrijärjestelmä pinnan- ja tilavuudenmittoja lukuun ottamatta. Alkutoimitukset kokonaisilla laatuluvuilla. Tähän oppimäärään kuuluvien jokapäiväisen elämän alalta otettujen helppojen tehtävien ratkaiseminen päässä ja kirjallisesti.

Maantiedossa: Isänmaan maantieto niin laajalti kuin sitä kansakoulussa luetaan. [1905 asetuksen mukaan Euroopan maantieto (HSN 1929-1930, 116)]

Kaunokirjoituksessa: Välttävä taito.
(21 §. Näin muutettu 15.7.1905. HSN 1929-1930, 115)
(Koulujärjestys 1872 21 §; As. 8/9 1950 N:o 438; Finlex 2006)

Koulukuri oli myös aikakautensa tapaan ankara. On mielenkiintoista havaita, että se ulottui myös koulun ulkopuolelle. Jokaisen luokkahuoneen seinällä oli ainakin Norssissa vielä 1960-luvulla painettu Koulujärjestyksen 35 § pojille opiksi ja ojennukseksi. (Koulujärjestys 1872 35 §; As. 8/9 1950 N:o 438) Mutta mitähän se vaarinotto mahtoi oikein tarkoittaakaan?

Kuva: Koulumuseo 2006.