Perinteen tekijät: Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon vakituiset opettajat 1887-1937

Kaikki yliopettajat sekä useat lehtoritkin olivat vuosina 1915-1923 tohtoreita ja monella oli jopa professorin arvonimi. Opettajien palkkakin oli suhteellisen korkea, koska usealla opettajalla oli oma kivitalo Helsingissä. Myös vahtimestarilla oli oma kivitalo, koska hän oli vaurastunut taloudellisesti pitämällä koululla paperikauppaa.

Useat opettajat olivat lisäksi merkittäviä kulttuuripersoonallisuuksia. Esimerkiksi kotimaisten kielten yliopettaja, professori Aukusti Valdemar Koskimies [1856-1929] oli tunnettu runoilija. Ja lehtori, kanslianeuvos Werner Elias Liuksiala [vuoteen 1906 Meurman; 1863-1935] oli Kansallisteatterin taloudenhoitaja, joka käytti omaa luokkaansa usein ilmaiseksi teatterissa. (Suominen 1971, 34)

Koulun perinteisen ankaran hengen kannalta kannattaa edelleen kiinnittää huomio vielä muutamaan perinnettä luoneeseen opettajaan.

Toinen edellä olevien opettajien kuvista vaatepartensa puolesta erottuva henkilö on lehtori, teologian erotutkinnon suorittanut filosofian maisteri Heikki Julius Linnove [vuoteen 1906 Lindroos; s. 1879]. Hän toimi Helsingin Suomalaisen Normaalilyseon uskonnon, filosofian alkeiden, historian ja ranskan tuntiopettaja vuosina 1927-1936 sekä historian virkaa tekevä vanhempana lehtorina vuosina 1927-1929. Linnoven suojeluskuntaupseerin puku selittyy sillä, että hän toimi myös vuodesta 1933 alkaen myös Helsingin Ikämiessuojeluskunnan kenttäpappina. (Joki 1937, 120)

Lehtori, filosofian tohtori, dosentti Akseli Rafael Kurki [vuoteen 1935 Rosenqvist; 1880-1950] teki ajan tavan mukaan useita opintomatkoja Venäjälle ja Keski-Eurooppaan. Hän tuli Suomalaisen Normaalilyseon venäjän kielen virkaa tekeväksi kollegaksi [sittemmin nuorempi lehtori] vuonna 1907. Sen jälkeen hän oli vuosina 1908-1947 koulun venäjän kielen nuorempi lehtori ja vuosina 1919-1947 myös maantieteen, suomen ja filosofian alkeiden opettaja. Nuorena tohtori Kurki harrasti tuloksellisesti myös liikuntakasvatusta ja oli yhteen aikaan jopa ”Suomen urheilukuningas”.

Tohtori Kurki toimi lisäksi vuodesta 1926 alkaen Helsingin Yliopiston kasvatus- ja opetusopin dosenttina sekä julkaisi useita pedagogisia tutkimuksia. Tässä ominaisuudessa hän toimi toisinaan Helsingin Yliopiston kasvatusopin professorin viransijaisena, jolloin hän oli samalla Norssin ylin valvoja. (Norssi 1992, 23) Dosentti Kurki kuoli tapaturmaisesti vuonna 1950 jäätyään auton alle Töölön torilla.
(Norssi 1992, 23; Holmström 1951)