Monimuoto-opiskelu

Asepalveluksessa olevien poikien opinnot muodostivat ongelman heti jatkosodan alettua. Nämä nuoret olisivat kouluun palatessaan muita vanhempia ja saaneet tottumuksia, joita ei voitu sallia koulussa. Päämaja ei taas halunnut sotilaallisista syistä liian laajaa opintolomajärjestelmää. (Kaarninen & Kaarninen 2002, 226-228)

Ratkaisuksi kehitettiin varsin nykymuotoja noudatteleva monimuoto-opiskelu. Siinä käytettiin hyväksi myös joukkoviestimiä, sanomalehtiä, mutta jopa sähköisiä viestimiä, vaikkei tietokonetta saati internetiä oltu vielä tuolloin keksittykään. Eivät kaikki oppimista edistävät hienoudet ole 2000-luvun keksintöjä.

Kevättalvella 1942 alkanut asemasotavaihe loi edellytykset myös opiskelun harjoittamiselle rintamaoloissa, ja monet yrittivätkin jatkaa kesken jääneitä opintojaan. Opintoja käynnisteltiin aluksi kirjeopiskelun avulla. Pääesikunnan Tiedotusosasto kiinnitti asiaan huomiota elokuussa 1942. Se oli todennut kirjeopiskelun alkaneen ja totesi sen armeijan taholta kannatettavaksi. Rintamalla tapahtuvaa opiskelua ryhdyttiin pian organisoimaan.

Joukoissa palveli sekä oppikoulun opettajia että oppilaita, jotka pyrittiin saamaan yhteistyöhön. Rintamaopettajia ryhdyttiin kutsumaan opintovalvojiksi tai opintoneuvojiksi, nykykielellä tutoreiksi. Korsuissa harjoitettiin lisäksi epäilemättä mentorointiakin. Opintolomien ansiosta koulua käyvät saattoivat myös käydä tenttimässä omassa koulussaan kesken jääneitä kurssejaan. Kouluhallitus kehotti lisäksi kouluja huolehtimaan tällaisesta opiskelusta ja ottamaan vastaan rintamamiesten suorituksia.

Armeija ryhtyi organisoimaan opiskelua yhdessä Kouluhallituksen kanssa. Koska sotapalveluksessa olevia ei voitu lomauttaa siviiliasioiden hoitamista varten, opiskelun piti tapahtua rintamaolosuhteissa. Asetus asepalvelukseen astuneiden henkilöiden oppikouluopintojen järjestämisestä annettiin 13.8.1943. Keskikoulukurssin saattoi suorittaa vain tenttimällä lukuaineet ilman harjoitusaineiden suorittamista.

Lukiokurssi koostui kaikille yhteisistä äidinkielen, ensimmäisen vieraan kielen tai ruotsinkielisissä kouluissa sen vaihtoehtona suomen kielen, sekä uusimman ajan historian oppijaksoista. Opinnoilla pyrittiin valmistautumaan keskitettyyn ja käytännöllisvoittoiseen ylioppilaskokeeseen. Asepalveluksessa oleville määrättyjen oppiaineiden luku rajoitettiin viiteen tai kuuteen, ja he saivat valita viidestä linjasta itselleen sopivimman aineryhmän.

Ensimmäinen rintamakoulu aloitti toimintansa 20.10.1943 Karjalankannaksen Terijoen Kaukijärven Jalkalan parakkikylässä. Maaliskuun lopussa 1944 oli toiminnassa 16 rintamakoulua, joissa opiskeli 1 052 sotilasta. Näistä 80 prosenttia opiskeli lukioluokkien kursseja. Enemmistö opiskelijoista keskittyi vain joidenkin kurssien suorittamiseen, mutta noin 10 prosenttia tutkinnoista oli siirtotutkintoja luokalta toiselle.

Oppilaat kuljetettiin kerran viikossa, yleensä keskiviikkoisin, autolla yhtymän huoltoportaaseen, jossa koulu toimi omassa huoneistossa. Edellinen päivä oli ollut läksyjen lukua varten. Etulinjan nuorukaisille oli varattu sitä varten pataljoonan esikunnan lähelle hiljainen lukusoppi. Huolimaton läksyjen luku johti koulusta erottamiseen. Ilman pätevää syytä ei saanut olla poissa.

(Kaarninen & Kaarninen 2002, 226-228)

Heikki: ”Mauno Ladonlukko määräsi, että ne saavat verovapauden, jotka suorittavat asepalvelusta hevosten kanssa.” (Veikko Kevätnumero 1942, 13)

Kouluhallitus järjesti myös sanomalehtien välityksellä kirjeopiskelua ja radio-opetusta. Norssin opettajista siihen osallistuivat etenkin tehtävien laatijoina yliopettajat Biese, Lehmuskoski ja Malmio sekä lehtorit Joki, Maliniemi, Saarialho, Valtavuo ja Vaula. Tällaiset opetusmuodot käsitettiin kyllä vain hätäkeinoksi, mutta silti toivottiin, että niillä voitaisiin kuitenkin osapuilleen ohjata oppilaat edes jonkinlaiseen työskentelyyn. (HSN 1943-1944-1945, 3-5)

Rintamaopiskelua Syvärinniskalla vuonna 1943. Kuva: SA-kuva.

Tämän opetuksen jatkuessa havaittiin, että vain lahjakkaimmat ja ne, joiden kotien taholta erityisesti ohjattiin lukuja, saattoivat suoriutua menestyksellisesti annetuista tehtävistä. Mutta monet pojat oppivat vasta myöhään, ettei yksinkertainen tehtävään vastaaminen riittänyt. Vastaavat kohdat piti lukea oppikirjasta ja kieliopista sekä oppia ne hyvin. Tämän unohtaneet epäonnistuivat suorituksissaan ja eräät jättivät opiskelunsa kesken. Säännölliseen kirjeopiskeluun osallistui 185 Norssin oppilasta. Tehtävien korjaus oli opettajille raskasta, ja sen tasapuoliseen jakaantumiseen opettajien kesken kiinnitettiin erityistä huomiota.

Lehtorit Vilho Haila, Esko R. Joki ja Martti Vaula toimivat kesällä 1944 myös ilmatorjuntapalvelukseen kutsuttujen oppilaiden erikoiskurssien opettajina. Näillä kursseilla olleille oppilaille samoin kuin asepalveluksesta vapautuneille, siinä alle vuoden olleille, annettiin oikeus tenttiä luokkansa kurssit vielä kevätlukukauden 1945 alussa. Lopullinen luokalta siirto tapahtuikin vasta 10.1.1945. Koulunkäyntinsä muualla suorittaneet, yksityisesti tenttineet ja uudet oppilaat tutkittiin tai arvosteltiin lokakuun loppupäivinä.

(HSN 1943-1944-1945, 3-5)

Filosofian määritelmä pulpetista:
”Infernaalinen kidutuskappale, syvin nöyryyttäjä, tiedonhalun lopullinen tappaja.”
(Veikko Kevätnumero 1942, 13)