Omnibussi ja johdinauto

Helsingin julkisen liikenteen tilastoja on esitetty seuraavassa taulukossa.

1) Liikennepituus 4,7 – 4,9 – 5,0 kilometriä 2) Erilaiset ruuhka-, yö- ja viikonloppulinjat mukaan luettuina.
(HKT 40/1941, 264-269, 408; 1947, 233-237, 385, 388; 1952, 232-233, 359; 1976, 158-162, 278; Bussikaistalla 2006a)

Sota-ajan ruuhkaa kiskoilla. Kuva: Raitiovaunu kautta vuosien, 27.

Koululaislippujen ostokortti 1945. Roland Freundin kokoelmat. Kuva: Erkki Nordberg 2008.

Kaunis nainen täysinäisessä raitiovaunussa ystävättärelleen: ”Olisin iloinen, jos tuo komea herra tuossa vastapäätä luovuttaisi minulle paikkansa. Viisi herraa nousi heti ylös.
(Veikko Kevätnumero 1942, 13)

Toinen maailmansota oli Helsingin Autobus- ja Omnibus Osakeyhtiölle tuskien taivalta. Matkustajamäärät lisääntyivät ennen näkemättömällä vauhdilla, useilla miljoonilla vuosittain. Kalusto taas rappeutui samaa kyytiä huonokuntoiseksi ja vajaalukuiseksi. Kun suurin osa linja-autoista vielä muutettiin sopiviksi kokonaan muihin tarkoituksiin, kaupungin julkisen liikenteen koko taakka kohdistui vanheneville raitiovaunuille.

Helsingin Raitiotie- ja Omnibus Osakeyhtiön toimilupa päättyi vuonna 1944. Sen pitkään valmisteltu siirtyminen kaupungin laitokseksi vahvistettiin 29.12.1944 kello 02.00 allekirjoitetulla kauppakirjalla. Tällöin syntyi Helsingin Kaupungin Liikennelaitos, HKL. Se sai palvella ensimmäisenä toimintavuotenaan 1945 yhteensä 157 miljoonaa matkustajaa, mikä oli historiallinen matkustajaennätys. Loppuun kuluneissa raitiovaunuissa matkusti 150 miljoonaa henkilöä, kun taas linja-autoja riitti siinä vaiheessa vain 7 miljoonan matkustajan tarpeisiin.

Kaupunkiin tuli sodan jälkeisinä vuosina suuret määrät uusia asukkaita, tehtiin suuri alueliitos ja alkoi syntyä uusia asuma-alueita. Raitiovaunujen määrä ja laatu eivät siitä huolimatta tavoittaneet edes sotaa edeltäneitä tasoja. Liikennettä vaivasi lisäksi sähköpula ja talviaikoina kylmyys. Lopulta Helsingin kaupungin liikennelaitos sai pienen erän kotimaisia raitiovaunuja ja uusia linja-autoja, joista ensimmäiset voitiin ottaa käyttöön vuoden 1948 lopulla.
(HKL 1972, 23, 25, 27)

HKL 178 vuosimallia 1942. Kuva: Jorma Rauhala SRS.

Helsinkiläinen liikemies nousee bensiinipulan aikana raitiovaunuun ajaakseen liikkeeseensä. Kun rahastaja tulee, hän sanoo: ”Aleksanterinkatu 13. Paljonko?”
(Veikko No 1 1940-1941,19)

Kun siniset bussit olivat vielä sinisiä 1940-luvun lopulla.

Valmetin johdinauto vuodelta 1949. Kuva: SRS 2007.

Sähköllä kulkevat johdinautot, trolleybussit otettiin käyttöön 5.2.1949 linjalle numero 14, joka liikennöi aluksi reittiä Naistenklinikka - Eira. (KM 2004b; SRS 2006a) Linja helpotti huomattavasti Etu- ja Taka-Töölössä sekä Meilahdessa asuvien norssien koulumatkoja.
Helsingin keskustan kartta vuodelta 1948. Karttaan on merkitty myös keskustan raitiovaunu- ja bussilinjoja.

(Kuva: Erkki Nordberg 2006)

Helsingissä rekisteröidyt moottoriajoneuvot näkyvät seuraavassa taulukossa.

1) Näistä erikoisautoja 538
(HKT 1938, 218-219, 223, 361; 1947, 233-237, 385, 388; 1952, 232-233, 359; 1976, 294)

Sota-ajan ruuhkaa Heikinkadulla. Kuva: Raitiovaunu kautta vuosien, 27.

Ajoneuvoliikennettä yhtenä syyskuun päivänä kello 06.00-20.00 välisenä aikana.

1) Pakettiautoja, moottoripyöriä, hevosajoneuvoja, polkupyöriä, käsirattaita ym.
2) Mannerheimintie Hesperiankadun kohdalla
3) Pitkäsilta
(HKT 1952, 226; 1956, 266; 1976, 173)