Heporaudan Norssi

Suomalaisen Normaalilyseon koulurakennus vuonna 1937. Oikealla näkyvät kouluun rakennetut lisäosat sekä pihan kuilu. Se erotti vuosina 1925-1926 laajennetun koulutalon edelleen entisen Suomalaisen Alkeisopiston, silloisen Kouluhallituksen rakennuksesta.
Kuva: Wahlgren 2006.

Koulun edellinen rehtori Heikki Soveri oli kuollut 4.4.1929, jolloin vararehtori Frans Akseli Heporauta [vuoteen 1935 Hästesko; 1879-1946] joutui ensin väliaikaisesti hoitamaan  rehtorin tointa. Rehtoriksi hänet nimitettiin vuonna 1930. Hän johti koulua koko 1930-luvun ajan. Koulun vararehtoriksi nimitettiin samassa yhteydessä yliopettaja Kaarlo Eemeli Kivirikko [vuoteen 1906 Stenroos; 1870-1947]. (Waltari 1937, 79)

Suomen kielen yliopettaja, filosofian tohtori Frans Akseli HEPORAUTA,
yliopettaja 1927-1946 ja rehtori vuosina 1930-1942.
Kuva: Waltari 1937, 49b.

Yliopettaja, filosofian tohtori Frans Akseli Heporauta syntyi Iitissä 12.7.1879. Hän kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1899, valmistui filosofian kandidaatiksi ja promovoitiin filosofian maisteriksi 1903, suoritti filosofian lisensiaatin tutkinnon 1911 ja väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1923.

Hän toimi Vihdin kansanopiston virkaa tekevänä johtajana vuosina 1903-1904, Huittisten kansanopiston johtajana 1904-1906, Helsingin suomalaisen yhteiskoulun historian opettajana sekä Helsingin uuden yhteiskoulun suomenkielen ja historian opettajana 1907-1908 ja Jyväskylän seminaarin suomen, ruotsin sekä historian lehtorina vuosina 1910-1927, josta virasta oli virkavapaalla vuodet 1922-1927.

Heporauta toimi lisäksi vuosina 1912-1925 Jyväskylän kaupungin kansakoulujen tarkastajana, 1911-1912 Jyväskylän kauppakoulun äidinkielen opettajana sekä äidinkielen ja kauppakirjeenvaihdon opettajana 1919-1920 sekä Helsingin väliaikaisen ylioppilasseminaarin johtajana 1922-1927. Suomalaiseen Normaalilyseoon hän tuli suomen kielen yliopettajaksi vuonna 1927.

Heporauta teki opintomatkoja useisiin Euroopan maihin ja julkaisi lukuisia tutkimuksia kansanrunouden alalta sekä oppikirjoja. Hän toimi Uudenmaan Nuorisoseuran esimiehenä vuonna 1909, Suomen Nuorison Liiton johtokunnan jäsenenä 1910-1915 ja Keski-Suomen nuorisoseurain liiton esimiehenä 1911-1923. Heporauta oli Jyväskylän kaupunginvaltuuston jäsen 1915-1921 sekä sen eräiden lautakuntien ja valiokuntien puheenjohtaja ja Jyväskylän tieteellisen kirjaston hoitokunnan jäsen 1913-1922.

Hän oli Folklore Fellows jäsen, Suomalais-ugrilaisen kulttuuritoimikunnan jäsen, sihteeri 1928-1937 ja puheenjohtaja 1937-1946, Suomalais-ugrilaisen kulttuurirahasto-säätiön hallinnon jäsen, sen sihteeri 1932-1937 ja puheenjohtaja 1937-1946 sekä Suomen tiedeakatemian apujäsen. Heporauta nimitettiin lisäksi Suomen Nuorison Liiton ja Keski-Suomen Nuorisoseurain Liiton kunniajäseneksi.

Hänet palkittiin ansioistaan Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan komentajamerkillä, Vapaudenristin Ritarikunnan 4. luokan Vapaudenristillä ja Talvisodan muistomitalilla.
(Norssi 1992, 20)

Tohtori Heporaudan opettajankykyjä oli siten koeteltu monissa erilaisissa opetustehtävissä ennen kun hänet nimitettiin vuonna 1927 Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon suomen kielen yliopettajaksi. Hän toimi koulun vararehtorina vuosina 1927-1929 ja hoiti Norssin rehtorin tointa vuosina 1930-1942.

Hän teki vaativan yliopettajan työnsä ihmeteltävällä tasapuolisuudella, jonka lisäksi hän oli rehtorin työssään erinomaisen aloiterikas. Rehtorin toimen raskaus pakotti hänet kuitenkin luopumaan siitä vuonna 1942 ja ryhtymään taas koulun suomen kielen yliopettajaksi. Yliopettaja Heporauta jäi kesällä 1946 virkaikälain mukaan eläkkeelle 67-vuotiaana ja kuoli vielä samana vuonna.
(HSN 1945-1946, 7)

Yliopettaja, rehtori Heporauta oli todellinen suomalaisuusmies. Tuhannet oppilaat saivat tutustua hänen tunneillaan muun muassa Kalevalan maailmaan, mikä näkyi myös koulupoikien kirjoittamien runojen runomitassa.

Heporauta muisteli vuonna 1938, kuinka hänen aikansa ihmiset ”oli kasvatettu ruotsalaiseen henkeen niin, että tuskin tunsivat itseään suomalaisiksi. Meidän koululaitoksemme muodostettiin ruotsinkieliseksi, jollainen se suhteettoman suuressa määrin on vielä nytkin.”

Suomalaiselle sivistyneistölle oli kuitenkin selvinnyt, että oli olemassa vanha ja korkea puhtaasti suomalainen sivistys, mikä kuvastuu juuri kansanrunoudessa, ja jolle meidän sivistystyömme on rakennettava. Se merkitsi muun muassa svetisismien poistamista suomenkielestä. Mutta se merkitsi myös sitä, että heimolaisemme, esimerkiksi virolaiset ja unkarilaiset olivat tulleet suomalaisille läheisiksi.
(Heporauta 1938; HSN 1945-1946, 7)

Uusi rehtori vetosi aluksi opettajiin hyvän järjestyksen saavuttamiseksi ja vaati erikoisesti täsmällisyyttä. Muuan sinänsä mitätön muutos oli se, että rukouksiin mentäessä pienimmät kulkivat edellä, eikä järjestäytymistä aloitettu yläluokista niin kuin siihen asti oli tapahtunut. Koulun järjestyssäännöt uusittiin ja otettiin käyttöön kevätkaudella 1930. Niissä selvitettiin muun muassa koululaisten velvollisuudet.

Samoin otettiin käytäntöön oppilaille päiväkirjat, joihin kirjoitettiin oppilaiden väliarvostelut ja poissaolot sekä muistutukset ja rangaistukset. Lisäksi suunniteltiin jälleen koulutyön aloittamista myöhemmin pimeänä vuodenaikana. Tätä kysymystä oli jo edellinen rehtori Heikki Soveri pohtinut, mutta siitä jouduttiin nytkin luopumaan käytännöllisten vaikeuksien ja opettajakunnan yksimielisen vastustuksen vuoksi.
(Waltari 1937, 79; HSN 1930-1931, 4)

Kouluaika pysyikin koko 1930-luvun kaksijakoisena. Oppitunnit pidettiin kello 08.00 – 11.00 ja 13.00 – 15.00 välisenä aikana sekä lauantaisin 08.00 – 10.00 ja 12.00 – 16.00. Veistotunnit pidettiin kello 15.00 – 17.00. Koulupäiviä kertyi rauhan vuosian yleensä syyslukukaudella noin 88 ja kevätlukukaudella noin 100. (HSN 1930-1931, 94; 1939-1940-1941, 48)

Rehtori Heporauta suhtautui oppilaisiin kannustaen heitä omatoimisuuteen, innostamalla heitä vakavien harrastusten pariin sekä pyrkimällä rajoittamaan oppilaiden kevyitä huvitteluja herbartilaisen pedagogiikan mukaisesti. Omatoimisuuden edistämisen ilmenemismuotoina olivat 1930-luvulla toimintansa aloittaneet monet työkerhot. Heporauta pyrki myös läheisempään yhteistyöhön oppilaiden vanhempien kanssa kehottaen heitä antamaan pojistaan tietoja opettajille ja vastaavasti saamaan tietoja opettajilta. (Waltari 1937, 82)

Tähän rehtoria tosin velvoitti myös Kouluhallituksen vuonna 1930 antama määräys ottaa käyttöön uudet oppilaiden kehitystä osoittavat lomakkeet. Korttien tarkoituksena oli ”osittain muodostaa mahdollisimman täydelliset tietolomakkeet oppilaiden henkilökohtaista tuntemista ja kotiolojen valvomista varten, osittain niiden tulee lyhyehkön, kirjan muotoon laaditun matrikkelin rinnalla, muodostaa arvokas biograafinen asiakirja vastaisia antropologillis-tilastollisia, henkilö- ja kouluhistoriallisia, genealogisia y.m. tutkimuksia varten”. (HSN 1930-1931, 3)

Yliopettaja ja rehtori Heporauta ei ilmeisesti ollut opettaja, josta olisi kerrottu erityisemmin kaskuja tai jolle olisi tapahtunut huvittavia sattumuksia. Sellaisia ei ainakaan löydy vuonna 1937 ilmestyneestä kirjasta ’Norssin valitut kaskut’.  Siellä on ainoastaan oppilaan rehtorista, Pollesta piirretty karikatyyri. Eräs Heporautaan liittyvä pilleri on kuitenkin löydettävissä vuonna 1937 ilmestyneestä Veikosta.

Historian opettaja näyttää Bismarckin kuvaa ja kysyy [tarkoittaen Hindenburgia]: ”Ketä toista suurmiestä Bismarck muistuttaa ulkonäöltään?”
Oppilas: ”Rehtori Heporautaa.”
(Veikko N:o 2 1937-38, 41)