Tilastollinen tilinpäätös

Oheisessa taulukossa on esitetty eräitä Norssin toiminnan tunnuslukuja kunkin lukuvuoden päättyessä.

1) Lähempi tarkastelu sivuilla 2-3.
2) Kaikki julistettiin ylioppilaiksi, myös yksi kaatunut ilman ylioppilastutkintoa pois luettuna yksi, joka julistettiin asepalveluksensa vuoksi ylioppilaaksi vuonna 1941.
3) Improbatur myös syksyn ylioppilaskirjoituksissa.
4) Lähempi tarkastelu sivuilla 3-4.
(HSN 1930-1931; 1931-1932; 1932-1933; 1933-1934; 1934-1935; 1935-1936; 1936-1937; 1937-1938: 1938-1939; 1939-1940-1941)

Lukuvuoden 1939-1940 vuosikertomuksessa ilmoitetut oppilasmäärät sekä luokalle jääneiden luvut poikkeavat toistaan koulun tilastoissa ja rehtorin laatiman alkuluvun tekstissä. Tämä johtuu tilastoinnin eroista. Taulukon luvut kuvaavat Norssin alkuperäisten oppilaiden tilannetta. Vuosikertomuksen tekstiosa kuvaa todellista tilannetta syyslukukauden päättyessä, jolloin koulun oppilasmäärä oli kasvanut siirto-oppilaiden myötä noin 10 prosentilla.

Koko koulun kaikkien luokkien arvosanojen keskiarvo ei saavuttanut käytöksen arvostelussa minään 1930-luvun vuotena täyttä kymppiä, mutta pysyi silti kiitettävällä tasolla. Norssin poikien ahkeruus ja huolellisuus vaihteli 8.04-9.14 välillä, joka oli tietysti hyvää ja osin jopa kiitettävää luokkaa. Edistyminen oli niin ikään hyvää keskiarvon pysytellessä 7.10-7,26 välillä. Lukuaineiden keskiarvot olivat kuitenkin koko 1930-luvun ajan noin 0.2 numeroa matalammat kuin kaikkien aineiden keskiarvot. Tämä osoittaa, ettei Norssi ollut pelkästään teoreettinen koulu. Kyllä siellä opiskeltiin innokkaasti myös muitakin tarjolla olleita aineita.

Ehtoja sai lukuvuosina 1930/1931 – 1938/1939 joka vuosi noin viidennes tai jopa neljännes oppilaista. Vuosikymmenen rauhan vuosien keskiarvo oli 22.80 prosenttia ja vaihteluväli 18.10-26.70 prosenttia. Luokalle jätettiin myös surutta noin kymmenes osa oppilaista. Keskimäärin luokalle jätettiin 9.66 prosenttia oppilaista, ja vaihteluväli oli 8.6-13.8 prosenttia. Poikkeuksen muodostaa luonnollisesti poikkeuksellinen lukuvuosi 1939/1940, jolloin ehtoja ei annettu kenellekään ja vain kahdeksan oppilasta jätettiin luokalle.

Alla olevasta vertailutaulukosta voidaan todeta, että ehtoja saaneiden määrä ei ollut Norssissa mitenkään poikkeuksellisen suuri, vaan vain valtakunnallista tasoa. Luokalle jätettyjen osuus oli sen sijaan merkittävästi matalampi kuin valtakunnallinen prosenttiosuus, josta voi tehdä johtopäätöksiä opetuksen tasosta ja arvostelun ankaruudesta.

Vertailutaulukko. Oppilaiden karsinta kaikissa Suomen oppikouluissa 1930- ja 1960 -luvulla.

1) Keskikoulut
2) Lukiot
(Kiuasmaa 1982, 293)

Ylioppilastutkinnon pakollisia kokeita olivat 1930-luvulla: äidinkielen koe, toisen kotimaisen kielen koe, vieraan kielen koe, matematiikan koe ja reaalikoe.

Taulukko Norssin ylioppilaskirjoitusten tuloksista 1930-luvulla.

1) Lopulta kaikkiaan
(HSN 1931-1932, 100-102; HSN 1932-1933, 94-95; HSN 1933-1934, 101-103; HSN 1934-1935, 88-89; HSN 1935-1936, 83-85; HSN 1936-1937, 82-84; HSN 1937-1938, 90-91; HSN 1938-1939, 95-97; HSN 1939-1940-1941, 42-45; HSN 1941-1942, 40-42)

Vertailutaulukko. Uusien ylioppilaiden määrät koko maassa vuosina 1920-1939.

(Kiuasmaa 1982, 227)
Vertailutaulukko. Ylioppilastutkintojen määriä ja tuloksia koko Suomessa vuosina 1920 – 1970.

(WSOY 1975-1976, 10, palsta 955)

Norssin ylioppilaskirjoitusten tuloksista laadittua taulukkoa tarkasteltaessa on otettava huomioon, että lukuvuonna 1939/1940 kaikki 103 kokelasta julistettiin ylioppilaiksi ilman mainesanoja. Taulukosta voidaan Norssin kannalta tehdä muutama havainto.

Noin 86,41 prosenttia Norssin omista ylioppilaista läpäisi kirjoitukset 1930-luvulla keväällä ja 13.59 syksyllä. Syksyllä kirjoittaneista keskimäärin 89.47 prosenttia läpäisi kokeet. Syksyllä tutkinnon läpäisseistä ei toisaalta yksikään saavuttanut mainesanan laudatur ja vain kolme saavutti mainesanan cum laude approbatur. Kokonaan hylätyiksi jäi omana kirjoitusvuonaan lopulta kuitenkin vain 2.7 prosenttia Norssin kaikista omista abituruksista. Norssin poikien ylioppilaskirjoitukset menivät siten valtakunnallisiin keskiarvoihin verrattuna erinomaisesti, mikä kertoo paitsi opetuksen tasosta myös koulun ankarasta hengestä.

Ylioppilastutkinnon arvostelu oli lisäksi 1930-luvulla huomattavasti ankarampaa kuin 2000-luvulla. Yleisarvosana laudatur näytti kuuluvan pääasiassa vain Ylioppilastutkintolautakunnalle. itselleen. Ainoastaan 5.45-13.04 prosenttia Norssin ylioppilaskokelaista saavutti sen 1930-luvulla. Prosentuaalinen keskiarvo oli yhdeksänä rauhan vuotena 8.57 prosenttia. Kevään ylioppilaskirjoituksissa hylättiin sen sijaan 8.3-26.2 prosenttia kokelaista. Yleisarvosanan improbatur sai yhdeksän normaalivuoden aikana kevään kirjoituksissa keskimäärin 18.6 prosenttia, vajaa viidennes Norssin ylioppilaskokelaista.

Koko lukuvuonna eli syksyllä lopullisesti reputettujen määrä jäi kuitenkin 1930-luvulla varsin vähäiseksi, 0.0-2.5-8.0 prosenttiin rauhan vuosien keskiarvon asettuessa 2.23 prosenttiin. Arvosteluasteikko painottui voimakkaasti cum laude approbatur- ja approbatur- arvosanoihin. Molempia mainesanoja kirjoitettiin keväisin suunnilleen yhtä paljon, 43.76 ja 47.67 prosenttia kaikista arvosanoista.

Ylioppilastutkinnon arvosanoilla ei tosin 1930-luvulla ollut suurtakaan merkitystä yliopisto-opintoihin pääsemisen kannalta. Helsingin Yliopistoon kirjoittautui vuosittain keskimäärin 1 200 uutta opiskelijaa, ja esimerkiksi vuosina 1935-1937 yliopisto vastaanotti noin 45 prosenttia koko maan ylioppilaiden vuosiluokasta. (Kaarninen & Kaarninen 2002, 216) Ylioppilaskirjoituksia ei otettukaan silloin samalla vakavuudella kuin 2000-luvulla. Pääasia oli, että pääsi läpi, koska yliopistoon pääsivät kaikki halukkaat (Sipponen 2003).

Auskultanttien määrä laski vasta lukuvuonna 1936-1937 alle sadan lukukautta kohti. Se johtui luonnollisesti siitä, että lukuvuonna 1934-1935 toimintansa aloittanut Tyttönormaalilyseo kykeni vasta silloin hoitamaan oman osuutensa suomalaisten oppikoulun opettajien valmistuksesta. Harjoitustuntien, opetusnäytteiden ja virkatuntien tuntimäärät laskivatkin vasta lukuvuodesta 1936-1937 alkaen pysyvästi alle 1 600 tunnin tason.

Koulussa toimi vuosikymmenen ajan 23-24 luokkaa [perusopetusryhmää]. Lukupäiviä oli vuodessa noin 180, vaikka koulua käytiin myös lauantaisin. Kullakin luokalla oli siten vuodessa keskimäärin noin 1 000 lukutuntia. (HSN 1935-1936, 60) Seuraavassa taulukossa esitetään auskultanttien, heidän pitämiensä harjoitus- ja virkatuntien sekä antamiensa opetusnäytteiden laskennallisia keskimääräisiä lukumääriä kutakin luokkaa kohden 1930-luvun rauhan vuosina. Prosentuaalisessa osuudessa on opetustuntien laskennalliseksi määräksi otettu varovasti tuo 1 000 tuntia.

(HSN 1930-1931; 1931-1932; 1932-1933; 1933-1934; 1934-1935; 1935-1936; 1936-1937; 1937-1938: 1938-1939; 1939-1940-1941)

Taulukosta voidaan täysin teoreettisesti tarkastellen todeta, että auskultantit pitivät vuosittain enimmillään noin 15.30, vähimmillään noin 8.70 ja keskimäärin noin 12.01 prosenttia luokkien kaikista tunneista. Auskultantit tietysti valmistautuivat huolellisesti opetusnäytteisiin ja harjoitustunneille, mutta jopa joitakin opetusnäytteitä jouduttiin myös hylkäämään.

Suurimman ongelman muodostivat virkatunnit, joista esimerkiksi sairaustapauksista johtuneille tunneille auskultanteilla ei ollut edes mahdollista valmistautua. Virkatunteja oli luokkien kaikista tunneista 3.50 - 5.60 ja rauhan vuosina keskimäärin 4.32 prosenttia. Kun Norssin vakituisen ja epäilemättä myös sijais- sekä tuntiopettajakunnan jäsenet olivat erityisen taitavia, ei edellä esitetyn tasoisilla teoreettisilla tuntimäärillä voinut olla kovinkaan suurta vaikutusta oppilaiden osaamisen tasoon. Se riippui kyllä jokaisesta norssista itsestään.

Vertailutaulukko. Oppikoulun opettajien määriä 1918-1939. Luvuissa ovat mukana myös viransijaiset ja tuntiopettajat.

(Kiuasmaa 1982, 235)

Oppilaiden terveydentila oli talvisodan alla, lukuvuonna 1938-1939 yleensä erittäin hyvä. Voimistelusta oli lääkärintodistuksen nojalla ollut kokonaan vapautettuna 10 ja osittain 27 oppilasta. Tohtori Matti Orkomies [Wallenius] tarkasti syyslukukauden aikana ensimmäisen, toisen ja kuudennen luokan oppilaat. Hän antoi tarkastuksestaan seuraavan kertomuksen.

Loka-marraskuussa olen tutkinut rehtorin toimeksiannosta Suomalaisen Normaalilyseon I, II ja VI luokan oppilaat, yhteensä 244 poikaa: Klassillisen lyseon I luokalta 40, II 33 ja VI 42 poikaa sekä Linjajakoisen lyseon I 40, II 47 ja VI 42 poikaa. III, IV ja V luokka jätettiin nyt tutkimatta, ne kun tutkittiin vuonna 1936. Tutkimuksen tulokset ovat lyhyesti seuraavat.

I) Yleistila: Hyvä 60 pojalla, kohtalainen 165 pojalla ja heikko 19 pojalla. Kun olen ollut arvostelussani verraten ankara, voidaan poikien yleistilaa pitää suurin piirtein tyydyttävänä.

II) Vähäverisiä olen löytänyt vain 3 poikaa.

III) Ryhti: hyvä 37 pojalla, normaali 178 pojalla ja huono 29 pojalla. Tässäkin arvostelussa olen ollut verrattain ankara.

IV) Selkäranka on ollut kaikilla pojilla joustava ja taipuisa, kyttyräselkää ei kellään, yhdellä sivulle taipumista [skolioosia].

V) Rintakehä on ollut enemmän tai vähemmän litteä 16 pojalla. Yhdellä on sen lisäksi ollut oikea puoli painunut sisään [riisitaudin johdosta, keuhkot terveet], yhdellä on rintakehä painunut keskeltä, rintalastan kohdalta, kuopalle [riisitaudin johdosta] ja kahdella on keuhkopussin märkimän aiheuttama rintakehän deformoituminen todettavissa.

VI) Iho on huomattavan kalpea 6 pojalla, yhdellä näppylöitä erittäin runsaasti ja yhdellä vitiligo.

VII) Hampaat: Hyvät 110 pojalla, kohtalaiset 128 pojalla, huonot 6 pojalla. Hyviksi on tällöin katsottu vain aivan virheettömät hampaat, samoin sellaiset, joissa korkeintaan yhdessä on ollut pieni vika. Kohtalaisina on pidetty hampaita silloin, kun vikaa on ollut korkeintaan kahdessa hampaassa, muuten ne on merkitty huonoiksi. Kunnollisesti paikattu hammas on, milloin paikka ei ole käsittänyt miltei koko kruunua, laskettu virheettömien joukkoon. Kun arvostelu on ollut näin ankara, täytyy koulun oppilaiden hampaiden todeta olevan yleensä täysin tyydyttävässä, milteipä suorastaan mallikelpoisessa kunnossa.

VIII) Nielurisat ovat olleet suurentuneet 14 pojalla, niistä 6:lla siinä määrässä, että olen kehottanut poistamaan ne. Parilta pojalta ne oli jo poistettu.

IX) Raajoissa ei ollut mitään erikoisempaa todettavissa.

X) Sydämessä olen todennut yhdellä pojalla nivelleinin jättämän suhisevan systolisen sivuäänen, mikä ei mielestäni anna aihetta mihinkään erikoisiin toimenpiteisiin.

XI) Kilpirauhanen on ollut selvästi suurentunut yhdellä ja hieman suurentunut kahdella pojalla. Puberteettistruuma, ei kaipaa mitään hoitoa.

XII) Muista elimistä ei ole erikoisempaa sanottavaa ollut kellään.

XIII) Nivustyrän olen todennut kahdella pojalla ja kehottanut heitä korjauttamaan vian. Toisen isä onkin soittanut jo minulle ja luvannut hoitaa asian joululoman aikana.

XIV) Hermostohäiriöiden joukkoon on luettava yhdellä pojalla todettu silmäluomispasmi. En ehdottanut mitään hoitoa toistaiseksi.

XV) Likinäköisiä tai muuten huononäköisiä on yhteensä 26, joista 9:llä silmälasit auttavat täydelleen ja yhdellä osaksi; muiden käsketty mennä silmälääkäriin ja koettaa päästä eteen istumaan luokalla. Yksi poika katsoo lisäksi kieroon [neuvottu silmälääkäriin lähempää tutkimusta varten] ja yhdellä on toisessa silmässä proteesi.

XVI) Kuulo on osoittautunut häiritsevän huonoksi vain yhdellä pojalla [neuvottu korvalääkäriin ja luokan eteen istumaan]. Toinen korva on sitä paitsi ollut aikaisemman korvatulehduksen takia kuuro kahdella pojalla, mutta terve korva on kyennyt kummallakin kompensoimaan vian.

XVII) Puhekyky oli yhdellä pojalla tavallista huonompi, puheen ollessa epäselvää, toinen ei osannut lausua r-kirjainta. Molemmat neuvottu puhespesialistin puheille.

XVIII) Suu-huulihalkio oli korjattu yhdellä pojalla operatiivisesti [anatomisesti tulos tyydyttävä, toiminnallisesti tulos huono].

XIX) Rokottamattomia kaksi [vanhemmille tiukkasävyinen huomautus].
Helsingissä 24. XI. 1938.

Matti Wallenius.
lääk. ja kirurg. toht.

Lääkäri: ”No, käytitkö sinä iilimatoja määräyksen mukaan?”
Nahka: ”Kyllä, mutta eri pahalta ne maistuivat.”
(Veikko N:o 1 1938-1939, 12)

Päivän kuva

Tuli tauti vallan tuima, ikivanha influenssa, toi se vilut tullessansa, yskän, nuhan kurkkutaudin, aikamoisen aivastuksen, jopa kovan kuumehenki. Väliin kahden lakanaisen monet pojat heti sortui, toiset sentään uhallakin kouluhunsa uskaltautui. Vaan ei käynyt koulunkäynti: opin helmet hukkaan joutui, tyhjille ei huonehille toki niitä siroitella. Siksi arvon lehtorimme, tohtorimme, maisterimme, viisaat päänsä yhteen iski, kolahutti kallojansa, tuonp’ on saivat sanotuksi viisauden ikihyvän: ”Lupa olkoon koulullemme, Lupa entistä pitempi. Neljä päivää levätkäätte, neljä yötä nukkukaatte ilman koulun painajaista pelkoa läksyjen, kokeitten!” Daktyli

Kuva ja runo: Veikko N:o 5 1935-36, 19.