Soppis

Norssissa tapahtui heti sotien jälkeen myös kaksi merkittävää käytännöllistä uudistusta. Koulupäivästä tehtiin yhdenjaksoinen ja koulussa aloitettiin kouluruokailu. Molemmat muutokset olivat kiinteästi kytköksissä toisiinsa ja pantiin toimeen lukuvuoden 1945-1946 syyslukukauden alkaessa.

Ajatusta yksijakoiseen kouluaikaan siirtymisestä oli testattu jo lukuvuonna 1930-1931, jolloin oppilaiden vanhempien tahtotila oli hajonnut ja opettajakunta oli ollut yksimielisesti kaksijakoisen lukuajan kannalla. Koulussa ruokailemisen katsottiin tuolloin aiheuttavan Norssin pojissa lamaannusta ruoka-ajan jälkeisellä tunnilla, koska he eivät voineet levätä ruokailun jälkeen.

Keväällä 1945 toimeenpannuissa kyselyissä oli kuitenkin todettu, että yli 80 prosenttia kodeista kannatti yhtenäistä lukuaikaa. Koulun päivittäinen lukujärjestys oli siitä alkaen vuosikymmenen loppuun oheisen taulukon mukainen. Useimmiten koulutunnit kuitenkin päättyivät jo kello 14.00 tai 14.55 ( Lyytikäinen 1994, 45).

Monet tämän järjestelyn vastustajat, muun muassa eräät opettajat, olivat kuitenkin kokeilujen jälkeen myöntäneet yhtenäisen lukuajan kaikenpuolisen ylivertaisuuden. Noin 700 oppilaan ruokailun järjestäminen luokkahuoneissa oli vain aluksi tuntunut pelottavalta ajatukselta. Ruuan jakoi edellisen tunnin opettaja tonkista kunkin kippoihin, joista sitten syötiin pulpeteissa istuen.

Kun alkuvaikeudet oli voitettu, voitiin ruokailun todeta sitenkin toimineen melko tyydyttävästi. Myöhemmin korjaustöiden edistyessä siirryttiin syömään alakertaan veistosalia vastapäätä valmistettuun tilaan, Soppikseen. Sen yhteyteen saatiin korjaustöiden yhteydessä myös pieni keittiö pesu- ja säilytyskomeroineen.

Ruokailupuolesta sekä sen moninaisista järjestelyistä oli huolehtinut koulun ainoa vakituinen naisopettaja, yliopettaja ja tohtori Irja Maliniemi. Kortittoman aterian saaminen merkitsi tuolloin monelle pojalle tuntuvaa voimanlisää.

Koulussa toivottiin vain, että valtiovalta olisi voinut huojentaa ainakin vapaaoppilaiden ruokailukustannuksia. Kaikkien piti näet tuossa alkuvaiheessa maksaa kahdeksan markkaa ateriasta, joka käsitti ½ litraa velliä tai keittoa. Oppilaat ostivat sitä paitsi itselleen harmaat emalikupit ja teräslusikan tai maksoivat niistä koululle 10 markan panttimaksun (Lyytikäinen 1944, 45; Kuva: Lyytikäinen 76).

(HSN 1930-1931, 4; 1945-1946, 3-4, 39; Larjola 2007, 32, 41-42)

Vertailun vuoksi todettakoon, että 8 markkaa [= € 0,85] vastasi vuonna 1945 neljän raitiovaunumatkan hintaa. Raitiovaunumatkojen hinnat 1940-luvulla näkyvät oheisesta taulukosta (Rauhala 2001).

Kaikki Norssin oppilaat eivät suinkaan asuneet aivan koulun välittömässä läheisyydessä, joten uudistus oli monelle pojalle myös päivittäisen ajankäytön suhteen helpotus. Vaikka ruoka olikin valtaosin ruispuuroa ja soppaa, se oli kohtuullista verrattuna siihen, että ajat olivat muutoinkin ankeat. Uudistus hyvin käyttökelpoinen menettely ja poikien ravitsemistilanteen kannalta tärkeä. Kouluruokailu tarjosi jokaiselle jotakin, koska kaikki saivat jotain syötävää, tosin maksua vastaan, mutta ilman elintarvikekortin pisteiden menetystä. (Sipponen 2003; Lyytikäinen 2003)

Koulusta kauempana asuneet oppilaat esittivät toisaalta myös koulutuntien aikaistamista. ”Raitiovaunu- ja bussiliikenteen johdosta esitämme, että koulun työaika muutettaisiin oheisen taulukon mukaiseksi. Tällä tavalla pitkänmatkan koululaiset eivät olisi entisestäänkin lisäämässä ruuhkaa yleisissä kulkuneuvoissa, ja matkat olisivat miellyttävämmät sekä opettajille että oppilaille. Kevään ollessa kukkeimmillaan ei 25 minuuttia varhempi alkamisaika olisi millään tavalla rasittavampi. (Civis 1945, 30) Ehdotukseen ei suostuttu.

Elintarvikepula ja –säännöstely pakottivat Norssien äidit kekseliäisyyteen ja arvostamaan norssia hyötyelintarvikkeena. Seuraava talousohje on julkaistu Elanto-lehdessä vuonna 1945.

Norsseista häviää haju kuivaten ja hiillostaen

Viime vuosien ruokapula on opettanut helsinkiläisiäkin käyttämään taloudessaan norsseja, joka vanhaan hyvään aikaan oli harvinaisuus pääkaupunkilaisen aterialla. Norssien hylkiminen johtuu suurimmaksi osaksi sen omituisesta hajusta. Tämä epäkohta koetetaan nykyisin saada poistetuksi määrätynlaisen esikäsittelyn ja ruoaksi valmistamisen avulla. Kuivatuissa norsseissa ei ”norssimaista” hajua juuri ensinkään ole havaittavissa.

Norssien kuivaus tapahtuu mukavimmin langassa. Norssit perataan puhkaisemalla, huuhdotaan huolellisesti ja pujotetaan ohueen lankaan joko parsinneulan äimän tai ohuen rautalangasta väännetyn koukun avulla. Norssit riippuvat langassa pienen välimatkan päässä toisistaan. Lanka kiinnitetään avonaisen keittiön ikkunan eteen tai mieluummin ulos kirkkaaseen auringon paisteeseen. Elleivät nämä paikat syystä tai toisesta sovellu, voidaan norssilanka sijoittaa ullakolle vetoiseen ja mieluummin aurinkoiseen paikkaan.

Kuivaneet norssit pannaan mahdollisimman harvaan kangas- tai paperilangoista virkattuun verkkopussiin. Kuten edellä jo mainittiin, käytetään kuivattuja norsseja joko kokonaisina, liotettuina tai jauhettuina.

Norssi on hyvän makuista, kunhan siinä on vain riittävästi suolaa.

(Veikko N:o 5 1945, 24)

Kuva: Veikko N:o 1 1957, 16.

Kouluaterioita kiiteltiin myös siitä, että terveystilanne oli lukuvuoden 1945-1946 vaikeimpanakin tautiaikana ollut melko hyvä. Lukuvuonna 1946-1947 parantunut elintarvikkeiden saanti oli suorastaan suuresti edistänyt yleistä terveydentilaa. Oppilaat olivat vielä lukuvuoden 1947-1948 alussa osallistuneet kouluruokailuun miltei sataprosenttisesti.

Kevätlukukaudella osallistuminen oli kuitenkin vähentynyt merkittävästi. Tämän seikan katsottiin todennäköisesti vaikuttavan haitallisesti oppilaiden ravitsemustilaan, joka jo oli osoittanut huomattavaa paranemista sodan jälkeisten vuosien tasosta.

(HSN 1945-1946, 3-4; 1946-1947, 4; 1947-1948, 4)

Koulutyön kannalta päästiin lopullisesti siirtymään Uljaaseen Uuteen Aikaan lukuvuonna 1948-1949, jolloin kasvien keruu palasi kesätehtävänä opetussuunnitelmaan. Oppilaiden oli kesällä 1949 kerättävä kouluhallituksen ohjeiden mukaisesti taulukossa ilmoitetut kasvimäärät. (HSN 1948-1949, 39)

Opettaja: Jaha, Paavo, mitäs minä kerroinkaan eilen lehtipuista?
Nahka: Onks’ opettaja jo unohtanut sen?
(Veikko N:o 1 1940-41, 19)

Folkförsörjningsministeriet sörjer för att folk får mat.
Kansanhuoltoministeriö suree, että kansa saa ruokaa.
(Veikko N:o 3 1940-41, 101)

Kirjakauppias: Tämän kertauskirjan avulla saatte kotitehtävänne suoritetuksi puolessa ajassa.
Norssi: Kaksi kappaletta, olkaa hyvä!
(Veikko N:o 5 1945, 24)

Thick and thin are contrasts… paksu ja ohut ovat vatsakohtia.
(Veikko N:o 2 1942-43, 37)